7. luku, jossa kaksi pitkäaikaista unelmaa toteutuu
(Kyllä, takanani on Westerosin kartta ja näillä hiuksilla olisin kai Tully...)
Kuulin työkaverilta curly girl-metodista joskus ennen pääsiäistä 2019, ja olihan sitä kokeiltava. Kuvassa on runsaan kuukauden cowashin ja ploppauksen tulos. Onhan minulla isäni laineikkaat hiukset.
Mutta hiuksia on paljon ja ne ovat raskaat, hikoilen päästä ja niskasta paljon kun vähänkin liikun, pelkällä hoitoaineella pesu ei sovi minulle. Ilmeisesti tuo hikoilu on seurausta siitä, että sekä fibromyalgia että lihasten spastisuus vaikuttavat kehon lämmönsäätelyjärjestelmään. Tämän lisäksi juuri duloksetiinin, sen masennuslääkkeen, joka tehoaa myös fibrokipuihin, sivuoire on liikahikoilu.
Vappuna olin Tiialla ja Matilla. Grillasimme heidän uudella upealla terassillaan, sää oli enimmäkseen aurinkoinen vaikkakin tuulinen. Seuraavna päivänä oli mukava seurailla Tivolissa lasten ilon hetkiä.
2. toukokuuta tuli tieto, että olin saanut paljon paremmat pisteet esivalintakokeesta kuin 2018, vaikka en taaskaan ehtinyt edes vastata kaikkiin kysymyksiin, kun en pyytänyt sitä lisäaikaa, vaikka olisin siihen oikeutettu.
Kävin parturissa hiuksia keventääkseni, ensimmäisen kerran kahteen vuoteen. Satoi räntää kun kävin Evellä pitkästä aikaa vaihtaroimassa.
Perjantaina satoi jo lunta, kun Sari kävi hakemassa minut Hämeenkyröön. Kummitytön kanssa leikin ja Nikoa autoin läksyissä, ihan parasta olemista lasten kanssa. Kummitytön synttäreiltä seuraavana päivänä riensin Leena-tädin 70-vuotisjuhliin. Oli yllättävän kiva nähdä sukulaisia enemmänkin pitkästä aikaa.
7.5. olin taas kalavalaisessa jäsenkorjauksessa. Ja taas pyllähdin.
14.5. tuli kutsu psykologiseen testiin joka olisi 3. kesäkuuta. Ennen sitä piti täytellä ennakkotehtävälomake täynnä visaisia kysymyksiä omasta persoonasta ja motivaatiosta.
15.5. kävin Tampereen Teatterissa Saijan kanssa katsomassa Sademiehen. Oli kyllä iso pettymys. Liikaa kiroilua ja vammaisille nauramista. Olen lukenut novellin, johon näytelmä ja lapsena minuun vaikutuksen tehnyt Tom Cruisen ja Dustin Hoffmanin tähdittämä elokuva perustuu. Siinä on iso ero, saako kuvaus vammaisista kokemaan empatiaa vai nauramaan. En nauranut missään niistä kohdista, missä iso osa yleisöstä nauroi.
Syntymäpäiväni vietin Hämeenpuiston suurmarkkinoilla +21 lämmössä ensin Sarin, sitten Antin ja Sarin perheen ja vielä Helsingistä tulleen Tiinan kanssa. Poikkesimme Tiinan kanssa myös Metsossa, missä aukesi huikea valokuvanäyttely, jossa Reetta-serkultani oli töitä.
Illalla, syntymäpäiväni kunniaksi totta kai, pelattiin Suomi - Iso-Britannia -MM-jääkiekkopeli, joten pukeuduin jakomielisyyttäni kunnioittaen. Suomi voitti 5-0.
