15. luku, jossa olen ensimmäisen kerran töissä fibromyalgiadiagnoosin saatuani
 |
| En tajunnut ennen kuin olin yliopistolla, että olin tullut Pikku Myynä töihin syyskuussa 2022. |
7. kesäkuuta, nimipäiväni kunniaksi tietysti, Huuhkajien kansojen liigan pelissä Suomi voitti Montenegron Jollen ensimmäisen puoliajan maaleilla 2-0.
Keskiviikkona Juholla aloimme katsoa saunan jälkeen American Song Contestia, ja olihan se todella hauska, Snoop Dogg ja Kelly Clarkson juontajina! Harmi, kun sitä tehtiin vain yksi kausi.
Pejantaina junailin Helsinkiin, ja ihmisiä paetakseni syöksyin mielijohteesta heti laiturilta uuteen alikulkutunneliin, alhaalla suunnistin kohti Sörkkää, ja löysinkin ihanan vihreän ja rauhallisen maisemareitin Tokoinrannan kautta määränpäähäni. Ja löysin hämmästyksekseni sieltä myös Gandhin!
Olin tullut Helsinkiin mm. katsomaan Dahirin teatterileirin esitystä, ja kyllä, täti itki yleisössä.
Menin pitkästä aikaa Hannalle yöksi ja olikin todella mukavaa päivittää kuulumiset, istua parvekkeella ja bongailla citykaneja.
Seuraavana päivänä menin siskoni ja pienten kanssa itäisen saaristoreitin risteilylle. Muuten ihan jees, mutta ylös ei kuulunut selostusta, ja Dahirilla alkoi särkeä päätä, joten vuorottelimme hattuni kanssa. Onneksi tädillä on aina mukana myös vesipullo!
...Enkä tietenkään ollut tajunnut laittaa keppikäden kämmenselkään aurinkovoidetta!
Seuraavaksi yöksi menin ns. Lontoon Tiinalle päivittämään kuulumiset. Hän asui lähellä Malmia, joten sinne oli kätevä mennä seuraavana päivänä nauttimaan Mikael Gabrielin ilmaisesta puistokeikasta, ja kyllä, meillä oli omat kevyet puutarhatuolit mukana, nerokasta!
Kolmanneksi yöksi menin vihdoin siskolleni vaihtamaan kuulumiset kunnolla. Ja nukuin kerrankin vieraassa paikassa ja sängyssä hyvin, kun tajusin ottaa Indometinin ennen nukkumaanmenoa. Fibrokipu tulee aina, jos stressaan tai olen muuten jotenkin jännittynyt, joten joskus, etenkin reissussa, on vain viisaampi ennakoida!
Seuraavana päivänä junailin Dahirin kanssa kaksin Tampereelle. Edessä oli pari päivää yhdessä Marvel -elokuvia katsoen. Katsoimme mm. X-men -elokuvat, koska Dahir oli oikeastaan kaikki muut jo ainakin kerran nähnyt. Seuraava päivänä katsoimme mm. Kapteeni Marvelin, koska minä taas en ollut sitä nähnyt.
Kävimme myös Juhon kanssa Raxissa syömässä ja jätksitkin maistuivat jälkkäriksi.
Keskiviikkoon mahtui hyvin vielä elokuvia, kun muu perhe tuli vasta myöhään illalla Helsingistä viettämään kesää Tampereelle ja mumman ja ukin asuntoon kadun toiselle puolelle. Annoin Dahirille ison pussin Nigelin vanhoja sarjakuvia, hyvä että menivät hyvään kotiin vihdoin!
Dahir ja Safiya tulivat yhdessä minun luokseni yöksi perjantaina, ja esittelin heille kolme lapsuuden suurta suosikkiani, Päättymätön tarina -elokuvan, jonka tekstitykset Juho luki erittäin hyvin, sekä myöhemmin sängyssä luin heille vielä Taotao -kirjaa yhden tarinan ja Pelle Hermannia toisen. Ihan täydellinen ilta!
Aamulla heräsin jo ennen seitsemää, lapset myöhemmin. Voi ihana, toimelias ja puhelias Safiya! Aamupalaa ja mm. Pikku kakkosta. Puolen päivän jälkeen saatoin heidät kadun yli. Kyllä täteily voi olla varsin mukavaa introvertistä, herkästä, lapsettomasta tädistäkin!
Perjantaina junailimme juhannukseksi Loimaalle, Juhon äiti oli siellä vastassa. Koska piha pidetään mahdollisimman luonnontilaisena, saatoimme Juhon kanssa istua illalla tuvan portailla, ja katsella kuinka metsäkauris ruokaili lähellä. Tuuli oli ilmeisesti niin, että saatoimme jopa vähän puhella, eikä kauris pelästynyt pois yli kymmeneen minuuttiin. Tietenkään meillä ei ollut puhelimia mukana, mutta kerran Juhon äiti on saanut otettua kamarin ikkunasta kuvan, kun kaurisemo oli imettänyt vasaa pihassa ihan saunan edessä! Ja sieluni lauloi taas, ja tietysti itketti. Tällaista pitäisi olla kaikkialla, eläimet ja ihmiset elämässä sopusoinnussa keskenään, ei niin että ihminen yrittää vimmatusti hallita kaikkea, etenkin luontoa, ympärillään.
