12. luku, jossa sieluni laulaa
10.7. Juholla ja minulla tuli ensimmäiset puoli vuotta täyteen rauhaa, luottamusta, kumppanuutta, kaveruutta, kemiaa ja kunnioitusta. Juhlistimme sitä saunalla, vegelasagnella ja lempparillani sitruunajuustokakulla, Sekä Star Trek: Next Generation- ja Deep Space Nine -sarjojen katsomisella. Aamulla satoi vähän ja oli viileämpää, mutta päivällä päästiin taas +30 asti. Päänsärky ei paljon päivää pilannut.
Kun viikon olin tuskaillut +31:kin kuumuutta, 16. heinäkuuta +26 tuulen kanssa tuntui jo paljon siedettävämmältä. Kun aamulla oli vain +16, eikä aurinko ollut vielä kääntynyt sille puolen taloa, tarvitsin peittoa parvekkeella lukiessani kirjaa. Nautinto! Helteissä oli myös se huono puoli, että kun makuuhuoneen ja keittiön ikkunat ja parvekkeen ovi olivat auki, kuuluivat moottoripyörien, lokkien yms. äänet sisällä yötä päivää ja niin myös kaikenlainen naapurien soittama musiikki. Mutta, sehän kuuluu kesään.
18. heinäkuuta tuuli oli ihanan puuskainen, lämpötila enää +24. Kalle Rovanperä voitti Eestin rallin, ja erityisherkkää itketti taas. Aloitimme Star Trek: Voyagerin.
Kun Juho lähti 20. päivä vuorokaudeksi Helsinkiin hautajaisiin, minä keksin itselleni tekemistä perkaamalla vaatehuonessa olevat pahvilaatikot. Oli ihanan viileä +18. Tarvitsin illalla ahdistuksen takia pitkästä aikaa unilääkkeen.
Seuraavat päivät kuluivat lähinnä päiväunia nukkuen, Miljasta puhuen ja päänsärkyisenä, lämpötilakin nousi takaisin kolmeenkymmeneen.
27. heinäkuuta tuntui tervetulleelta lähteä Juhon kanssa bussilla kohti Kankaanpäätä, josta isä tulisi meidät kuoroharjoitustensa jälkeen noutamaan. Juho oli käynyt armeijan Kankaanpäässä, mutta minä en ollut siellä aikaa viettänyt, paitsi linja-autoasemalla ja museossa. Nautimme paikallisessa Hesburgerissa oikein hyvät ateriat ennen kuin isä ehti paikalle, Mökillä söimme jälkiruoaksi viinimarjoja suoraan puskista.
Seuraavana päivänä kävimme Kyllikki Saaren suohaudalla, itsellänikin edellisestä kerrasta oli yli 20 vuotta. Matka tieltä oli yllättävän pitkä ja vaikeakulkuinen. Pappa oli ollut Kyllikkiä etsimässä, äitini oli silloin 11-12-vuotias.
Sitten kävimme taas Lauhassa kivijatalla ja tornissa turistikierroksella.
Seuraavana päivänä saimme olla rauhallisesti, koska satoi! Saunan parvessa Juhon täytyi olla melkein kaksinkerroin, katto oli niin lähellä. Miksi ihmeessä sauna on niin rakennettu?
Aluperäinen ajatus oli ollut, että Eve ja Jarnokin tulisivat kanssamme Isojoelle mökkeilemään, joten olimme vuokranneet mukavan mökin, nimeltä Roimalan pisara, missä oli mm. sisävessa ja sauna. Vaikka toinen pariskunta ei päässytkään tulemaan, päätimme silti pitää varauksen. Mökki oli aivan ihana! Yläkerrassa oli sänkyjä isommallekin porukalle ja parveke, jonne kuului upeasti joen liplatus. Rentoutumista ei haitannut yhtään, että lämpötila oli vain +19.