Tiinan kanssa katsoimme the Big Bang Theorya - Rillit huurussa puoli kuuteen aamulla. Minä heräsin yhdeksältä, Tiiina kahdelta. Illalla pääsin netin kautta myös Magdalenan viisubileisiin Lontooseen, ja siellä porukka jopa lauloi minulle happy birthday. Suomi ei ollut päässyt finaaliin, mutta tykkäsin islannista ja Norjasta, Hollanti voitti, onneksi ei Ruotsi.
Jäin kotiin lataamaan itseäni yksinäisyydessä, kun Tiina lähti kotiin ja Tom oli lentämässä Suomeen 21. päivä illalla.
Olimme lentokentältä kotona 22. päivän puolella kahden aikaan. Tomin loman lämpimin päivä oli sen ensimmäinen, +24 astetta, muuten olikin +9 - +16.
Tom tuli tällä kertaa kokemaan Suomen kevään, ja siis myös katsomaan jääkiekkoa kanssani, ainakin melko mielellään. Huomautin, että oli todennäköisempää, että hän kokisi Suomen voittavan jääkiekon maailmanmestaruuden kuin että minä kokisin Englannin voittavan jalkapallon maailmanmestaruuden koskaan. 23.5. Suomi voitti Ruotsin 5-4, sitten semifinaalissa 25. päivä Venäjän 1-0. Finaalissa 26.5. kaatui Kanada 3-1. Kapteeni Marko "Mörkö" Anttila maalasi kaikissa näissä otteluissa. Suomi sekosi. Tom oli puhelimessa tyttöystävänsä kanssa, ja hänkin sai kuulla sen: "nyt huudetaan, ihanaa leijonat, ihanaa!"
Huusin ihan eri syystä puoli kolmelta lauantai-aamuna, kun heräsin siihen, että sisällä asunnossa tippui vettä. Olin tottunut Lontoon asuntoni jälkeen tuohon ääneen, mutta en olisi missään tapauksessa uskonut, että kuulisin äänen Suomessa, kerrostalon keskellä, kolmannessa kerroksessa, kun kerroksia oli kahdeksan. Mutta niinpä vain eteisen seinää pitkin, ja pian myös kylpyhuoneen lampusta läpi tuli vettä. Toisin kuin Briteissä, missä työmiehiä sai odotella aina vähintään päiviä, oli huoltomies paikalla puolessa tunnissa. Myös talon kellarissa oli jo vettä. Ensin uskottiin siihen, että vesiputki oli jossain mennyt poikki, mutta pian selvisi, että kuudennen kerroksen naapuri oli nukahtanut lattiakaivon päälle suihkussa. Paikalle porhalsivat huoltomiehet ja sähkömieskin vielä katsomaan. Eteisessä pöhisi jo aamupäivällä kuivain.
Ja sitten tietysti tuli se putkirikkokin sunnuntai-iltana, ja vesi oli runsaan vuorokauden poikki. Tom sai kokea veden hakemisen säiliöistä, joka oli nopeasti tuotu talon pihaan. Onneksi pääsimme kätevästi vanhempieni asuntoon suihkuun, ja sielläkin saattoi katsoa Villiä pohjolaa dvd:ltä.
Muuten olo oli leppoista, katsoimme Dark Matter ja Northern Exposure - Villi pohjola -sarjat loppuun ja söimme hyvin, mm. Tuulensuussa lammaspullia ja kotona karjalanpiirakoita. 27. toukokuuta kävimme Haraldissa lounaalla ja sitten kävelemässä Särkänniemessä ja vierailimme Akvaariossa. Annoin melkein jokaiselle akvaarion asukille äänet ja juttelin niille, meillä oli Tomin kanssa hauskaa, etenkin, kun paikalla ei ollut juuri muita vierailijoita.
Kun kävimme Pyhäjärven risteilyllä M/S Silver Skylla 29.5. järvi ei todellakaan ollut yhtä tyyni, kuin Näsijärvi pari päivää aikaisemmin.