Juhannusaattona oli +25 mutta tuuli oli juuri sopiva ja piha tarpeeksi varjoinen, että ulkona oli hyvä olla. Makkaroita, kyljyksiä ja sieni-pekoni-koskenlaskijanyyttejä grillissä ja raikasta valkkaria. Illalla sauna ja sen päälle lasit täydellistä suomalaista, alkoholitonta raparperikuohuviiniä.
Juhannuspäivänä +28 ja luin kirjaa sohvalla, keinussa portaalla, keholle on tarpeellista siirtyä paikasta toiseen, sekä siis esimerkiki takapuolelle että selälle, mutta myös auringon mukaan toki. Kesän äänistä ja tuoksuista oli ihana nauttia. Grillissä Maissia, kesäkurpitsaa ja erittäin mehukasta kanaa. Jälkiruoka kermasta, marengista, mustikoista ja viinimarjoista.
Sunnuntaina olikin sitten ilman tuulta tuskaisen kuuma +30. Mutta silti menimme vielä saunaan, kun juna Tampereelle lähti vasta illalla. Tosin, olimme kotona vielä tavallistakin myöhemmin, koska siltatyömaa oli viivästynyt ja junat kulkivat vain Toijalaan asti, joten Tampereelle jatkettiin sieltä busseilla. Olipa sekin kokemus ja muisto! Etenkin nauratti Toijalan esteetön kulku aseman puolelle, sillä ramppi oli aivan tolkuttoman pitkä ja loiva, joten kävelyä tuli paljon enemmän kuin jos olisi ottanut portaat niin kuin tavallinen ihminen! Ryysiksessä se ei todellakaan ollut minulle vaihtoehto.
Märkien pyyhkeiden kanssa nukkumaan oli ainoa hyvä vaihtoehto tuon hellejakson aikana. Aamujoogasinkin alasti! Katsoimme Stargate: Universen muutamassa päivässä, kun muuta ei jaksanut kuin lojua sohvalla.
Migreeni ja fibrosärkykohtaus iskivät maanantaina tavallista kovimpina, kun Juho lähti kotiin. Oli sellainen kunnon heikotustärinäolo, että on hiki mutta palaltaa, ja olin sekä ääni- että valoherkkä. Lääkettä siis ja unta kolme tuntia unimaski silmillä.
Tiistai oli ihan ok, kun satoi ja lämpötila oli korkeimmillaan vain 21. Mutta keskiviikkona fysioterapian jälkeen sain taas migreenin. Lääkkeen ja päikkäreiden jälkeen olin taas tarpeeksi hyvässä kunnossa menemään Juholle syömään ja yöksi. Jukka Lindströmin sivuhistoriaa sekä Politiikka-Suomi -sarjaa.
Torstaina katsoimme vielä Dahirin kanssa Venom-elokuvat ennen kuin perhe lähti takaisin Helsinkiin.
Maha- ja fibrokivut olivat viikonloppuna riesana, katsoimme Juhon kanssa mm. uuden Star Trek: Strange New Worlds -sarjan ensimmäisen kauden, sekä aloitimme Orvillen. Indometin teki taas olosta paljon paremman, turhaan olin taas säästellyt sen ottamista. Siinä on suuri ero, kun kivut eivät herätä kuudelta vaan saa nukkua puoli kahdeksaan! Juhlimme puoltatoista vuotta yhdessä vielä kolmen tunnin yhteisillä päiväunilla!
Maanantaina onnistuin sulkemaan itseni pois nettipankista, ja piti käydä paikan päällä pankissa lukitus avaamassa. Itse asiaan pankissa meni alle viisi minuttia, sotetaksin odotteluun puolitoista tuntia. Koko päivän oli hirveä olo, vaikka lämpötilakin oli kohtuullinen 23.
Seuraavana päivänä Tiia ja lapset tulivat Tampereelle viettämään päivää, ja menimme Suolijärvelle, jotta lapset saisivat uida. Sitten ajelimme jännittävästi Ratikalla keskustaan. Kävimme Finlaysonin kirkolla, jossa Sari oli töissä, ja jatkoimme sieltä yhdessä Werstaalle ja Katto -gluteenittomaan kahvioon, jonka terassilta näkyy hienosti Tampereen kattojen yli. Esteettömyyteen on kahviossa ja terassilla pyritty ihan kivasti, joskaan ei ihan täydellisellä rampilla, ja kaide tietenkin puuttu. Jalkapohjat taas kipeytyivät erityisesti, liikaa paikallaan seisoskelua, jota minun ceparikehoni sietää huonosti. Sain myös niska- ja hartiaseudun päänsäryn.
