11. luku, jossa on viimeinen päivä
 |
| 15. heinäkuuta sain toisen koronarokotuksen, tällä kertaa hartia kuumotti ja särkikin, mutta ei muuta. |
Kesäkuussa 2021 olin mukana Kaapeli tai Cable-valmennuksessa, jossa oli sekä maahanmuuttajia että meitä kantaväestön ihmisiä. Yhteisöllisyys ja yhteiskuntaan osallistuminen ovat minulle tärkeitä arvoja, vaikka introvertti olenkin. Aina on kiva löytää asioita, mitkä ovat yhteisiä eri kulttuureissa, kun puhutaan esimerkiksi sukupolvikokemuksista. Oli myös kiva kohdata hervantalaisia ihmisiä myös Hervannan kaduilla, ja kuunnella heidän ajatuksiaan siitä, mikä on Hervannassa tärkeää. Löysin ryhmästä myös uuden ystävän, Egyptistä Suomeen muuttaneen ikäiseni naisen, ja koulutuksen jälkeen näimme paljon joko minun tai hänen luonaan, kun autoin häntä YKI-testiin valmistautumisessa. Ja voi kuinka hyvää oli hänen ja hänen miehensä laittama ruoka!
Jalkapallon Euroopanmestaruuskisat alkoivat, ja täytyy sanoa, että Tanska-Suomi peli itketti monta kertaa, eri syistä. Huuhkajien silmiinnähtävä onnellisuus siitä, että Suomi oli mukana, sai Suvin kotisohvallakin liikuttumaan. Sitten itketti Tanskan pelaajan dramaattinen sydämenpysähdys ja viimeiseksi Suomen 1-0 voittomaali. Seuraava Suomen peli, Venäjää vastaan päättyi 1-0, mutta Huuhkajista sai olla ylpeä, oi Suomi on! Suomi- Belgia päättyi 0-2, mutta hyvää peliä ja etenkin puolustusta Huuhkajilta 75 minuuttia yhdeksästäkymmenestä, aina ei voi pieni voittaa isoja vastaan, mutta oli upea olla ensimmäistä kertaa leikissä mukana!
13. kesäkuuta näin puolen vuoden koronatauon jälkeen tukemaani pakolaistyttöä. Hänen kielitaitonsa oli laajentunut huimasti, ja hän kertoi ensimmäistä kertaa muistoja kotimaastaan. Hän oli selvästi kotiutunut ja toivoi muuttavansa Helsingin seudulle, missä hänellä oli jo ystäviä. Olin niin onnellinen hänen puolestaan! Samalla reissulla poikkesin Miljalla, joka oli rahaton ja vesiselvä, joten ihana ystäväni taas.
Pilvinen ja tuulinen +18 ei ollut paras sää istua ulkona vohvelia syöden, mutta oli ihana päivittää kuulumiset Ilonan kanssa ja Kuparitalon vohvelikahvila on mielestäni Tampereen paras.
18. päivä oli jo aamusta helteinen, lähmpötila +26. Kuumuus vaikuttaa eri tavoilla ihmisiin, kun minä esimerkiksi saan joskus helteistä migreenin, toisilla alkaa pakottaa muualta: kun kävelin 9 jälkeen aamulla Kaapeli-valmennukseen, minun vierelleni tuli kävelemään ihan tavallisen oloinen keski-ikäinen mies, joka ei ollut edes humalassa, mutta ehdotti seksiä, 2x20 minuuttia, 50 euroa! En tarttunut tarjoukseen. Seuraavina päivinä lämpötila nousi päivä päivältä yltäen +32 lukemaan, ukkonen sitten hiukan viilensi ilmaa.
Ahdistuin todella kuntavaalien historiallisen alhaisesta äänestysprosentista, 55,1, vaikka Tampereen Vihreiden tulos olikin hyvä. Yritin jakaa ahdistustani Miljan kanssa, mutta hänen mielestään vain saarnasin ja kritisoin, olin ylimielinen ja olevinani parempi ihminen. Milja halusi opiskella tulevaisuudessa kansainvälistä politiikkaa, joten tietenkin puhuin politiikasta hänelle. Toki ihminen saa olla äänestämättä, en vain todella ymmärrä ihmisiä, joita ei kiinnosta äänestäminen. Pieni vaiva yhteisen yhteiskunnan puolesta, jolla voi olla suurin vaikutus, etenkin kuntavaaleissa. Aina voi äänestää sellaista ihmistä, jolla on eniten sellaiset arvot kuin sinulla itselläsi, vaikka muutoin yhteiskunta tai politiikka ei kiinnostaisi.