Ruby & Fellas -terassin päivällisen jälkeen kävelimme Frenckellin aukion kultajuhlaan 30 000 muun seuraan. Kerta oli minullekin ensimmäinen. Siellä esiintyi myös JVG.
1. kesäkuuta pyörähdimme siskoni vanhimman lapsen ylioppilasjuhlissa Helsingissä. Kongolainen suku hoiti lämpimän ruoan ja mm. ihanat mikate-munkit, suomalainen puoli hoiti kakut ja kahvit.
3. kesäkuuta veimme Tomin linja-autoasemalle isäni kanssa, Tom lähti kohti kotia, ja isä pudotti minut TAMKille. Totta kai pääsykoe oli luontosalissa, jossa oli kamalat jyrkät portaat. En mitenkään olisi päässyt kaiteelta penkkiriville menettämättä tasapainoani. Sain vieressä istuvalta opiskelijalta tuen, että pääsin omalle paikalleni kierimättä portaita alas ja mahdollisesti kuolematta. Miksei missään etukäteen lukenut, että koetila on esteellinen? Miksi en kysynyt apua tai esteetöntä tilaa etukäteen? Miksei kokeita järjestetä tilassa, joka sopisi kaikille?
Odotimme pari tuntia eteisessä nimilistan ilmestymistä seinälle. Ainejärjestön tyypit jakoivat jäätelöitä haalareissa, ja melkein näit jo itsesikin niissä haalareissa. 199 oli kokeessa, 99 pääsi haastatteluun, minä en. Monet itkivät, minäkin ihan pari tuntia, olo oli niin toivoton. Vaikkei TAMK ykköstoiveeni ollutkaan, olisi se silti ollut hyvä vaihtoehto, ja oli vaikea nähdä, mihin sitten kuuluisin, jos en sinne. Yöllä näin painajaisista mm. pienistä lihansyöjähämähäkeistä, jotka repivät paloja käsivarrestani ja niistä kohdista lähti mustia myrkkyvanoja, jotka levisivät verisuoniini. Hämähäkit olivat keltaoransseja. Joo, en tiedä miksi, tervetuloa päähäni.
Takaisin arkeen tarkoitti tiistaina fyssaria, keskiviikkona terapiaa ja torstaina kalevalaista jäsenkorjausta. Kalevalaisessa kävin kerran kuussa kolmisen tuntia, fyssarissa kerran viikossa tunnin, terapiassa joka toinen viikko 45 minuuttia. Ryhdistäydyin taas käymään kuntosalillakin.
Sitten alkoivat neljän päivän helteet. 6. kesäkuuta +29 oli liian kuuma jopa Santralle, pimeä, viileä paikka oli paras, päätäni särki vielä seuraavankin päivän. Kalevalainen jäsenkorjauskaan ei auttanut siihen.
12. kesäkuuta pidin toistaiseksi viimeisen kerran Tupperit. Tein mustikkapannaria. Vielä tuli kuusi naista vieraiksi.
15. kesäkuuta näimme taas Kivisen suvun kesken, kun juhlimme mummi ja vaari- 100-vuotissyntymäpäiviä, jos he siis olisivat eläneet. Vaari oli kuollut jo 1977, mummi 2001. Juttelin enimmäkseen serkun tytön Annan kanssa. Ihmisten energiat väsyttivät niin, että kerrankin nukuin 10 tuntia normaalin kahden sijaan.
Miljalle kuvailin 16. kesäkuuta mesessä, miksi me ei olla ilmeisesti Antin kanssa enää kavereita: Antti sitten kertoi, et ne oli Sarin kanssa käynyt kattoon X-Men Dark Phoenix-leffan, ja ne oli oikein puhunut, ettei laiteta tästä mitään Facebookkiin: "ettei Suvi tuu siihen itkeen, ettei sillä oo kavereita, joiden kanssa mennä leffaan tms." No niin sitten oikeasti itkinkin. Koska ei mulla ole kavereita, joiden kanssa mennä leffaan. Etenkään kattoon mitään supersankarileffoja. En oo toki odottanut Phonixista kuin 19 vuotta omaa leffaa, 8 niistä mulla on ollut toi Dark Phoenix tatska .. että kiva kaveri. Hyvä kun piristää tolleen masentunutta.