Perjantaina koko oikeapuoleni oli ihan jumissa ja hermokipu vain paheni iltaa kohden. Indometiniä naamariin ja Juho auttoi valelemaan kehoani jäälinimentillä (jota myös mm. ravihevoset käyttävät).
Lauantaina kävimme Helsingissä Juhon isotädin hautajaisissa. Ehkä omituista sanoa, mutta oli kyllä kaunis tilaisuus, ja ihanaa sukurakkautta! Lämpöä ja fiksuja keskusteluja, lauluakin ja hyvää ruokaa. Olin niin tottunut olemaan vain oman rempseän, ja moukkamaista huumoria suoltavan, sukuni kanssa tekemisissä, entisten poikakavereideni sukuihin hyvin vähän tutustuneena, että oli silmiäavaavaa nähdä Karjalasta lähtöisin olevaa sukua, jossa kaikki tuntuivat olevan koulutettuja ja humaaneja.
Mutta tokihan matkustaminen, ihmispaljous ja uuden tilanteen jännitys löivät illaksi jäätävän kipukohtauksen taas oikealle puolelle.
Keskiviikkona ei ollut fysioterapiaa, joten tsemppasin itseni tekemään Fascialin, ja jatkoin sitä taas lähes päivittäin. Perjantaina saatoin innostua venyttelystä vähän liikaa, koska yöllä iski vasemman käden ja hartian fibromyalgiakivut.
Kävimme Kyröskoskella juhlimassa kummityttöni ja hänen veljensä synttäreitä. +20 ja sateista, täydellinen sää terdellä turisemiseen.
Aloitimme Juhon kanssa Kylmä rinki eli Oz-sarjan, joka oli teininä suuri suosikkini, ja ainoa ohjelma, jonka teemabiisin tilasin puhelimeni soittoääneksi vuoden 2000 tietämillä.
Tiistaina kävin pitkästä aikaa Kalevalaisessa. Se mies siskoni synttäriyöltä 2017 oli taksikuskini. Totta kai nostin heti kissan pöydälle, että tuttujahan tässä ollaan. Eipä ollut valmistunut hänkään maisteriksi, vieläkään. Onneksi maski piilotti kivasti ainakin osan kasvoistani ja ilmeistäni.
Keskiviikkona päätä taas fibrosärki, ns. puuroa päässä ja särkyä kasvoissa, joten piti mennä apteekin kautta Juholta kotiin.
Perjantaina 29. heinäkuuta Ihanat naiset paransivat pitkästä aikaa maailmaa ja toisiaan herkkujen äärellä. En pidä yleisesti valkkarista, mutta tämä Cerro Blanco on kyllä hyvää, ja vielä luomua.
Höpottelin kahteen asti vielä Juhonkin kanssa, mutta heräsin silti ennen seitsemää ylivirittyneenä, tietysti, koska en ollut mennyt sänkyyn yhdeksitoista, niin kuin minun on pitänyt jo vuosia, muuten yö menee pilalle, ja niin myös seuraava päivä. Naisten jalkapallon Euroopan cupin finaalin (jossa Englanti voitti Saksan 2-1) kylkeen teimme Juhon kanssa uutta lempiruokaamme, jonka bongasin Maku-lehdestä. Rakastan karviaisia, rakastan fetaa, rakastan chorizomakkaraa. Tässä teille resepti: 
Emme kyllä ole koskaan tässä käyttäneet tuoretta oreganoa, kuivattu käy hyvin.
Menimme seuraavaksi viikonlopuksi Loimaalle, koska halusin kokea Rompepäivät. Loimaan keskuspuistossa oli mm. Ämmät äänessä, ja yhdellä ämmällä oli ihana violetti kannel! Römpepävillä oli paljon rompetta. Suuremman vaikutuksen teki Bar & Grill Lanko, hampurilainen, ranskalaiset, jäälatte, suklaamoussekakku!
Aurinko, kävely, ihmispaljous jne. ja kroppa meni jumiin ja sain taas migreenin ja vatsa meni sekaisin, mutta olo helpottui onneksi ihan parilla buranalla, olin nimittäin unohtanut Indometinin kotiin. Pääsin sentään menemään yhdeksältä saunaan rakkaan kanssa, ja se oli ehkä paras kokomus koskaan, lempeä ja hämärä.
Ott Tänak voitti Jyväskylän rallin, Rovanperä oli toinen.
10. elokuuta kalenterissa: +23 Pilvipouta. Fyssari. Voi hiki! Voi jalat! Cold brew-kahvia ja Hollow Men loppuun parvekkeella. 2 x Kotikatu. Mayim Bialik's Breakdown. Juholle viideksi. Martin Clunes Saarimatkat sekä Flying Finn. Sauna.
