4. luku, jossa kesä alkoi jo toukokuussa

Päivänkakkarat ovat aina olleet mielestäni parhaita kukkia, ja kesällä 2018 Turussa pääsin poseeraamaan oikein ison kanssa. 

3. huhtikuuta kävin Saijan kanssa katsomassa Tampereen teatterissa Näytelmän joka menee pieleen. Muistaakseni se oli ihan hauska. Se, minkä muistan paremmin, on että odotin puhelimessa 50 minuuttia, ennen kuin minulle vastattiin ja sain tilattua taksin viemään minut kotiin. Onneksi kuski oli todella mukava ja kuunteli Hitmixiä, josta tuli hyvää ysäriä, joten vitutukseni suli hetkessä.

Heinäkuusta eteenpäin, taksiuudistuksen myötä, yli 40 minuutin odottelusta, etenkin kun olin lähdössä iltapäivällä töistä, tuli tapa eikä poikkeus. Missään ei voinut edes istua odottamassa pelkäämättä, että taksi tulee ja menee. Kun rakennukseen oli vielä kaksi ovea, ja vaikka olin laittanut Kuohkeeseen tarkat ohjeet hakupaikasta, ulkona piti silti olla kytiksellä, ja soitella kuljetustenohjaus- keskukseen, jos näin taksin vilahtavan ohi tai jos taksia ei kuulunut.  

6. huhtikuuta isä otti minut mukaansa aveciksi Tampereen raatihuoneella olleeseen Sotapoikien yhdistyksen tilaisuuteen. Hieno paikka ja tilaisuus. 

Muuten vapaa-aikani menikin pääsykokeisiin lukien. Välillä kävin saunassa tai  kuntosalilla. Pääsykokeisiin piti lukea, ymmärtää ja muistaa seitsemän asiatekstiä. Mutta ainakin olin rauhallisesti kotona Santran kanssa. 

Koe, kotona tietokoneella, meni lopulta aika huonosti, etenkin matematiikka, johon jäin jumiin, joten en ehtinyt vastata kaikkiin monivalintoihin. Kysymyksiä oli 80 ja 90 minuuttia aikaa. Vastaamattomista kysymyksistä sai miinuspisteitä. Tiedän, että sekä kirjoitan että luen hitaasti, ja olisin voinut hakea lisäaikaa kokeeseen, mutta en taaskaan hakenut. Englannin ja suomen luetun ymmärtämiset olivat toki helpot. Jälkikäteen oli paha mieli, mutta otin kokemuksen niin, että seuraavalla kerralla menisi paremmin, kun tiesin nyt, mitä odottaa ja miten kannattaa materiaalit lukea. TAMK lähetti oikein kaksi identtistä hylkäysviestiä juhannuksen jälkeen, että tuplasti EI. 

Tällä kertaa Tiia ja Matti tulivat perheineen viettämään kummipoikani syntymäpäivää keväiselle Tampereelle. Pikku kakkosen leikkipuistossa oli kummitädilläkin auringossa ihan mukavaa. Tosin ilmeisesti väärässä paikassa  istuminen ärsytti issiastani ja kroonisen kivun kanssa saikin sitten irvistellä taas  pitkin kevättä.

Helsingissä poikkesin Dahirin ninjasynttäreillä. Niin paljon lasten melua, energiaa ja iloa, että tämä erityisherkkä oli hetkessä uupunut, valmis repimään korvansa irti ja käpertymään jonnekin pimeään. Sen sijaan onneksi saatoin paeta Hannalle yöksi.  

Toukokuun alussa sain kolmannen kummilapsen. On se ihanaa, että tällaisellekin introvertille ihmiselle, joka ei oikein osaa lasten kanssa olla, halutaan antaa tällainen arvokas tehtävä. 