Seuraavana päivänä istuin myös alakerran terassilla mukavasti lukemassa kirjaa, kunnes vanhempani tulivat hakemaan meidät isojoen markkinoille, edellisestä kerrasta taisi minullakin olla ainakin 25 vuotta. Olipas siellä mukavaa! Juho osti minulle kiviä, siis karneoleja! Ja sitten ostimme myös juustosämpylöitä ja ostin pari kirjaa kirjaston vuosittaisesta poistomyynnistä. Musiikkiesitykset viihdyttivät. Teemu Keskisarja kävi puhumassa 50-luvun Suomesta ja myi kirjojaan Kyllikki Saari - mysteerin ihmisten historia. Toki mekin kirjan ostimme ja luin sen tuotapikaa ennen kuin se siirtyi vanhemmilleni. Alun kuvaus Ihmisistä ja elämästä 1950-luvun Suomessa ja Isojoella sai ihan nauramaan ääneen, vaikka muuten kirjan sisältö oli toki ahdistavakin.
Isojoen pizzeria Napolissa on todella hyvät ruoat, ja ostimme sekä pizzaa että kebabia. Illalla vielä erittäin hyvä sauna, ja päivä oli lähes täydellinen.
Seuraavana päivänä palasimme isän kyydissä Tampereelle.
Maanantaina poikkesin isän kanssa Miljalla hakemassa pöydän, läppärini ja uunivuokani, jotka Miljan vanhemmat olivat jättäneet minulle eteiseen ja jätin avaimeni tiskipöydälle. Yksi hirveimmistä asioista, mitä minun on koskaan pitänyt tehdä, ei nuoren ihmisen kuolemaa tule ikinä hyväksymään niin kuin vanhojen ihmisten. Jälkeen päin nukuin Juhon kainalossa kolmen tunnin päiväunet.
Seuraavana päivänä jätimme jäähyväiset Miljalle. Nukuin seuraavat yöt unilääkkeen voimalla, enkä paljon muuta jaksanut tehdä kuin itkeä, lukea kirjaa ja nukkua päivälläkin. Jos sain nukuttua, painajaiset vaivasivat. Kun jaksoin, päivitin ansioluetteloni ja etsin maisterinopintoihini kuuluvaa harjoittelupaikkaa.
Seitsemää yhteistä kuukauttamme juhlimme Juhon kanssa C sushissa.
Vanhempieni isompi arkkuvpakastin, vuosimallia 1985, oli hajonnut, joten Isojoelta tuli paljon marjoja myös minun pakastimeeni.
12. elokuuta Sadulla ja pienillä oli korona, mutta isän ja Bentsun testit olivat onneksi negatiiviset. Olin jätkyttynyt, kuinka joistakin Trek tutuistani oli paljastunut, että he olivat rokotusvastaisia salaliittoteoreetikoita.
20. päivä tuuli niin kylmästi, että oli pakko laittaa parvekkeen ovi taas pitkästä aikaa hetkeksi kiinni, 23. piti luovuttaa taistelu syksyä vastaan ja sulkea ikkunatkin.
Syksyn tullen aloin taas painia gradun kanssa lähes päivittäin ja antrotyttöjen kanssa gradukaffet Teamsissa jatkuivat. Yksi meistä oli sentään valmistunut!
Kun kävin Juholla saunassa ja olin yötä, hän tutustutti minut ruoan ääreillä Studio Julmahuviin ja seuraavaksi katsoimme legendaarista Hittimittaria. Voi että mitä muistoja! Ja vaatteita! Seuraavaksi katsoimme Pasilan ja tietenkin Pasila 2.5. Seuraava suomalainen sarja oli itseoikeutetusti Sirkuspelle Hermanni. Meillä oli tuolloin kausi, että söimme tuorepuuroa aina aamupalaksi.
9. syyskuuta torstaina matkasimme Ähtäriin. Saisit vihdoin nähdä pandat, joista olin jo vuosia haaveillut! Syvällisen paikallisen tarjonnan tutkimisen jälkeen päädyimme yöksi Vanha Pappila Hetkeen. Emmekä katuneet, sieluni lauloi niin, että halusin sinne myös 40-vuotissyntymäpäivilleni. Olimme siellä myös viime toukokuussa, ja olemme menossa taas tänä vuonna.
Ähtäriin pääsee kätevästi ja halvalla Tampereelta esimerkiksi kahdella kiskobussilla, vaihto Haapamäellä. Minulla oli vihdoin myös EU:n vammaiskortti, joten Juho pääsi kanssani avustajanani ilmaiseksi. Ensimmäiseksi Ähtärissä löysimme tiemme syömään lounasta paikallseen kiinalaiseen ravintolaan. Ihan mahtavaa, olikin ollut ikävä!