Aamujooga, Siiri ruudulla, minä sekä ruudun edessä Hetkestä ostettu miniminä.
U20 lätkässä Suomi voitti Slovakian 9-3.
Santra ei tykännyt elohelteistä sen enempää kuin minäkään, mutta kun viikon paahteen jälkeen 17. päivä vähän satoi, ukkosti ja tuuli, neiti aktivoitui hengailemaan taas parvekkeella.
Torstaina olin Juholla yötä kun Santsu kavereineen lainasi asuntoani, joten perjantai-aamunajoogasin Juhon olohuoneessa parvekkeen oven ja tuulettimen välissä, ulkona +28.
Sunnuntaina näin serkkuani Sinaa ja hänen perhettään. Hänen amerikkalainen miehensä oli aivan ihmeissään luonnosta ja siitä kuinka joka paikkaan saattoi kävellä tai mennä julkisilla.
Niin, kaikkialle paitsi Isojoelle pääsee julkisilla. Menimme sen vuoksi Juhon kanssa käymään siellä kummieni kyydillä päiväseltään 23. elokuuta. Pakenimme vanhusten seuraa ja juttuja suolle Lintutornille. Isä vei meidät autolla polun alulle, ja lupasimme soittaa, kun tarvimme kyydin takaisin. Emme soittaneet. Kävelyä tuli yhteensä noin viisi kilometriä. Näimme ihania perhosia, sekä joutsenpariskunnan lammella, joita emme olisi autosta nähneet.
Hevoskastanjaani kävin katsomassa se siskoni kauniiksi laittamaa leikkimökkiä.
Torstaina junailimme taas Loimaalle. Herkistelin ja fiilistelin pihakeinussa.
Seuraavana päivänä ohjelmassa oli autokaupoilla pyörimistä Juhon äidin kanssa ja poikkesimme ihanassa Laakee delissä lounaalla. Illalla saunoimme taas tunnelmallisesti rakkaan kanssa kynttilän valossa.
Syksyn ja työharjoittelun lähestyminen stressasi, nukuin huonosti ja stressiunet ja ajatukset riivasivat, jalkoja kuumotti, suolisto elämöi. Seuraavana päivänä lähinnä podin fibrokipuja, luin ja kuuntelin kirjoja pihakeinussa. +24, pilvipouta ja vienoinen tuuli, ihan täydellinen sää olla ulkona.
Sunnuntaiksi sää viileni ja oli enää 21, maanantaina ainoastaan 18. Vielä ehdimme saunaan ennen paluuta Tampereelle.
Vajaa kaksi vuotta myöhemmin, ja uskon entistä vakaammin ihmisten superaidon tyhmyyden tuhoavan meidät ensin.
Työni yliopistolla alkoi torstaina 1. syyskuuta kello 11.45. Näin pomoani ja fiilistelin kampusta sekä sitä, että minulla oli oma työhuone, koska sen omistaja oli tekemässä tutkimusta ulkomailla. Olisin Intersektionaalin tutkimusverkoston tutkimusavustaja sekä apuope Rasismia ja antirasismia käsittelevällä kurssilla osa-aikaisesti lähes vuoden loppuun. Päätäni särki koko päivän ja kun kotiin päästyäni sain syötyä, nukuinkin kolme tuntia. Ei hirveän vahva alku.
Hyvä ohje pääminister(e)ille, ja meille kaikille, työhuoneeni seinällä.
Syksy tuli kuin tilattuna myös säänpuolesta, +12 oli syyskuun ensipäivien korkein lämpötila. Muuten ihan jees, mutta kampuksella ei tietenkään ollut vielä lämmitys päällä, joten kroppani fibrosärki pian pahemmin kuin luultavasti koskaan ennen. Stressi ja palelu ovat varmoja kipua ylläpitäviä asioita. Tilasin heti äidiltä säärystymiä, istuessa etenkin polvet olivat nopeasti jäässä. Kun luin erilaisia tekstejä ensimmäisinä päivinäni töissä, istuin välillä jopa pöydällä, koska asennon vaihtelu helpotti oloa edes vähän. Minun kroppani, etenkin selkä, sietää perustuoleilla istumista aika huonosti, selkeästi myös paremmalla toimistotuolilla. Välillä pitää suoristaa jalat ihan suoraksi ja saada selkää eri kulmiin.
Sitten kun lämmitys meni päälle, olin tullut hulluksi patterin lotinasta ja kohinasta. Joinakin päivinä myös ihmisten äänet käytävältä toimistoni ulkopuolelta olivat tehdä minut erityisherkkänä aivan hulluksi. Mutta onneksi keho ja aistit sopeutuvat! Siihen toki meni ensimmäinen kuukausi neljästä.