9. toukokuuta taas kummitytön synttäreitä juhliessa oli jo niin lämmin, +20, että Facebook-postauksen mukaan: "siirryin ulkoruokintaan". Onneksi aurinkolasien takana saattoi salaa vähän haikeana itkeskelläkin, kun minulla ei ollut kumppania, omakotitaloa eikä lapsia. Mutta sainpa istua kavereiden terassilla edes kerran vuodessa, ja lapsien touhujen seurailu ja heidän kanssaan juttelu vei kivasti pois oman pään sisältä. 

Sitten poikkesin Helsingissä Pop Cult Day:ssä, Star Trek -uniformussa hikoillen  tietysti. Samuli Torssosen luento oli päivän parasta antia, ja olimme tuon jälkeen hetken jopa Facebook kavereita ja juttelimme scifistä mesessä. Tapasin sentään myös pari suomalaista Star Trek -fania, kuvia otettiin, mutta ne ovat jonnekin kadonneet.  

Paluumatkalla Onnibussilla Hervantaan katsoin Euroviisuja puhelimella ja tietenkin Saara Aallon esitys oli juuri silloin, kun piti jäädä Hervannassa pois, joten katsoin sen poliisikoulun edessä bussipysäkillä. Hyvä Saara! Israelista tykkäsin eniten tuona vuonna.  

Kun kävimme Zarillossa äitienpäivälounaalla, jonka kerrankin työssäkäyvänä maksoin kokonaisuudessaan, Hervannan Duo-ostoskeskuksella oli huikea Lego-näyttely.

Helteet iskivät 2018 jo toukokuun alussa, esimerkiksi 14.5. oli +28. En tiedä mistä pongasin, että aurinkotuolit olivat Jyskissä tarjouksessa, mutta keksin käydä sellasen noutamassa isän kanssa, ja kesäparatiisini oli täydellinen. Mukava tuoli, kirja, pöytä mehulle, vesipullolle tai kahville, hattu päähän silloin, kun aurinko paistoi sellaisesta kulmasta, että se oli tarpeen. Oma rauha. Ja vessa lähellä! Antille kuvailin sähköpostissa kuinka: Mulla on suurimman osan päivästä puhelin äänettömällä, hetken päivällä on äänet kun tuun töistä, sit laitan taas joskus kasin jälkeen äänettömälle, kun meen parvekkeelle lukeen kirjaa illaksi. Se on mun hiljanen taivas, ilta-aurinko paistaa, ja tuijotan vähän väliä pilviä tai lehtien tanssia.

Olin hankkinut myös Santralle isomman kiipeilytelineen olohuoneeseen, joten pienempi toimi nyt parvekkeella kesämökkinä. 

Luin kesän aikana parvekkeella niin Star Trek-kirjoja kuin kirjan Elviksestäkin, ja Heidi Könkään Sandra-kirjaa lukiessa itkeä vollotin niin, että koko piha raikui. Antille sähköpostissa kuvailin: Kuinka ihminen voikaan olla ihmiselle paha. Eikä voi edes sanoa, että on vaan fiktioo, kun ei Suomen sisällissota sitä ollut. Ei mikään ihme, ettei niistä arvista ole selvitty vieläkään.

Oppilaat ja työkaveri yllättivät syntymäpäivänäni ruusuilla ja laululla. En ollutkaan ruusuja saanut muuta kuin ripille ja ylioppilaaksi päästessäni. Kortti oli yhden oppilaani tekemä. 

Tomilta tuli synttärilähetys Englannista, Chilikastiketta ja Star Trek-kirja, ihan täydellistä. Vanhempieni kanssa kävimme Speakeasyssa lounaalla juhlimassa samalla myös heidän toukokuista 41. hääpäiväänsä.  

19. toukokuuta Harry ja Meghan menivät Briteissä naimisiin, ja Suvi itkeskeli television ääressä kolme tuntia putkeen. Harry oli jo pitkään ollut suosikkini kuninkaallisista ja Meghania olin seurannut jo vuosia, koska rakastin Suits- Pukumiehet-sarjaa. 