Sit vielä, siis tämä ihminen, joka on kyseenalaistanut sen, et oonko tarpeeksi vammainen taksimatkoihin, on nyt sitä mieltä, et oon liiankin vamnainen, se sano, ettei halua olla mikään avustaja, auttaa ihan perusasioissa, vaan että me ollaan samalla tasolla, ja tuetaan silti toinen toisiamme.
Mä vastasin: Mulla on avustajat avustamista varten. Siivousta lähinnä kun etukumara on maailman kivuliain asento. Joo, en viitti tuoda avustajaa teille vuorokaudeksi, et saan ottaa kynkästä et pääsen sisään teidän etuovesta, ja et joku kantaa mulle juoman niin, ettei se varmasti läiky. Musta on luontevaa, et ystävät jeesaa toisiaan joissakin pikkujutuissa, jos ja kun tarvetta on. Musta oli viimeksi todella luontevaa valvoa Nikon läksyjenlukua, ja niin jeesata Saria siinä, ettei sen tarvinnut keskeyttää sen omia touhuja läksyjä tarkastaakseen.
Ihan perustason juttuja tehtiin yhdessä Tomin kanssa kun se asu täällä pari viikkoa, käytiin kaupassa yhdessä (se kanto isomman kassin kyllä, väkisin halus, kyllä se munkin selässä ois mennyt), käytiin pyykkituvalla ja ripustettiin pyykit yhdessä (mä istuin osan aikaa tuolissa, siitäkin voi ripustaa. Tom tiskaa enimmät, koska se etukeno ja sit mun hermopinteet rupee nopeasti huutaan jalkapohjassa, jos seison paikallani). Avustaja kävi imuroimassa (En luota siinä brittiin 😂).
Mä oon ehkä hiukan järkyttynyt siitä ajatuksesta, et me ei oltais samalla tasolla. Ainahan on niin, et toinen on parempi joissain jutuissa kuin toinen. Mä oon aika hyvä kokki. Mä viritän sähkölaitteet ja tietokoneet kuntoon. Ennen SI-nivelen ja issiaksen ongelmia rakastin tiskaustakin... Kun mua ei jännitä, niin mun jalat tai kädet ei yleensä mene kramppiin, enkä läikytä mitään. Fyssari ja jäsenkorjaus on auttaneet, ja tasapaino ja liikkuvuus on parantuneet. Mä tarvin jonkun rinnalle jeesaan joskus, ja kuten sanoit, se menee puolin ja toisin, mäkin oon jossain jutuissa muita parempi.
Ja en usko, et se ois teiltä mitenkään pois, tai meidän ystävyydestä ja kumppanuudesta, jos sinne teille iskis portaiden pieniin kaiteita tai kahvoja. Jos oikeasti on niin, et sä näet mut eritasoisena sen takia, et mulla on fyysinen vamma, jonka vuoksi tarvin joskus jeesiä, niin ei mun tarvi teille koskaan enää tullakaan.
18. päivä näin todella kivan lääkärin ja masennuslääkkeen annostusta nostettin.
Kiersimme taas Tampereen kaikki kivat museot ja hyvät ravintolat. Kävimme katsomassa Spiderman: Far from Home elokuvissa, katsoimme Star Trek- animaatiosarjan ja aloitimme Enterprise-sarjan alusta, koska Matt ei ollut niitä nähnyt.
Juhannusta vietin taas Isojoella, ja niin tuntuivat kaikki Suomen hyttysetkin viettävän.