Mutta tuosta aiheesta päästiin Miljan kanssa vihdoin siihen, että halusin viettää aikaa Miljan kanssa kuten ennen, jutella fiksuja, katsoa telkkaa. Mutta en ollut voinut enää kuukausiin luottaa Miljan sanaan, niin kuin Lontoossa aina voin.
Milja vastasi: ...tottakai oon pahoillani jos on sellanen olo et muhun ei voi luottaa. Haluun toki olla se sama luotettava ihminen. Lontoos mul vaan oli viel jotain uskoo elämään, et saan jotain aikaan, et jotain tapahtuu.
Ku joutu tulee takas Suomeen ni en tiä... 😢 Ensimmäistä kertaa ikinä hän myönsi peittelevänsä pahaa oloaan ja kamppailuaan (riippuvuuden ja addiktion kanssa siis), kun ei tiennyt, miten asiasta puhua.
Yritin valaa luottamusta siihen, että minun apuuni saattoi aina luottaa sekä uskoa siihen, että elämän puolessa välissä tässä vasta oltiin, kaikenlaista hyvää saattoi vielä tapahtua. Jos Eve ja minä olimme löytäneet vihdoin hyvät miehet rinnallemme 39-vuotiaina, niin totta kai se olisi mahdollista myös Miljalle.
Milja: En mä oo niinku sä ja Eve.
Minä: No ainakin sen verta olet, että olet fiksu, kaunis nainen, joka tietää mitä tahtoo. Tee vaik niin kuin Eve ja lähetä listaa universumiin, et millainen mies on hakusessa jne. Joo, tiedän, ei universumi aina niin toimi kun toivoisi. Mutta, on silti mahdollista, että se vielä yllättää sutkin positiivisesti.
Milja: En mä oo nykyää sellases tilas et saisin universumiin kauheesti yhteyttä. Mä oon aika alas lyöty ihminen.
Minä: Tiedän. Oot ollut jo ainakin pari vuotta. 😢💔 Sä tarvisit ammattiapua. Ehkä paremmat lääkkeet. Onnistumiskokemusten ja parantavan rakkauden lisäksi.
Milja: Varsinki sen jälkeen ku Lasse teki mulle mitä se teki (eli ei syksyllä 2019 enää halunnut nähdä alkoholisoitunutta ja ohareita jo hänellekin tekevää Miljaa. Miljan alkoholin käytöstä tuli niin hirveää, että hänen paikallinen ystävänsä ilmoitti Suomeen ja Miljan vanhemmat hakivat hänet kahdesti pois Ruotsista, viimeisen kerran helmikuussa 2020) ja sit ku piti muuttaa Suomee (tääl on sentää kämppä ja kisulit, mut muuten). Ainoo mitä noist on mahdollist muuttaa näköjään on lääkket.
Minä: ...Ei sekään ole oikein, että sä alas lyötynä, voit pahoin ja kamppailet itseksesi. Kun ihminen ei usko parempaan tulevaisuuteen ja mahdollisuuksiin, se on niin vakavasti masentunut, että on laissa, että häntä pitää auttaa. Ja ymmärrän täysin, että on raskasta etsiä apua yksin, jos jaksaa etsiä ollenkaan.
Milja: Miten vaan, mut älä soita mihinkää.
Milja: Mä en halua mitää saatanan puheluja mistää.
Minä: Selvä. Soita sää sitten, että edes sun lääkitys fiksataan. Ei noin paska olo voi/saa jatkua.❤️🫂 Etenkin, jos on vaara, että lipsahdat lääkitseen sitä alkolla kun saat rahaa.
Seuraavana päivänä laitoimme taas Miljan kanssa luonani ruokaa niin kuin ennen vanhaan, katsoimme 5 jaksoa Handmaid's Talea ja pari Gilmoren tyttöjä. Sain ensimmäistä kertaa ikinä monta minuuttia kestäneen näköhäiriön, ja oli kiva kun Milja oli siinä turvana, kunnes sitten tajusin, että liittyy varmaan migreenin ja tajusin ottaa lääkkeen ajoissa. 20. päiväkin katsoimme pari jaksoa Gilmoren tyttöjä ja Stonehengelta kesäpäivänseisauksen auringonlaskun ja 22. kesäkuuta vielä pari jaksoa. Se oli viimeinen kerta kun näin Miljan, en vain tiennyt sitä silloin.