Juhon kanssa viikonlopuna rentouduin Doctor Who:n parissa (12. tohtorista lähtien) ja teimme Fiilis fitneksen Fascialia ja Terve selkää television äärellä, joita jatkoimme koko kevään yhdessä melko säännöllisesti. Teimme myös erittäin hyvää pizzaa. Seuraavana viikonloppuna aurinko vielä paistoi niin että Santrakin viihtyi taas parvekkeella, päivällä oli +15, yöllä tippui kolmeen, mutta kyllähän kissan piti parvekkeella saada olla! Katsoin myös elämäni ensimmäistä kertaa koripalloa, Suomi-Kroatia, Lauri Markkanen oli aivan huikean hyvä, kun Suomi voitti!
Keskiviikkoisin olin kurssiavustajana luennolla ja autoin kaikkessa siihen liittyvässä hallinnossa, kuten pidin yllä osallistujalistaa ja kävin läpi edellisten vuosien kurssien Moodle-alustan materiaalit ja linkit ja lisäsin uutta materiaalia. Esitarkistin tehtävät ja pidin yhteyttä luennolta poissa olleisiin opiskelijoihin korvaavien tehtävien tiimoilta, sekä vieraileviin luennoitsijoihin palkkion maksuista. Rooli oli siinä mielessä hankala, että osallistuin myös opiskelijana kurssille ja esimerkiksi ryhmätehtäviin, mutta luennoitsijan, eli pomoni, mielestä osallistuin liikaakin. Omasta mielestäni oma kommentointi selvästi kannusti muitakin osallistumaan, mutta joka tapuksessa moitteista tuli taas voimakas vääränlaisuuden kokemus. Miksi ihmeessä vielä yliopistossakin luennoitsija on puhuva pää ja auktoriteetti, joka jokaisen luennon jälkeen kyllä voivottelee, ettei taaskaan jäänyt aikaa keskustelulle, mutta silti haluaa aina näyttää 70 diaa tunnissa?
Tutkimusavustajana oikoluin tekstejä ja rahoitushakemuksia ja myöhemmin syksyllä tein nettisivut yliopiston intersektionaalin tutkimuksen tutkijaverkostolle ja autoin kahden eri kansainvälisen onlinetapahtuman, sekä isomman kaksipäiväisen konferenssin, että viisituntisen symposiumin järjestämisessä. Lisäksi käsittelin toisen harjoittelijan kanssa, joka käyttää pyörätuolia, yliopiston Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman ja ehdotin parannuksia siinä ja yliopiston käytännöissä moneen asiaan.
Oikoluvussa en näillä silmillä vaan voi olla selvästikään tarpeeksi tarkka, vaikka siitä hommasta nautinkin kovasti. Tykkään kirjaimellisesti pilkunviilauksesta! Nettisivuista sain kyllä kiitosta, sekä tuesta, jota annoin tapahtumien järjestämisessä. Isomman tapahtuman tiimissä, jota pomoni ei ollut järjestämässä, minua kohdeltiin tasavertaisena tiimin jäsenänä eikä harjoittelijana, ja näkemystäni ja taitojani arvostettiin ja se sanottiin ääneen sekä järjestäjien että osallistujien osalta. Pomoni taas otti minut harjoittelijana, joka kuitenkin mokailee, ja kyttäyksen alaisena todellakin mokailinkin, en isosti, mutta harmitus ja vääränlaisuudenkokemus oli vahva silti. Huono johtaminen, huonot opiskelijoiden ja henkilöstön väliset suhteet ja turvattoman tilan kokemusket puhuttivat Yhteiskuntatieteellisessa tiedekunnassa myös laajemmin. Siitä enemmän hiukan alempana.
Kiukkusin kyllä unissani ja aamulla soi päässä Känkkäränkkä, kun lähdin tämän näköisenä töihin perjantaina 16. syyskuuta.
Roni tuli keskiviikkona hoitoon, kun vanhempani menivät mökille vain pariksi yöksi. Olin etätöissä, jotta saatoin pitää kissoja silmällä.
Perjantaina vietimme hyvin pienimuotoisesti Mabonia, tai syyspäivän tasausta.
Lauantaina kävimme Jarnon ja Even kanssa teatterissa katsomassa Lepää rauhassa, Komisario Palmu, Tampereen Komediateatterilla. Olihan se ihan viihdyttävä, mutta ei ole Komisario Palmu -elokuvien voittanutta!
Seuraavana perjantaina 28. päivä oli ensin aamulla Uusien työntekijöiden aamupala, jossa olin Juhon kanssa, kun hänkin työskenteli nyt yliopistolle, mutta Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnalle. Samaan pöytään löysi myös Amnestystä minulle tuttu Mira. Saimme lahjaksi pienet, "Tuninvioletit" muistikirjat. Aamupala oli hyvä ja niin oli ainakin keskinäinen keskustelumme.