Kun juhannusaattona tarkistin sähköpostini, oli torstai-iltana kahdeksan jälkeen lähetetty viesti, että minulle oli myönnetty paikka Tampereen yliopiston yhteiskuntatutkimuksen maisterikoulutukseen pääaineena sosiaaliantropologia. Opiskelupaikka oli VASTAANOTETTAVISSA. Olin onnellisempi kuin ehkä koskaan elämäni aikana. Olinhan haaveillut opinnoista Tampereen yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa jo lukiosta lähtien. En vain ollut koskaan uskonut, että olisin yksi niistä harvoista, jotka sinne hakijoita pääsevät. Nyt olin siis yksi neljästä, joka pääsi suoraan maisteriopintoihin, yleensähän opinnot suoritetaan nykyisin kandi-maisteriputkessa. Kun julkaisin tiedon Facebookissa, sain välit taas puhuttua paremmiksi Antin kanssa, hän muiden muassa oli hyvin iloinen puolestani.
Juhannuspäivänä katsoin mm. 13 jaksoa uusia muumeja Dahirin kanssa, jotka vähän välillä pelottivatkin. Luin sähköpostin monta kertaa uudestaan, oli vaikea uskoa, että elämä menee näin eteenpäin, kun olin 14 vuotta syyllistänyt itseäni siitä, etten jatkanut opiskeluja kandin jälkeen. Nyt oli harvinaisen hyvä fiilis.
Sunnuntaina poikkesimme Isojoen eläinhoitolalla. Ankat olivat hauskoja ja jostain syystä lammas nuoli käsivarteni kyynerpäähän asti. Kangasjärvellä makkaraperunat maistuivat lapsuuden kesältä ja muistelin sitä, kun olin palellut rannalla kun siskoni oli uimakoulussa.
Kun maanantai-iltana pääsin Tampereelle otin opiskelupaikan vastaan. Seuraavaa sähköposti heinäkuussa kertoi, että minun piti vielä kiikuttaa kanditodistukseni yliopiston päätalolle hakijapalveluille nähtäväksi elokuun loppuun mennessä, koska he eivät voineet varmentaa tutkintoani sähköisesti. Sitten saatoin ilmoittautua läsnäolevaksi opiskelijaksi.
Seuraavaksi Star Trek-piireistä tuttu Matt tuli luokseni käymään. Ensimmäisenä päivänä 29.6. ohjelmassa oli Helsinki Pride, mikä oli kyllä upea kokemus! Ihanan paljon ihmisiä, jopa 100 000, kaunis sää ja tapahtuma oli kokonaan hyväntuulinen, mitään negatiivista emme nähneet koko päivänä. Kävelimme Amnesty Internationalin porukassa. Human rights are my pride! Love is a human right! Rakkaus kuuluu kaikille! Jalkojani toki alkoi särkeä hulluna jo Senaatintorilla kulkueen alkua odotellessa, ja kun kulkueen vauhti kiihtyi loppua kohden, en millään pysynyt sen vauhdissa, mutta kyllä kokemus kannatti! Aamulehden toimittaja haastatteli ja kuvasi meidät ennen kulkuetta.
Kun olimme Helsingistä selvinneet näytin Mattille tietysti niin kesäistä Hervantaa kuin keskustaakin.
Kun saattelin Mattin lentokentälle, Tiina tuli sinne Sylvi-koiransa kanssa ja joimme lasit viiniä ennen kuin bussini lähti taas kohti Tamperetta. Ihanaa kesäelämää.
Kolmannen kerran parin kuukauden sisään näin Kivisiä, kun isän nuorin veli, Suomen hauskin tavis- sarjasta tuttu Seurustelu-upseeri Hannu täytti 60-vuotta. On noilla muillakin veljeksillä ihan hauskat jutut, tai ainakin "hauskat." Musiikki oli hyvää ja lohisoppa vielä parempaa, kesä Sahalahden rantasaunalla oli kaunis. Kävin ensimmäistä kertaa suvun naisten kanssa saunassa, mukavaa sekin.