Hetki on ihana ulkoa ja sisältä. Yläkerrassa on vieraille mm. jääkaappi ja hedelmiä. Valikoin huoneeksemme Sinisen hetken, jokainen yhdeksästä huoneesta on erilainen. Illalla istuimme vielä parvekkeella.
Hetken aamupala on paras maailmassa. Tuoretta leipää! Oli mm. mysliä, hilloja, riisipiirakoita ja munavoita, vohveleita jne.
Paikallisbussin olisi aikataulun mukaan pitänyt mennä Hetken ohi Eläinpuistolle aamulla ja seisoimme pysäkillä puolisen tuntia, kunnes juoksimme paikallisjunalle ja menimme sillä yhden pysäkin eläinpuiston seisakkkeelle. Myöhemmin kuulimme bussilinjan liikennöitsijältä, että bussi oli mennyt suoraa linja-autoasemalle, koska "ei siltä pysäkiltä koskaan ketään tule."
Eläinpuiston seisake sijaitsee 1,2kilometriä puiston sisäänkäynnistä, mutta käytännössä koko matka loivaan ylämäkeen. Puoli tuntia bussipysäkillä seisomista ja sitten vielä tämä kävely puistolle syysauringon helottaessa, ja jalkani ja keppikäteni huusivat jo kivusta ja olin jo aivan hiessä. Mutta kyllä kannatti! Juho pääsi sisään ilmaiseksi avustajanani. Lämpötila oli reippailuun sopiva +15 eikä syyskuisena perjantaina puistossa ollut kuin kourallinen muita ihmisiä.
Ensin pandat, sitten muut eläimet: mm. kultapanda, valkohäntäkauris, karhu, susi, poro, hirvet, jotka eivät hirveesti nauraneet hirveille jutuilleni, sammakko, joka innostui minut nähdessään ja yritti kiivetä terraariostaan mukaamme, samoin yritti naapurin hiiri. Lintuja, villisikoja, takineja, ilveksiä, kettu, saukkoja ja vielä päivätorkuillaan olevat lumileopardit. Sitten kelpo lounas ravintolassa, Farmi ja viimeisenä uudestaan pandat.
Ähtärin eläinpuistossa olin viimeksi ollut taaperona, mutta nyt se näyttäytyi minulle Jumalan, universumin energian ihmeellisen luomisvoiman näyttämönä. Sieluni lauloi, kun kuljimme isossa metsäisessä puistossa, jossa erilaisilla upeilla eläimillä oli selvästi hyvä olla.
Syöminen väsytti Pyryä. Kävely väsytti meitä. Kun palasimme seisokkeelle odottamaan paluujunaa, epäilin vahvasti, etten jaksaisi ponnistaa kiskobussiin, mutta jaksoinpas! Onnekkaasti, meidän ei edes tarvinnut vaihtaa junaa, vaan junan määränpää vaihtui niin, että meidän kiskobussimme puksutti koko matkan Tampereelle. Facebook-postaukseen laitoin: 11km kävelyä yhden päivän aikana, yhtään enempää en olisi jaksanut, mutta tämän ihmisen kanssa ja rinnalla on ihana kulkea. 8 kuukautta rinta rinnan and counting!
Vahvuuteen sairastuneena, nyt siitä toipuvana, oli ihanaa, että ensimmäistä kertaa elämässäni rinnallani oli ihminen, jonka seurassa koin, että saatoin välillä olla myös heikko, pieni ja surullinen Miljaa muistellessani tai ihan vain kivuista kärsivä vammainen, eikä minun tarvinnut näytellä vahvaa ja pärjäävää ihan joka hetki.
Sunnuntaina Rovanperä voitti Kreikan rallin.
Tiistaista lukee kalenterissa: pohjatuulli syksyn taas toi. +10. Serkkuni Sina kävi tyttärensä kanssa kylässä ja Iinekin poikkesi. Nyt siis 3/17 serkuistani on käynyt luonani kylässä.
Seuraavana päivänä laitoin jo pipan päähän ja kaulahuivin kaulaan, kun kävelin Juholle yöksi, lämpötila oli vain +3-6. Aamusauna oli aivan ihana. Sen jälkeen oli ihana mennä pitkästä aikaa Kalevalaiseen jäsenkorjaukseen ja fiilistellä oman kropan äärellä. Anun lisäksi oli ihana nähdä pitkästä aikaa myös Mari-villakoira.