Tuolta jatkoin sitten miettimään Tunin arvoja yhteiskuntatieteellisen aamiaiselle. Ne harvat työntekijät, jotka olivat vaivautuneet paikalle, istuivat luentosalin alaosassa, opiskelijat ylhäällä. En olisi päässyt ylös ilman apua muutenkaan, joten istuin alhaalla. Ja kuinka järkyttynyt kohta olinkaan siitä, kuinka tulehtunut ilmapiiri tiedekunnassa oli ja kuinka pahoilla mielin opiskelijat olivat! Toki luentosarjan aluksi saatettiin nostaa esimerkiksi turvallisemman tilan periaatteet esiin, mutta ilmapiiri ei ollut edes tässä keskustelutilaisuudessa millään muotoa diskurssiin kannustava tai erilaiset äänet ja tavat katsoa maailmaa ja yliopistoa hyväksyvä. Toisaalta puhuttiin siitä, kuinka me kaikki olemme vain eri kohdissa yhteisellä matkalla asiantuntijoiksi ja tutkijoiksi, toisaalta, yhden professorin sanoin, elitistisestä hierarkiastakaan ei haluta luopua. Olin järkyttynyt.
Sunnuntaina 2. lokakuuta Kalle Rovanperä voitti Rallimestaruuden nuorimpana kuskina ikinä, iältään vain 22 vuotta ja 1 päivä.
Itse kärsin taas viikonlopusta eteenpän kovista fibrokivuista. Olin kiitolllinen siitä, että minulla oli töitä, mutta myös siitä ettei minun tarvinnut yleensä olla tiettyyn aikaan tietyssä paikassa, paitsi luennolla keskiviikkoiltapäivisin. Joten etäilin pari pävää, että kroppani taas ehti rauhoittua ennen keskiviikkoaamun fysioterapiaa ja iltapäivän luentoa.
Launtaina 8. päivä otin osaa etenä SPR:n koulutuspäivään aamuyhdeksästä neljään. Tärkeitä aiheita ilmastonmuutoksesta paperittomuuteen, kyllä taas masensi oikein kunnolla. Satoi, joten ensimäinen syysaamu, kun piti oikein laittaa kattolamppu päälle aamulla!
Tiistaina Juho tuli hakemaan minut toimistolta, ja ajelimme ratikalla Tuulensuuhun date nightille 21 yhteisen kuukautemme kunniaksi. Amnestyllä oli myös illalla Mielenterveysilta Metsossa, missä oli kyllä loistavaa keskustelua!
Keskiviikkona olin taas Juholla saunassa, ja löysimme saunajuoman, johon aina palaamme, vaikka välillä kokeilemme muuta, Perlenbacherin alkoholiton sitruunaradler!
Torstaina oli taas sekomaha ja särkypäivä, joten etäilin kotoa.
Perjantaina Juho tuli taas Linnalle vastaan ja kun aikaa oli, kävelimme, ratikan sijaan, Hämeenkadun toiseen päähän Marangaan, juhlimaan perheemme syksyisiä syntymäpäiväsankareita: äitiä, isää, siskoani, Safiyaa ja Juhoa. Hyvää ruokaa, mutta suhteellisen kallista määrään nähden, tosin siskoni olisi halunnut mennä vielä kalliimpiin paikkoihin, että hyvä näinkin.
Viikonloppuna aloitimme North & South eli Jaettu maa-sarjan, jonka ansiosta olin jo lapsena rakastunut Patrick Swayzeen.
Syyslomalla 20. lokakuuta Tiia ja Matti lapsineen tulivat päiväksi Tampereelle, ja vein heidät, Safiyan ja Dahirin ensin kuva- ja sirkustaiteilemaan Piipoohon ja sitten kiertämään Vapriikkia, tehtäviä tehtiin ja hyvä lounaskin siellä syötiin. Täti osti Safiyalle kaupasta sateenvarjon, Dahirille kalligrafiakynän. Mukavaa oli kyllä kaiken ikäisillä yhdessä!
24. lokakuuta YK:n päivänä, otimme Juhon ja äitini kanssa osaa Rauhan kävelyyn Hervannassa, monikuttuurisessa kulkueessa Pallopuiston moskeijalta pitkin Opiskelijankatua ja Insinöörinkatua Hervanna kirkolle lyhtyjä kantaen. Oli kyllä hieno kokemus!
Lauantaina 29. lokakuuta menimme Juhon kanssa käymään Helsingin kirjamessuilla, kun Liittoni YKA:n Pirkanmaan paikallisyhdistys tekee sinne kätevän bussiretken joka syksy. Mahtava kokemus, vaikuttavia puheenvuoroja eri lavoilla, mm. intersektionaalista feminismiä, 3rd culture kids eli kolme poc nuorta lavalla ja sokerina pohjalla Pekka Haavisto ja Sofi Oksanen puhuivat Venäjästä. Ostin 7 vanhaa Star Trek -pokkaria ja herkuttelimme makkaraperunoilla. Viiniä saimme sitten bussimatkalla takaisin Tampereelle, onpas mukavaa tehdä asioita aikuisena! Jalat toki kipeytyivät aivan hurjasti ja pitkä 9.30-20.25 päivä rasitti muuten kovasti niin henkisesti kuin fyysisestikin jaksamisen rajoille, mutta hyvä seura auttoi.