24. päivä auto lähti illalla Hervannasta kohti Loimaata, Juhon äidin ja Juhonkin entistä kotipaikkaa, minä ja Ami-kissa takapenkillä. Perillä odotti rintamamiestalo, jossa, toisin kuin Isojoella, oli normaali vessa, kunnon sänky ja hyvä nettiyhteys, mieletöntä! Piha oli seesteinen, rehevä, lehtipuiden sopivasti varjostama, ei liian hoidottu. Saatoin istua talon portailla lukemassa kirjaa ja lintu lennähti viereisen pensaan oksalle istumaan. Hyttysiä tai paarmoja ei myöskään ollut häiritsemässä, koska ympärillä oli lähinnä peltoaukeaa, joten nautin ulkona istumisestakin enemmän kuin ehkä missään koskaan.
Kävin myös elämäni ensimmäistä kertaa lihakaupassa, ja niinpä sain mm. huiluntuhtia, makkaraa, josta en ollut koskaan ennen kuullutkaan, juhannusaterioilla. Muita herkkuja olivat grillipihvi, kesäkurpitsa, peruna ja silli ja pekoninyytit, jotka ovat Juhon siskon bravuuri. Kristiinakin liittyi seuraamme perjantaina.
Toisin kuin Isojoella, missä piti kilvoitella sillä, kuka oli ensimmäisenä ylhäällä, vaatteet päällä, peti pedattuna ja ikkunaverhot auki, täällä kaikki joivat aamukahvia ja söivät aamupalaa kaikessa rauhassa 10 aikaan television ääressä yövaatteissa. My kind of heaven.
Juhannuspäivänä saunominen kynttilän valossa, sähköttömässä puusaunassa rakkaan kanssa, oli ihaninta ikinä. Itse sauna on erittäin miellyttävä, mutta niin on jo tunnelmallinen saunan eteinenkin, missä on ikkuna pellolle sekä mukavasti pehmustettu puusohva, jossa saattaa nauttia virvokkeita löylyjen välissä. Isojoen sauna kun on rakennettu navetan entiseen karjakeittiöön puitteita juuri muuttamatta, se on lähinnä funktionaallinen, ei vähääkään seesteinen.
Pitkän viikonlopun aikana tutustuimme paremmin, juttelimme, kerroimme tarinoita elämistämme, nautimme hyviä viinejä, katsoimme EM-jalkapalloa.
Maanantaina junailimme Kristiinan kanssa Tampereelle.
Tiistaina minulla oli taas kalevalainen, ja tutustuin miellyttävään lihasvasaraan, joka oli hyvin kaukana siitä kidutuslaitteesta, jolla hartioitani oli hakattu Lontoossa kiropraktikolla käydessäni.
Seuraavan päivän reisi ja lantio -fysioterapian jälkeen tarvitsin taas päiväunet parvekkeella aurinkotuolissa, lämpötila oli siedettävämpi +22.
Heinäkuun kolmas Tiina tuli Helsingistä ja, sen jälkeen kun Juho ja minä olimme käyneet saunassa, Matti, Eve ja Jarnokin tulivat paikalle juhlimaan suvia ja vähän Suvin päivien jatkoakin. Tilasimme ruokaa, kuuntelimme ysärimusaa, ja jalkapalloakin katsoimme ainakin sivusilmällä, tytöt juttelivat enimmäkseen parvekkeella. Päivällä oli +28, aamuyöstä oli paljon miellyttävämpää ja kävimme vähän pihakeinussakin keinumassa. Vielä kolmen jälkeen piti tanssia, kun Hitmixiltä tuli niin hyvää musiikkia.
Mutta Milja ei tullut paikalle, vaikka 1. päivä oli vielä kovasti ollut tulossa, ja puhuimme ihmisten joukkoon, ystävien joukkoon kuulumisesta, vaikkei Milja hervantalaiseksi tai tamperelaiseksi halunnutkaan. Siitä kehkeytyi taas riita, ja Milja oli niin vihamielinen, että tuntui kuin yrittäisin puhua täysin vieraalle ihmiselle. Kun kysyin, useasti, 5.7. lähtien, miksei hän tullut lauantaina juhlimaan, hän vaan toisti, 6. päivä heinäkuuta lähtien, kirjaimellsesti yhdeksän päivää, että minä olin itsekäs ja ylimielinen, puhuin paskaa, minun pitäisi pitää pääni kiinni jne. eikä puhunut omasta käytöksestään yhtään mitään, eikä reagoinut kysymyksiini edes siitä, miten hän ja hänen käytöksensä oli muuttunut viime vuosina. 15. heinäkuuta, viimeinen viesti Miljalta minulle koskaan oli klo 10.01: vittu en ees lue tot. Ei.
