44. luku, jossa häpeän, siis olen
Häpeän, siis olen. Siitähän tämän blogin nimikin kertoo, koen suurimman osan ajasta itseni vääränlaiseksi. Harvoin koen olevani hyvä sellaisena kuin olen, fyysisesti varsinkaan. Yllä olevassa kuvassa ovat pää, olkapää ja lonkka linjassa, en kenota ceparimaisesti eteenpäin peppu takana. Kehoni ei tietenkään osaa olla tällaisessa asennossa pitkiä aikoja vielä, mutta se että olen tässä asennossa kertoo, että voin seistä näin suorassa, huojumatta, tästä on hyvä jatkaa. Tällaisia hetkiä, kun olen ylpeä itsestäni, kehostani ja saavutuksistani on elämässäni aika vähän, ja vielä vähemmän siitä on kuvia, joten kiitos tästä fyssarini Heli. Osana viime luvussa mainittua ilmaista työttömän terveystarkastusta sovin terveydenhoitajan kanssa, että varaan ajan omalle terveyskeskuslääkärille, koska minulla on hänen kanssaan jo vahva hoitokontakti (lääkärini on ollut myös Voice of Finlandissa, mutta se ei liity tähän!). Tuo aika hänen kanssaan minulla on ensi kuun alussa. Aikaa varatessani kerroin ...