Myrskyluodon Maija Merunlahden kesäteatterissa Lempäälässä oli hieno kokemus, etenkin kesäteatterin sijainti sykähdytti. Seuraavana päivänä taas Saijankin tähdittämä Kalenteritytöt Siurossa oli ehdottomasti vuoden mahtavin teatterikokemus, eikä tämänkään kesäteatterin sijainti ole huono.
Antille fiilistelin 15.7. sähköpostissa: Mä registeröidyin tänään yliopiston internetpalveluiden käyttäjäksi (käyttis gdsuki, ilmeisesti graduate Suvi Kivinen), ja fiilistelin täällä muutenkin taas seuraavia askeleitani, laitoin orientaatioviikon ohjelman mun kalenteriin jne.. Siitä on 14 vuotta kun valmistuin kandiksi, ja nyt on taas oppimisen ja rakentamisen aika. On se hyvä, että en tehnyt maisteria heti kandin jälkeen, olin ihan raakile ihmisenä vielä silloin. Nyt uskallan jo varmasti avata luokassa suuni ja seistä sanojeni takana, opinnoilla on mulle enemmän annettavaa ja mulla itelläni on kokemuksia, mistä ammentaa. Tänään just Anun kanssa juteltiin, kun se teki mulle taas sitä kalevalaista jäsenkorjausta, kuinka mulla on ihan fyysisestikin tosi paljon parempi, kevyempi olla, ihan kun ois oikeasti lähtenyt kilojen taakka hartioilta. Mun elämän palapelinpalaset on alkaneet loksahteleen paikoilleen, ja se tuntuu positiivisena energiana kaikessa. Mä oon valinnut uudestaan ja muuttanut elämäni suuntaa niin monta kertaa.
Tiina kävi Tampereella keskiviikosta perjantaihin, katsoimme Ally McBealia ja juttelimme viisaita lievästi vammaisuudesta hyvän ruoan ja valkkarin ryydyttäminä.
Matkalla kohti pohjoista näkyi poroja, yksi albinokin, eikä sitten juuri muuta.
Nuo portaat, noin 300, olivat muuten ihan ok, mutta ihan alkupäässä ei ole kaidetta ollenkaan. Seuraavassa pätkässä taas yksi lautojen väli oli niin iso, että kävelykeppini meni siitä läpi, joten kopautin vasemman polveni ikävästi maahan, onneksi siis ylöspäin mennessä, alaspäin olisi voinut käydä paljon pahemmin. Yhdessä kohtaa kaide vaihtoi portaiden toiselta puolelta toiselle, eivätkä portaat olleet siinä kohtaa niin kapeat, että olisin ylettynyt turvallisesti kurottamaan toiselle puolelle. Ratkaisin ongelman niin, että peppu portaalle ja liuin portaan yli toiselle puolelle. Tekijät toki olisivat voineet tehdä tämän toisin.
Ja siitä eteenpäin Norjan puolelle Pykeijaan.
Kotiin! Alavuden ABCllä tankkasimme auton ja myös itseemme erittäin hyvää ruokaa. Olin takaisin Hervannassa sunnuntaina 28. heinäkuuta vähän yli seitsemältä, noin 3 600 kilometria takana. Ihana hiljainen koti, suihku ja Santra! Unelmani päästä joskus Lappiin oli toteutunut, ja olen ikuisesti kiitollinen, että kummitäti pääsi reissuun mukaan! Mutta olihan se erilaista olemista, kun mukana oli 3-vuotias, joka mm. oppi avaamaan turvavyönsä, sekä 8- ja 6-vuotiaat, joista oli toisilleen hyvää seuraa tai sitten ei ja kaikilla oli vessahätä aina eri aikaan!