Miljan äiti oli soittanut Miljalle ambulanssin tuolloin 15. päivä aamupäivällä, kun vanhemmat tulivat taas käymään tyttärensä luona. Miljalla oli kaatumisesta sääressä pitkä haava, silmälasit hukassa ja kasvoissa tummia laikkuja. Mutta Milja oli tajuissaan, vihainen eikä halunnut lähteä mihinkään, halusi vain kaikki pois kodistaan. Mielenterveyslaki ei mahdollista sitä, että ihminen, jolla on esimerkiksi päihdeongelma, voitaisiin määrätä tahdosta riippumattomaan hoitoon, se edellyttää todennettavissa olevaa mielisairautta tai välitöntä itsemurhavaaraa. Milja ei ollut syönyt mitään ilmeisesti ainakaan viikkoon, Miljan äidin tekemät ruoat olivat seisseet niin kauan tiskipöydällä, haju oli melkoinen. Putki oli jatkunut sieltä 1. päivän tukien tilille tulosta lähtien, niin kuin joka kuukausi. Minä tiesin sen tietenkin myös niistä ohareista, kiukkuisista viesteistä ja kyvyttömyydestä keskustella. Milja haastoi kanssani riitaa säännöllisesti vähän mesessä, etten mennyt hänen luokseen ja nähnyt hänen alennustilaansa. Hän oli oppinut, että jos hän olisi liian kauan hiljaa tulisin katsomaan häntä.
Miljan vanhemmat palauttivat minulle tuolloin valkoiset pinnatuolit, jotka olivat mammani vanhat, ja Miljalla oli asunnossaan tarpeeksi tuoleja. Toki vielä uskoin, että tavaroiden takaisin pyytäminen herättelisi Miljaa ja kun Milja olisi taas loppukuusta tarpeeksi kauan juomatta, me voisimme puhua normaalisti. Toisaalta kuten olin Miljalle viimeisessä keskustelussamme sanonut: mä oon väärässä monessa asiassa. mutta ei me mistään asioista olla puhuttu järkevästi livenä pitkään aikaan. sun tai mun virheistä. mun tulee varmasti vielä joskus ikävä sitä Milliä, joka olit Lontoossa tai kolmekin vuotta sitten, mutta sitä Milliä ei oo pitkään aikaan ollut olemassa. Viina on tappanut mun ystävän. tää nykyinen Milli on tehnyt ohareita, eikä oo pahotelllut tai selittänyt, loukannut mua liian monta kertaa.
19. päivä Miljan äiti laittoi viestiä, kun ei ollut saanut Miljaan 18. päivä yhteyttä. Miljan äiti on sairaanhoitaja, ja oli huolissaan, kun 18. päivä oli ryyppyputken jälkeen, rahojen loppumisen vuoksi, kolmas päivä selvänä, mikä on kriittinen päivä voinnin kannalta.
Sain Teemulta tietää, että he olivat vielä sunnuntaina illalla puoli 10 aikaan viestineet normaalisti, Milja katsoi elokuvaa. 10. päivä Milja oli tehnyt Teemullekin oharit, eikä ollut sitäkään pahoitellut.
Milja oli jo menettänyt asuntoja, ystäviä, työpaikkoja ja muita mahdollisuuksia juomisen vuoksi, mutta edelleen kai luuli, että homma oli hallinnassa, kaksi viikkoa kännissä, kaksi selvänä, kyllähän monet alkoholistit vuosia hengissä pysyvät. Mutta Milja olikin laiha ja pieni nainen, jolla oli myös hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta. Miljan vanhemmat löysivät hänet kuolleena muutama päivä myöhemmin, hän oli todennäköisesti nukkunut pois omassa sängyssään jo yöllä 19. heinäkuuta, virallinen syy ruumiinavauksen jälkeen rytmihäiriö ja hengityksen lamaantuminen. Vanhemmat olivat juuri tulleet Ruotsista Miljan loppujen tavaroiden kanssa kivaksi yllätykseksi rakkaalle tyttärelle.