Kotona aloitimme the Boys-sarjan. Maantaina kävimme pitkästä aikaa Hookissa syömässä ja sitten Niagarassa katsomassa Beetlejuice-elokuvan, kun Juho ei ollut sitäkään koskaan nähnyt, ja molemmat saattoivat maksaa liput kulttuuriedulla, niin kuin työssäkäyvät ihmiset! Niagarassa on muutenkin mukavammat penkit ja paremmin jalkatilaa kuin Finnkinon teattereissa.
Pari viikkoa myöhemmin löysin Hookista, Suomen parhaiden siipien lisäksi, ihmeekseni Tampereen parhaan Margaritan, vieläpä Frozen mansikkamargaritan. Elokuvista vuorossa oli Cry Baby, yksi teini-iän lempielokuvistani.
Marraskuu alkoi töissä erityisen kiireiseisenä, Men, Masculinities, Intersectionalities, Pohjoismaisen miestutkimuksen konferenssin tiimoilta, joka pidettiin Zoomissa torstaina ja perjantaina. Torstaina konferenssin seuraamisen, moderoinnin ja eri huoneiden avaamisen jälkeen syöksyin Werstaalle, jossa oli VTS:n talousilta. Enemmän sain kyllä irti lohisalaatista ja suklaamousse - jälkiruoasta kuin ohjelmasta. Lisäksi, Werstaan hissi ei toiminut, joten piti kiivetä portaita, joiden kaide on ehkä historiallisen komea, mutta käyttötarkoitukseensa epäkäytännöllisin ja siksi ehkä pelottavin Tampereella. Selvisin silti hengissä alas portaita ja kotiin.
Kun kävelin yliopistolta Amnestyn kokoukseen, en päässytkään sieltä kotiin aivan helposti. Facebookissa ärisin nälkäkiekussa: Kun tilaa työmatkan tällä viestillä (alla) ja Kuohke soittaa 19.47 (kun mä oon jo ollut puhelimessa jonossa niille vaikka kuinka kauan), että oletteko siellä Linnalla. No en ole en. 😡 20.03 tuli sitten taksi. Mun fibro on hyvin vihainen ja Suvi hangry.
Joka viikko joku moka, taksi on jossain missä minä en, tai työmatkat on merkitty asiointimatkoina. Oon jo vuosia tilannut matkat sähköpostilla, että näkyy mustana valkoisella, mitä olen sanonut ja kuka on mokannut. Odotusmusiikkia ei olla vaihdettu varmaan 15 vuoteen, varmaan, ettei ihmiset soittaisi heille ikinä. Tai ylipäänsä koskaan menisi mihinkään.
Sitäkään ne ei saa merkittyä oikein, että taksi tulisi oikealle puolen taloa, tai etteivät olisi parkkipaikalla, kallion ja puiden takana piilossa. Koska ppX on liian vaikea.
Tiistaina pidin etäpäivän, jotta kroppani ehtisi taas toipua ulkona illalla kylmässä seisoskelusta. Ostin meille paremman sängyn joululahjaksi Ikeasta, ja se tuotiin tuolloin, pojat toivat ylös ja Juho laittoi jalat paikalleen. Hyvin on palvellut tähän asti. Mikä tärkeintä, paremmin nukkuminen vähentään fibromyalgian oireita.
Keskiviikkona jouduin taas odottamaan taksia töihin mennessä puoli tuntia ja kotiin palatessa 20 minuuttia.
Launtaina 12. marraskuuta ajelimme Juhon kanssa lättähatulla Vammalaan ja takasin. Sitten kävelimme Tampere-taloon VTS:n ekotreffeille. Saimme sieltä mm. vesipullot ja pienet taskulamput, ja kun täytin kävijäkyselyn, voitin arvonnassa 50 euron Tampere-talon lahjakortin, kannatti poiketa!
Tiistaina piti taas odotella puoli tuntia ja soitella taksin pärään, että pääsin kotiin. Even kanssa jännitettiin kumman taksi ehtii paikalle ensin. Vaihtaroitiin ja vaihdettiin kuulumiset pitkästä aikaa.
Tiistaina oli Intersectionality Beyond Eurocentrisim Symposium Teamsissa 13.30-18.00, jota ollimme pomoni kanssa valmistelleet koko syksyn. Tapahtuma meni hyvin, vaikkei osallistujia ollutkaan niin paljon kuin ilmoittautuneita. Vältyimme suuremmilta teknisiltä ongelmilta, vaikka puhujat olivat Jamaikalla, Etelä-Afrikassa, Intiassa, Ghanassa ja Suomessa ja näin neljällä eri aikavyöhykkeellä. Kävin vielä pomon kanssa syömässä Telakalla loistavat vegetortillat, kotona olin 8 aikaan illalla.