Tyttöjen kanssa juhlin synttäreitäni Inezin maistelumenulla, viinejä ja tapaksia, jälkkäriäkin. Kävimme Evejen kanssa vielä Ilonassa. Eve lauloi karaokea ja vähän siellä ysärikin soi, mutta tajusin taas, että en enää nykyisin jaksa ihmisiä ja musiikkia liian kovalla, jos ei ole tarpeeksi hyvää musiikkia jatkuvaan tanssimiseen. Istumapaikkojahan siellä ei ole myöskään juurikaan, joten väsyin seisomiseen nopeasti. Lähdimme kotiin jo puoli yksi kun siellä alkoi olla aivan liikaa ihmisiä. 

Ceparifaktoja: selkä kipeytyy, kun ceparin selässä on yleensä sekä lordoosia että skolioosia, ja etenkin pitempään seistessä selän mutkaa on mahdoton pitää neutraalimassa asennossa, sillä kroppa haluaa palata ns. turva-asentoonsa, siihen mahdollisimman cepariin mutkalliseen nojaan. Kipu voimistuu myös jalkaterissä, koska spastisuuteen, eli lihasten jäykkyyteen, taipuvainen ihminen alkaa väsyessään tai stressatessaan jännittää myös kaikilla jalkapohjan pikkulihaksilla, vaikkei se oikesti auta mitään paremman asennon löytämisessä eikä pystyssä pysymisessä.   

Olin ostanut sekä itselleni että vanhemmilleni museokortit joululahjaksi.  Tampereella olimme ehtineet kevään aikana kiertää Museokeskus Vapriikin, sekä Leninin, Emil Aaltosen ja Hiekan museot. Sarin kanssa kiersin vielä Milavidan ennen kuin kävimme Kansainvälisillä suurmarkkinoilla Hämeenpuistossa mm. syömässä krokotiiliburgerit. Maistui kalaiselle. 

Kesäkuun alussa Onnibusseilin Tampereelta Poriin, missä vanhempani olivat vastassa, ja kiersimme Luonto Arkin, Satakunnan museon, Porin taidemuseon sekä Rosenlew-museon. Mökillä illalla parasta oli tietysti puusauna. 

Isojoella kävin toki katsomassa Topin mustaa ja keväällä syntynyttä varsaa. 

Selitin Antille sähköpostissa kuinka elämäni ensimmäistä kertaa minua puri maalla mäkäräinen, ja patti nilkassa oli kyllä arka pitkään senkin jälkeen kun kutina laantui, ja sitten koko nilkka turposi, joten apteekista piti hakea hydrokortisonia allergista reaktiota rauhoittamaan. Terveyteen liittyen jatkoin: Briteissä oli kyl se hyvä puoli, et siel pääsi usein heti lääkäriin tai hammaslääkäriin, ja se ei maksanut mitään. Vosin kuvitella, et ihmiset pysyy terveempinä, koska lääkärille menoon ei ole niin suurta kynnystä. Mä joudun nyt oottaan kuukauden lääkäriaikaa, että saan kuntoutussuunnitelman päivitettyä. joten mun fyssariin tulee nyt toivottua pidempi tauko.

Nukuin myös vaihteeksi huonosti ja sillä oli seurauksensa, kerran puhelin jäi taksiin, toisella kertaa eväslaukku, ja samana päivänä jäi vielä avainkin kotiin. Maailmanlopusta kertovat painajaiset eivät tässä juuri auttaneet. Kesäkuun lopulla pohdin jo kalenteriin: nukunkohan enää koskaan. Pitkin kevättä ja kesää on kalenterissa merkintöjä, että nukuin vain kaksi ja puoli tuntia yössä. Nyttemmin näen tuon ajan niin, että fibromyalgia oli taas enemmän päällä, etenkin, kun muistiinpanot kertovat myös, että vatsani kipuili tavallista enemmän samaan aikaan, eikä minulla ollut koskaan ennen ollut suolisto-ongelmia. 