Alkoholismi on sairaus, josta ei parane koskaan. Se aiheuttaa fyysistä riippuvuutta ja psyykkisen addiktion, jälkimmäinen on paljon vaikeampi voittaa kuin ensimmäinen, sillä alkoholi muuttaa ihmisen aivoja niin, että alkoholista tulee lähes ainoa mielihyvän lähde. Vaikka alkoholisti ymmärtää, että juominen voi viedä hengen, sen ei uskota tapahtuvan pian. Mutta ihmisen juomiseen ja alkoholismin puhkeamiseen on aina jokin syy, yleensä useita. Milja oli masentunut jo silloin, kun keväällä 2010 tutustuimme, en koskaan tuntenut Miljaa, joka olisi uskonut, että hänelle voisi käydä elämässä hyvin. Me näimme yleensä vain kerran viikossa, ja minä join vain silloin. Opin myöhemmin, että hän tissutteli arkenakin, minipulloista töissäkin, eikä käsittänyt, miksi se ei ollut minusta hauskaa, vaan minua lähinnä kylmäsi. Eihän se tervettä ollut, että ihminen tarvitsi alkoholia normaalista arjesta selvitäkseen. 2013 hän oli jo tukevasti tiellä alkoholistiksi, ja katkaisi välejä vanhoihin ystäviin, jotka eivät häntä enää hänen mielestään ymmärtäneet, kun vakiintuivat ja halusivat elää ihan tavallista elämää, ja Milja eli yksin.
Mutta vasta Miki Liukkosen kuoleman jälkeen, siis lähes kaksi vuotta Miljan kuoleman jälkeen, luin epävaakasta personaalisuudesta ja ymmärsin, että se oli hyvin todennäköisesti Miljallakin, oikeastaan kaikki, ei vain osa, kriteereistä täyttyi vuosien kuluessa.
Kuten Miljan äidille kirjoitin: Aikuisella ihmisellä on vastuu itsestään. mutta. Epävakaa persoonallisuus jää usein alkoholismin tai muun diagnoosin alle huomaamatta. Se tekee normaalin elämän mahdottomaksi ja normaalit ihmissuhteet, koska kaikki on hyvin kahtiajakoista ja negatiivissävytteistä. Nyt kun oon aiheesta lukenut, ja 11 vuotta Miljan tunteneena, diagnoosi on aivan ilmiselvä. Mutta kun en tiennyt ajoissa. Ehkä jos Miljakin olisi noita kuvailuja lukenut, 2010-12, niin olisi varmasti vielä tajunnut, että voi saada apua ja ehkä tulevaisuus olisi näyttänyt valoisammalta. Mutta turhaan näitä jossittelemme.
Ja kun yleensä ihminen ajattelee aina itse kaikista mielenterveyden häiriöistä, että "tämä on mun persoona" ja niin ajattelee usein lähipiiriin. "olen intensiivinen, ailahteleva, riitelijä SEKÄ maailman leppoisin, empaattisin ja kultaisin ihminen. Maailman negatiivisin JA maailman mahtavin tyyppi" ja "miehet ei kiinnosta yhtään MUTTA tähän yhteen ripustaudun". Ja sitä oman minuuden rikkonaisuutta Milja tietämättään lääkitsi.
Se myös kuuluu epävakaaseen persoonallisuushäiriöön, että ihmissuhteista tulee vaikeita. Että esim. jää jumiin mitättömiin asioihin ja niistä puhutaan toistuvasti, kuten minä Miljan kanssa siitä, että sanoin Sarille Miljasta, että "muuten ollaan samanlaisia, paitsi Miljan punertava tukka ei ole aito."
Ja sekin että Lasse oli Miljan mielestä sekä tyhmä että palvoi häntä. Tai se että Milja teki asioita yhtäkkiä, ympäristöstä välittämättä, kuten heitti drinkin jätkän päälle kahdesti niin, että henkilökunta näki ja saatiin sitten porttikielto Prince Alfrediin. Ekalla kerralla mun kaverit oli siellä myös tokalla mun vanhemmat!
Mutta mä en tiedä koska Miljalle puhkesi tuo häiriö. Mä tunsin vain epävakaan Miljan, joka ihastui varattuihin miehiin, ylianalysoi miesten sanomisia ja päätyi traumaattisiin vuorovaikutuskehiin niiden kanssa, koska ei voinut saada niiden kanssa sitä täydellistä suhdetta, mistä unelmoi, mutta irtikään ei voinut päästää.