Juhon kanssa alotettiin molemmille ensimmäistä kertaa Twin Peaks, ja sitten myös molemmille tuttu Metsola.
Kun kävin ottamassa päätalolla yliopiston työntekijöille tarjotun influenssarokotteen, ehdin jo lloita, että se on kivasti juhlasalissa, mihin on esteetön kulku. Paitsi, että rokotuspaikka oli lavalla, minne piti nousta portaat. Kaide oli, mutta kun sen kaltevuutta ei oltu korjattu se jälkeen kun rampin päälle oli laitettu portaat, se ei varsinaisesti antanut tukea. Laitoin kävelykepin lavalle edelläni, mutta sitten se luisti eteenpäin ja olin lähes rähmälläni lavalla. Ja näin siis, kun yliopistolla vietettiin Esteettömyysviikkoa. Sairaanhoitaja sitten auttoi minut turvallisesti portaat alas. Mutta vittu mitä paskaa taas. Kyllä, laitoin palautetta, jota ei kyllä missään tapauksessa otettu tarpeeksi vakavasti.
Seuraavana päivänä kävimme Juhon kanssa henkilökunnan syysfesteillä Päätalolla, vaikka minulle tulikin rokotuspäänsärky. Vähän sormisyötäviä, hyvää Stand uppia ja ja KQ Groove Band, mikä oli kyllä aivan loistava! Rehtori Mari Wallis pysähtyi juttelemaan meille, ja minua nauratti, kun vasen jalkani nousi jännityksesta, pitkästä aikaa, varvastamaan kunnianrvoisassa seurassa. Voi ceparikehoni!
29.11. sain postista Pomarin kitkapohjakengät. Hyvät olivat vielä tänäkin talvena, olisi pitänyt ostaa jo vuosia aikaisemmin! Mutta kun köyhällä ei ole ollut rahaa laatukenkiin koskaan.
30. keskiviikkona Juho tuli taas vastaan yliopistolle ja menimme ensin syömään Whatever-ravintolaan Itsenäisyydenkadulla, ja jatkoimme siitä sitten Teekkarikuoron ja TAMKin Kaikkien aikojen joulu konserttiin. Illlalla Juholla vielä sauna, pari Metsolaa ja sitruunakakkua.
Perjantaina minulla alkoi viikon loma, koska olin tehnyt nettisivujen ja tapahtumien tiimoilta pitkiä päiviä ja ystäväni Matt ja Hannah olivat tulossa Suomeen seuraavaksi viikoksi. Kun mainitsin, jo pari vuotta aikaisemmin varatusta ja maksetusta sekä kerran koronan takia vuodella siirtyneestä Rovaniemen reissusta pomolleni syksyllä, hän oli sitä mieltä, olisin liian kiireinen juuri tähän aikaan vuodesta voidakseni ottaa lomaa. Mutta sain kaikki symposiumiin liittyvät asiat kuten palkkioidenmaksulomakkeet täytettyä ja palautettua mainiosti, ja pääsin kuin pääsinkin ystävieni kanssa kauan suunniteltuun yhteiseen reissuun.
Sitä ennen hengailimme Juhon kanssa lauantain 3. joulukuuta Matin ja lasten kanssa, kun Tiia oli kokouksessa Tampereella. Mekin kävimme ensin Tallipihalla keskustassa, ja ostin tietenkin jokaiselle lapselle jotain Suklaapuodista, ja sitten palasimme Hervantaan ja vietimme mukavia tunteja Poliisimuseossa, ja sitten, sokerina pohjalla, kävimme Raxissa syömässä. Tiiakin ehti vielä illalla poiketa. Sitten hainkin Mattin rautatieasemalta ja illalla katsoimme Doctor Strange: Multiverse of Madness -elokuvan.
Seuraavana aamuna hain Hannahin samaiselta asemalta, ja pienten torkkujen jälkeen menimme ensin Muumimuseoon ja sitten Design torin kautta kävelimme talvisen Tampereen halki Plevnaan syömään. Poikkesimme vielä Werstaalla ja Tallipihalla. Kotona pelasimme vielä ysäritriviaa, ennen kuin jätin Mattin ja Hannahin kaksin asuntooni ja kävelin Juholle yöksi.
Seuraavana päivänä ajelimme porukalla Näsinneulalle, ja nautimme maisemista ja kahvista, teestä tms..
Itsenäisyyspäivän aloitimme kävelyllä Kalevankankaan hautausmaalla ennen konserttia Tampere-talossa.
Ja sitten kävelimme vielä Itsenäisyyspäivän kansanjuhlaan Frenckellin aukiolle. Hiutaili vähän lunta ja tunnelma oli ihana.
Kommentit
Lähetä kommentti