Helteiden jälkeen kylmä, puuskainen tuuli jäähdytti ilman, ja kun taksia odotti ulkona oli suu ja silmät tomua täynnä palelun lisäksi. 6.-9. kesäkuuta oli vain 10-15 astetta lämmintä. 9. päivä oli kuitenkin ihan kohtuullinen sää käydä pitkästä aikaa fiilistelemässä Särkänniemessä VTS-kotien Särkänniemipäivänä. Oma suosikkini ehdottomasti oli Koiramäen kotieläinpiha, tietysti, mutta buffetkin oli todella hyvä! Enpä ollut Särkänniemessä koskaan ennen syönyt mitään, paitsi hattaraa, josta en tykännyt, liian makeaa minusta. 

Yksi oppilaistani lähti äitiyslomalle ja antoi minulle kauniin kortin. 

Suomen kielen ja kulttuurin opetuksen lisäksi olin mm. päivittänyt Japan nettisivun, taittanut mainokset pajan käsityötuotteista suomeksi ja englannniksi sekä auttanut oppilaita hakemuksissa kouluihin, ja kaksi heistä olikin saanut haastattelut. Tykkäsin monipuolisesta tekemisestä ja olin kerrankin hiukan ylpeä omasta työstä. 

Viikonlopuksi suuntasin taas maalle, tällä kertaa Kankaanpään kautta, koska olin löytänyt sieltäkin museokortti-museon. Onneksi 16.-17. 6. oli taas 22-25 astetta lämmintä. 

Kankaanpään taidemuseossa oli niin vaikuttavaa modernia taidetta kuin historiaakin ja hämmästelimme, ettemme olleet ennen museosta tienneetkään. Vamhempieni kanssa kokemus oli erityisen hieno, äitini kertoi tavaroiden innoittamana myös omaa historiaansa. 

Mökillä puusauna, jouluolut ja äidin sitoma uusi vihta maistuivat. 

Toukokuu oli ollut mittaushistorian kuivin. 19. kesäkuuta satoi pitkästä aikaa ja tietysti juhannuksena lisää. 

Porissa matkalla juhannuksen viettoon ei Suvia naurattanut. Tuuli, satoi, seuraava bussi oli myöhässä, joten sitä piti odottaa 40 minuuttia ja pysäkillä oli ärsyttäviä ihmisiä. 

Perillä mökillä odotti onneksi makaroonivelliä ja isän kanssa MM-jalkapallon katsomista, Argentiina - Kroatia 0-3. 

Juhannusaattona tuuli voimistui myrsky Pauliinaksi, lämpötila +10, satoi koko päivän. Juhannusruoat: kasvikset, kana, makkarat ja sämpylät valmistuivat mukavasti leivinuunissa. Saunassa oli lämmintä. 

Juhannuspäivään heräsimme ilman sähköä. 10.51 sähkö tuli takaisin, koska kahvinkeitin meni päälle. Ehdimme käydä haudoilla tuulessa ja +12 säässä ennen kuin auton akku alkoi reistailla. 

Jalkapallossa Saksa voitti Ruotsin 2-1. 

Sunnuntai oli tietenkin taas aurinkoinen +18, kun ajelimme isän kanssa Tampereelle. Virtaa saanut akku kesti juuri ja juuri Hervantaan, jännä oli matka. 

Sain keppikäteen heinäkuun alussa kinesioteippaukset, kun se talvella oli auttanut jalkaakin. Selitin ihmettelevälle Antille Facebookissa:  

Fyssarin laittamaa kinesioteippiä. Koska ei riitä, et jalat, issias ja selkä aina jumissa, kädetkin alkaa prakaan.