Miljalla oli rankka teini-ikä ja koulukiusatuksi tulemisen tausta. Hän myös koki, että hän oli vääränlainen äitinsä silmissä ja koko maailmankin silmissä. Kun puhuin Miljan tunteineiden kanssa Miljan kuoleman jälkeen, oli selvää, että huono itsetunto ja epävarmuus olivat olleet esteenä monelle elämänpolulle ja mahdollisuudelle. Milja oli erittäin herkkä, dramaattisuuteen taipuvainen, mutta myös itsepäinen ja ehdoton haaveilija, hän toivoi asioiden menevän juuri tietyllä tavalla, ja mieluiten heti, eikä sietänyt sitä, että muut ehdottivat muitakin vaihtoehtoja. Aina niin päin, että maailman piti muuttua suhteessa Miljaan, ei toisinpäin. Ja sitten alkoholi muuttikin hänen persoonaansa niin, että hän näki meidän kaikkien läheisten muttuneen, mutta huonompaan suuntaan, koska mm. yritimme puuttua hänen juomiseensa.
Jos Milja oli hetken onnellinen, hän vakaasti uskoi myös menettävänsä sen nopeasti, sillä hän näki epäonnistuvansa aina ja kaikessa. Hänellä oli vaikeuksia käsitellä omia tunteitaan. Mustahuumori, ironia ja sarkasmi yhdistivät meitä vuosia, oli ihana nauraa yhdessä elämän epäreiluudelle ja jakaa sydänsurut. Sitten rakkaudesta Lasseen tuli pakkomielle ja etenkin sen jälkeen, kun muutin Suomeen, kun en viime vuosina enää rypenyt itsesäälissä ja ollut niin rikkinäinen, emme olleet aina samalla aaltopituudella.
Miljalla oli paljon nuorempi pikkuveli, joka syntyessään työnsi Miljan pois perheen valokeilasta, ja ehkä siksi Milja haaveili näyttelijän urasta, mutta sai Briteissä ja myöhemmin Ruotsissa ja Suomessakin vain pikkurooleja ja jokusen mainoksen. Hän haaveili myös laulajan urasta ja lauloikin useassa bändissä Ruotsissa ja nauhoitti 2018 pari hyvin Miljaa kuvaavaa singleä.
Hänellä oli mahdollisuus päästä yhden kuuluisamman bändin laulajaksi, mutta, omien mokiensa, ilmeisesti juomisen takia, Milja missasi koe-esiintymisen.
Kavereissani Suomessa on useita laulajia ja näyttelijöitä, ja hän olisi varmasti löytänyt samanhenkistä porukkaa ja mieleistään tekemistä jos koronaa ei olisi ollut. Yritti hän kolmesti tulla kanssani Amnestyn kokouksiinkin, mutta ei vain pystynyt pysymään selvänä iltaan asti. Toisaalta, hän ei halunnutkaan kotiutua Suomeen tai olla täällä onnellinen, nuoruuden vääränlaisuuden kokemukset olivat ilmeisesti liian suuri trauma. Toisaalta hän ei löytänyt paikkaansa muualtakaan. Itse olin mukaillut yhdestä Pasila-sarjan lohkaisusta oman totuuteni: ei voi löytää itseään Lontoosta jos on hukannut itsensä Hervantaan. Saman tapainen saattoi päteä Miljaan, ihmisen on aikuisena tutkittava juuriaan ja niiden kautta tulla sinuiksi itsensä kanssa mitään kieltämättä kaiken hyväksyen.
Miljan kirjoittama kappale 2019:
Always A Dream Away
Lyrics by Milli Innilä
I met you, soon you blew my mind away
I forgot what I never thought I would
Infatuation just by one touch
I didn't believe it was more than a dream
You were perfect, a dream from long ago
You treated me kindly from the word 'go'
You gave me an experience to grow
I never imagined how fast perfect moments flow
There's a dark side to every story
Along with the darkness I already have
You were perfect, a dream from long ago
You treated me kindly from the word 'go'
You gave me an experience to grow
I never imagined how fast perfect moments flow
I took distance, broke off, thinking things would be better sort of
They never did, I fell apart, no joy, no hope with which to start
I prayed for a miracle, for once it came, and I could hardly believe
And yet you'll always be a dream away
And yet you are not mine to stay
The darkness we began with is always with me
I’ll battle all darkness if I am with thee
Minä näin Miljan muutoksen läheltä, ja olin sen edessä voimaton. Yritin sanoa, että kissat voivat elää 20 vuotta, elä sitten sinäkin. Hän lupasi. Hän haaveili opiskelu- tai harjoittelupaikasta, ja sitten taas vain Lassesta. En halunnut, että hän katkaisisi välit minuun kokonaan, joten en, hänen pyynnöstään, puhunut juurikaan alkoholista, en maininnut mitään, kun näin että hän kävi jossain ottamassa "salaryyppyä", enkä kieltänyt häntä tulemasta luokseni humalassa. Mutta hän mieluummin olikin humalassa yksin. Aloin pelätä hänen halaamistaan, en halunnut haistaa vanhaa enkä uutta viinaa hänen hengityksessään tai vaatteissaan.