Sunnuntaina 21. heinäkuuta lähdin elämäni ensimmäiselle kesälomareissulle muiden kun perheen kanssa. Ensin bussilla Turkuun ja auton nokka kello 19.57 kääntyi kohti Lappia. Suvi-täti pääsi hoitamaan takapenkin tuomarin hommia, kun Matti ja Tiia hoitivat ajamisen. Lapset torkkuivat ja olivat hyvinkin rauhallisia alkumatkan. Jalasjärvellä jaloittelimme. Ennen kuutta olimme Oulussa ja Suvi tietysti halailemassa Toripolliisia.
Santa Parkin parkkipaikalla ehdimme kivasti tankata eväitä ennen kuin joulupukin luola kymmeneltä aukesi. Kävimme viilenemässä +27 asteen helteestä jäähuoneessa ja saimme tonttukoulusta lakit ja todistukset, olen aina tiennytkin potentiaalini tontuksi! Lounaslohikeitto oli todella hyvää ja tanssiesitys huikea.
Kello 17.27 olimme perillä Saariselällä. Tässä oli kotimme seuraavat päivät, vanhanpiian kammioni ikkuna oli tuo ovesta vasemmalla. Aamulla kun katsoin ikkunasta, näin kerran poron.
Aamukahvit ja muutenkin söimme enimmäkseen terassilla, eikä yhtään hyttystä missään. Oli hauskaa olla Lapissa, kun se oli Suomen kuumin alue.
Tankavaaran kultamuseo oli kiva esteetön turistikohde kaikenikäisille, toisin kuin seuraava kohteemme Karhunpesäkivi. Onneksi olin ostanut hyvät retkeilulenkkarit reissua varten.
Siida on museo, jossa kaikkien suomalaisten pitäisi joskus käydä. Kaikkien pitäisi tietää enemmän Suomen alkuperäiskansasta. Meillä oli siellä niin vähän aikaa, etten ottanut kuvia.
Seuraavana päivänä matkasimme Utsjoelle
Ja mikä satumainen paikka mäkien ja mutkien takaa löytyikään!
Taisin vähän rakastua Jäämereen.
Pysähdyimme vielä Neidenin kappelilla, mutta siellä oli sitten Lapin kaikki hyttyset, koska satoi hiukan.
Kirkkoniemessä kävimme syömässä hyvin. Kotona olimme yhden maissa yöllä.
Kaunispään rinteellä laidunsi paljon poroja
Saariselän tunturikappeli
Koski kohisi hurjana ja silta heilui, etenkin kun sillä käveli niin kuin cepari kävelee. Sillalle ei saanut edes mennä kuin pari ihmistä kerralla. Siltoja ja vettä pelkäävä Suvi ylitti itsensä kahdesti ylittämällä sillan. Katse eteenpäin ja menoksi. Toisessa päässä oli palkintona nuotiopaikka, jossa söimme hyviä makkaroita.
Hei hei, olit hyvä kesäkoti!
Jatkoimme Haaparannan karkkikaupan kautta yöksi Hailuotoon. Tutustuimme Hailuodon panimoon ja yövyimme aikuisten kesken Marjaniemessä. Rakastuin! Hailuodossa on mahdollisesti paras energia Suomessa ja mukavia ihmisiä, olisipa lähempänä!
Aamulla söimme mahtavan aamupalan hotellilla ja kävimme vielä luontonäyttelyssä. Oli harmi taas lähteä.
Mutta jäimme vielä yöksi Liminkaan, rannan kautta. Lapset olisivat halunneet uimaan jokaiseen näkemäänsä veteen, eikä mikään ihme, lämpötila oli koko reissun ajan +24-29.
En juuri ehtinyt reissusta toipua, maanantaina oli Even Tupperit, tiistaina näin Hannaa ja Marjoa, ja torstaina oli fysioterapia aamulla ja kesän kolmas kesäteatteriesitys illalla, Lystin Kiljusen Herrasväen kuningasajatus, jossa Plättä ja Mökö olivat parasta viihdettä.
Kommentit
Lähetä kommentti