Nyttemmin olen tajunnut, että käsivarsien kivussa on mitä todennäköisemmin ollut jo vuosia kyse fibromyalgiasta, ei niinkään cp-vammasta. CP-vamman ilmentyminen ei muutu tai leviä vuosien varrella eri paikkoihin, vaan, koska aivojen kertavaurio, joka spastisuuden aiheuttaa, pysyy muuttumattomana, pysyy myös aivojen viesti keholle samana. Eli minun tilanteessani vikaviesti lähetetään pääosin jaloille.  

6. heinäkuuta oli Tammerkosken sillalla -tapahtuma Keskustorin tapahtumateltassa. Menimme Even kanssa katsomaan Yötä ja Suvi Teräsniskaa, minä Even avustajana. Siinä missä Suvi tuntui vaan laulavan kauniisti, ja sai minut kyyneliin parilla kappaleellaan, oli Olli aivan innoissaan ja hänen ilonsa ja onnellisuutensa lavalla liikutti minua paljon voimakkaammin. Hänen energiansa sai kyllä muunkin yleisön ihan fiiliksiin. Yö oli ollut minulle Lontoossa tärkeä turvariepu etenkin 2004-2006 ja oli huikea nähdä heidät livenä, etenkin, kun Olli kuoli alle vuotta myöhemmin. 

'

Seuraavana aamuna matkasin Turkuun, josta Matin ja Tiian perhe otti minut auton kyytiin. Parkkipaikalla tankkasimme Tiian tekemällä pizzalla, että jaksoimme pyöriä Okra-maatalousnäyttelyssä. Helteisellä kentällä Suvi-tädin vesipullolla oli lapsillakin käyttöä. Olen niitä ihmisiä, joilla on vesipullo  laukussa kesät talvet, lääkkeet kuivattavat suuta ja fibromyalgian takia lämmönsäätelyjärjestelmäni ei toimi kunnolla, joten hikoilen paljon ylävartalosta, kun liikun vähänkin. Olisi kyllä pitänyt olla oma tuolikin, istumapaikkoja ei ollut oikeastaan missään, paitsi ratsastusesityksen katsomo ja sotkun pöydät, munkki ja kahvi tekivät kyllä terää. Järjettömän suuria maatalouskoneita ja traktoreita oli toki hauska ihmetellä, etenkin 2-vuotiaan kummipojan kanssa. Mittari näytti +23 mutta tilkan vettäkin saimme niskaamme. Makkara maistuivat taivaallisilta päivän päätteksi ja voi kuinka jalkoja särki! 

Aamiaisen söimme ulkona terassilla, ensimmäistä kertaa ikinä minulle. Jalkoja ei kuitenkaan särkenyt liikaa, sillä seuraavaksi Museokortti vei minut Turun Forum Marinumiin ja Tiian ja Matin perhe tuli tietenkin seuraksi. Suomen joutsenellakin kävin. Olisin voinut ottaa jokaisesta pienoismallista kuvan, niin paljon niitä rakastan. Siljan Wellamo oli ensimmäinen Ruotsin laiva, jolla olin ollut risteilyllä perheen kanssa. Kalenteriin kirjoitin:"selkä paskana, mutta mahtava reissu."

13. heinäkuuta minulla oli viimeinen työpäivä ennen kesälomaa, mutta tulisin kuukauden päästä takaisin, pomoni halusi minut vielä toiseksi puoleksi vuodeksi töihin palkkatuella. 

Ahvenisjärven rannassa Hervannassa oli vohvelikahvila, nerokasta! 

Hiukseni olivat kasvaneet Suomessa hurjasti.

Muissa uutisissa: suosikkini Ranska voitti jalkapallon maailmanmestaruuden 4-2 Kroatiaa vastaan, Englannin jäädessä neljänneksi Belgiaa vastaan. 