Suurin osa Miljan ystävistä ei tiennyt Miljan alkoholismista. Useampi oli ihan järkyttynyt: "eihän Milja juonut!" Ainakin kaksi miestä kertoi minulle rakastaneensa häntä, siis muut kuin Lasse. Kaikki puhuivat minulle Miljan eläväisyydestä, auttavaisuudesta, huumorintajusta ja laulutaidosta, mutta myös herkkyydestä, että hän ei kuulunut tähän maailmaan.
Viesteistä löysin, että jo 2014 Milja oli puhunut kanssani siitä, että haluaa tuhkauksen, hän oli hautajaisten kuluista huolissaan. Hän ei halunnut yrittää itsemurhaa, jos sitten jäisikin eloon. Seitsemän vuotta myöhemmin Miljalle pidettiin vain pieni tilaisuus TAYSin kappelissa ennen tuhkausta. Paikalla olimme minä, Juho, Eve ja Matti, Miljan kaksi vanhinta ystävävää ja perhe. Eve lauloi. Palasimme vielä muistelemaan Miljaa luokseni ystävien kesken. Olen sen jälkeen itkenyt usein ja paljon, onneksi yleensä Juhon sylissä.
Maaliskuussa 2023 Valviralta tuli Miljan äidille vastaus kirjalliseen muistutukseen, jonka hän oli tehnyt potilasasiamiehen kehotuksesta sekä terveydenhuollon ammattihenkilön että omaisen näkökulmasta kesäkuussa 2022. Acutan ylilääkäri oli jo aikaisemmin myöntänyt, että oli tapahtunut virheitä. Miljan äiti oli ollut oikeassa, ensihoitajat ja vastuussa oleva lääkäri jättivät Miljan heitteille. Tämän myöntäminen ei tietenkään tuo Miljaa takaisin, mutta ehkä joku toinen pelastuu. Jokainen ihminen on yhtä arvokas, ja hänet pitää yrittää pelastaa, oli sairaus mikä tahansa.
Monta kuukautta Miljan lähdön jälkeen, aina kun järjestin jonkun tapahtuman ja tein siitä Facebook-tapahtuman, 40-vuotissyntymäpäiväksenikin, osallistujissa näkyin aina yksi ylimääräinen niiden lisäksi, joiden kuvat ja nimet tapahtumassa näkyi. Ajattelin, että se oli Milja. Usein edelleen tulee vastaan kappaleita, artikkeleita, podcasteja sarjoja tai meemejä, jotka jakaisin Miljan kanssa. Unissa olemme Miljan kanssa puolin ja toisin pyytäneet toisiltamme anteeksi ja itkeneet hänen kuolemaansa. Kun taannoin meditoin, hän tuli minulle Miljamaisesti vinoilemaan, mutta myönsi kyllä, ettei mikään jäänyt häneltä kesken, hänen sielunsa oli oppinut kaiken tarpeellisen tässä inkarnaatiossa, ja ei kun eteenpäin uusiin kokemuksiin.
Tällä viikolla uskalsin avata ensimmäistä kertaa vanhan läppärini, joka oli Miljalla lainassa, kun hän kuoli. Kerroin Miljan äidille ja ystäville: aika lohdullinen kuva viimeisistä päivistä sieltä avautui, pari välilehteä auki Ruotsissa opiskeluun liittyen, pari radiokanavaa, KELA, sähköposti, YLE Areenasta pari ohjelmaa. Graham Norton Show Youtubesta. Viimeisin työhakemus työpöydällä kesäkuun puolivälistä, helmi-huhtikuulta niitä useitakin. Lassesta valokuvia. Ei mitään surullista.
Linkkejä, joista olen itse saanut apua ja vertaistukea:
https://www.vaiettumenetys.fi/vaiettumenetys/ Päihteisiin kuolleista rakkaistamme ei puhuta tarpeeksi. Suomessa niin tavallinen, mutta vaiettu ja hävettykin suru. Sytytin tähden myös Miljalle.