Tom tuli luokseni 15.-24. heinäkuuta ja vein hänetkin ensimmäisenä vohveleille. Jälkkäriksi haimme sitten Duosta mustaamakkaraa. Tomin loman aikana katsoimme Siskoni on noidan loppuun sekä OZ - Kylmän ringin. kun lämpötila huiteli lähes koko ajan kolmissakymmenisessä, ulkona ei jaksanut olla, eikä liikkua muutenkaan määräänsä enempää. 

Mutta museoissa on kesälläkin mukavan viileää. Niinpä seuraavina päivinä kiersimme Vapriikin 11 näyttelyä, Muumimuseon, Työväenmuseo Werstaan, Vakoilumuseon, Tampereen taidemuseon ja Amurin työläiskorttelin. Lämpötilakin putosi pienen ukkosen myötä 10 astetta hetkeksi. 

Sunnuntaina fiilistelimme vielä Särkijärven rannassa Suomea, jossa metsässäkin toimii netti. 

Bottas nousi toiseksi Hockenheimringin F1-kisassa Räikkösen ollessa kolmas. 

Maanantaina isäni, siskoni ja Safiya tulivat kanssamme Arboretumiin, minullekin ensimmäinen kerta sitten taaperoiän. 

Saattelin Tomin lentokentälle tiistaina ja jäin sitten Hannalle perjantaihin asti, mm. olemaan Hannan 2-vuotiaan pojan kiipeilypuuna! Kuten aina, Hannalla oli todella kotoisaa, sain vähän nukuttua unirästejä pois ja luettua kirjaa sillä välin kun aikuiset olivat töissä ja perheen pienin hoidossa. Oli kiva päivittää kuulumisia kerrankin rauhassa, tanssia ja laulaa niin kuin ennen vanhaan ja mm. katsoa McGyveria yhdessä. 

Minulla oli Even kanssa Suvilahden We Love-festivaaleille liput perjantaille 27.7. toinenkin Eve liittyi joukkoomme myöhemmin.

Päivä alkoi E-roticilla puoli kolmelta iltapäivällä. Don't have sex with your ex! toimii ohjeena edelleen. 

Movetron ja kuningatar Päivi

Günther

Waldo's People. Waldoa ei oikein monitoreissa näkynyt, herra esiintyi mustassa paidassa ja lippiksessä.   

Rednex, heillä oli ehdottomasti paras lavaenergia. 

Oman päiväni kohokohta, 2Unlimited, tanssin ja lauloin joka biisin, sain tanssiseuraakin. 

Dr Alban

DJ Bobo päätti illan.  

Olin tanssinut puoli kolmesta noin puoli yhteentoista illalla. Päivän päätteeksi jalkani ja selkäni olivat aivan lopussa ja kipu oli sanoinkuvaamaton. Olin toki varustautunut särkylääkkeillä, jotka ottivat pahimman terän pois, mutta en viitsinyt yliannostustakaan ottaa. Koko kotimatkan kyselin Eveiltä, joska saisin repiä jalkani irti. 

Ainoa istumapaikka alueella oli ravintola-alueen penkit, jossa kyllä kävimme päivällä syömässä mainiot kebabit. Tosin ampiaiset halusivat syödä minun ruokani, joten mitään rentouttavaa istuskelua se ei ollut. Onneksi sentään  vesipisteistä sai täyttää vesipullon ilmaiseksi niin monta kertaa kuin tarvitsi. 

Seuraavat kaksi päivää vietin lähinnä sohvalla, jalat ylhäällä tyynyillä. Pohkeet olivat krampissa kolmisen päivää, mutta vasemman jalkaterän turvotus onneksi laski nopeammin. 

Helteet jatkuivat ja pienet ukkosetkaan eivät raikastaneet ilmaa. 1. elokuuta lämpötilä oli "vain" +27 ja laitoin neljään päivään ensimmäistä kertaa vaatteet päälle ja kävelin hoitovaihtareille Evelle. Oli kuin olisin kävellyt höyrysaunassa.