Lahtela, Johannes: Samuli - Pimeydestä valoon.
Samuli Edelmannin elämäkerta käsittelee alkoholismia. Raskas, mutta tärkeä kirja, jonka Miljan olisi pitänyt ehtinyt lukea, esimerkiksi:
"alkoholistille tyypilliset luonteenpiirteet, yliherkkyys, mahtipontisuus ja lapsenmielisyys". Myös kaikki tai ei mitään asenne yhdisti Miljaa ja Samulia, ja kun kaikkea, mitä haluaa, ei voi kukaan saada, lohdutusta alkaa etsiä alkoholista.
https://www.bialikbreakdown.com/watch-podcast/zak-williams Robin Williamsin poika puhuu mm. alkoholismistaan.
https://www.tuni.fi/fi/ajankohtaista/kaisa-luoto-psykiatrisia-hairioita-ja-paihdeongelmia-tarkeaa-hoitaa-samanaikaisesti Väitöskirja tärkeästä aiheesta.
https://areena.yle.fi/podcastit/1-50886971 loistava Kysy mitä vaan -sarjan jakso riippuvuudesta ja addiktiosta.
ja toinen sarjan jakso käyttäjän näkökulmasta: https://areena.yle.fi/podcastit/1-50960971
Epävakaasta persoonallisuudesta tai rajatilahäiriöstä:
https://areena.yle.fi/1-61654431 Miki Liukkonen – "Häpeän melkein koko ajan." Miki Liukkonen Menikö tunteisiin? podcastin vieraana
https://www.eeva.fi/jutut/milla-paloniemi Kiroilevan siilin luojalla oli myös rajatilahäiriö.
Lohtua:
Eve teki meidän kolmen yhteisistä muistoista kappaleen:
 |
| Milja ja minä 2011 |
Viimeinen päivä Ressu feat. Pyhimys
Jos täst pitäis luojalle kertoo
Mitä mä oon saanu aikaan
Ei mulla ois paljoo
Paitsi kuinka me seistiin
Keskellä sateista pihaa
Sen yhen katoksen alla
Kun sä nauroit silloin mua
Olen rakastanut sua
Enemmän kun voit tietää
Vasta kun sen ymmärtää
Et ihan kaiken menettää
Voi olla vaikee hengittää
Jos huomenna ois mun viimeinen päivä
Huomenna ois viimeinen päivä
Parasta mitä mä sain aikaan
Mä sain olla hetken sun kaa
Jos huomenna ois mun viimeinen päivä
Huomenna ois viimeinen päivä
Parasta mitä mä sain aikaan
Mä sain olla hetken sun kaa
Jos täst pitäis luojalle kertoo
Mitä mä oon saanu aikaan
Ei mulla ois paljoo
-
Vasta kun sen ymmärtää
Et ihan kaiken menettää
Voi olla vaikee hengittää
Jos huomenna ois mun viimeinen päivä
Huomenna ois viimeinen päivä
Parasta mitä mä sain aikaan
Mä sain olla hetken sun kaa
Jos huomenna ois mun viimeinen päivä
Huomenna ois viimeinen päivä
Parasta mitä mä sain aikaan
Mä sain olla hetken sun kaa
Jos se hetki ois nyt, jos se tapahtuis tänään
Jos toi auringonlasku olis vika minkä mä nään
Ei mul ois saavutuksii mitä listata
Ei ihmetekoja, ei mitään mitä missata
Ei muuta ku sinä
Jos yhdessä mentäis niin tyytyväisinä
Voitais todeta elämän meitä hyvin pitäneen
Sinä, sä määrität kaiken mitä teen
Ja vaik se jäis siihe yhteen hetkeen
Enkä koskaan omaks sais sua
Sä täytit mun onnen, painakaa se lehteen
Mul ei oo mitään mitä katua
Jos huomenna ois mun viimeinen päivä
Huomenna ois viimeinen päivä
Parasta mitä mä sain aikaan
Mä sain olla hetken sun kaa
Jos huomenna ois mun viimeinen päivä
Huomenna ois viimeinen päivä
Parasta mitä mä sain aikaan
Mä sain olla hetken sun kaa
Huomenna ois mun viimeinen päivä
Huomenna ois viimeinen päivä
Mä sain olla hetken sun kaa
Kommentit
Lähetä kommentti