Seuraavana päivänä poikkesin viihdyttämässä yksinäistä äitiä, kun isä oli tulehdusarvojen takia sairaalassa. Pari päivää myöhemmin isälle tehtiin sappileikkaus. 20. päivä hän pääsi jo kotiin.
24. perjantaina Eve ja Jarno tulivat kanssamme viettämään taas Mabonia eli viininkorjuujuhlaa. Tilasimme Haitarista ruokaa, nautimme kesän viimeiset rose-viinit, teimme musavisoja, katsoimme Pasilaa, ihanaa lämminhenkistä olemista!
Seuraavana päivänä ajelimme Matin kyydillä Hämeenkyröön. Muuten mukavaa olemista ja aivan ihana sauna, mutta kroppaani fibromyalgiasärki enenevässä määrin koko päivän, etenkin sääriä. Fibrosärkyyn ei tunnetusti auta, että istuu terassilla ulkona +11 asteen lämmössä, mutta kun on niin kivaa, että on terassi, jolla istua! Tilasimme jo puoli 11 taksin kotiin.
Sunnuntai-iltana Steve Young veti taas Facebook Livessä Lontoon Prince Alfredista tuttuja biisejä, ja huutoitkin Milja-ikävääni. Seuraavana aamuna nukuin puoli yhteentoista, jonkinlainen ennätykseni sekin, ehkä itku auttoi.
Keskiviikkona oli fysioterapiassa seisomaan nousun harjoittelua sekä porrastreeniä 8 kilon liivi päällä. Illalla taas saunassa, syömässä Hittimittarin ääressä ja yötä Juholla. Yöllä oikea lonkkanivel lähti taas vaihteeksi paikaltaan, eli cepreille tuttu subluksaatio. Lunksahtaa se aina takaisin, mutta kivan poltteen se aina jättää jälkeensä. Sen siitä saa kun rentoutuu liikaa jatkuvan spastisen kiristyksen sijasta!
Seuraavana päivänä ostin uuden kahvinkeittimen rikki menneen tilalle, ensimmäinen keitin, jonka olen kaupasta Suomessa ostanut. Ihan ensimmäisen keittimeni voitin arvalla ja välissä oli ollut nyt pari kierrätettyä.
4. lokakuuta isä oli taas sairaalassa maha kipeänä, tulehdusarvot 100+, mutta 6. päivä taas takaisin kotona.
Tuona keskiviikkona optikkoni, ala-asteen luokkakaverini Jutta, kysyi näöntarkastuksessa, "saako puhua ikänäöstä?" Totta kai, sehän vielä vaikeista silmistäni puuttuikin! Pokat maksoivat 20 euroa, mutta linssit noin 1200. Sysamin sopimusasiakkaana niiden maksaminen osissa sentään oli edelleen mahdollista.
Seuraavana päivänä etenkin etureiteni todella särkivät fysioterapian jäljiltä. En tosiaan vielä tajunnut mitä kropassani oli enenevässä määrin meneillään, koska en ollut vieläkään lukenut fibromyalgiasta, nyt toki osaan tulkita kalenteriin ja puhelimeen merkitsemiäni muistiinpanoja oudoista kivuista.
Kahden vuoden keikan siirtelyn jälkeen toinen American Idol lemppareistani, David Cook, oli 14.10. Helsingissä ja me tietenkin Tiinan kanssa katsomassa.
Kris Allen veti kyllä hyvin myös.
Juteltavaa riitti puoli neljään. Nukkuessa oli kuuma, kun minulla oli unikaverijalkoja vasten, Tiinan ihana uusi ihana rescue-koira Hulda.
Tallinnaan juhlimaan Juhon syntymäpäivää! Kuudelta herätys, seitsemältä juna. Aamiaisleivät ja kahvit omassa hytissä. Ratikalla satamaan, laivaan ja kannen selfien kautta buffetlounaalle. Trubaduurin kuuntelua pubissa ja vessanpytyltä otin kuvan kohti Tallinnaa, tietysti.
Voi ihana, aurinkoinen, rumankaunis Tallinna! Ihastuin erityisesti Telliskiveen, missä Bob W. -asuntomme oli, sieluni lauloi taas.
Illlalla kävimme syömässä vanhassa kaupungissa III Draakon nimisessä keskiaikaisessa tavernassa kynttilän valossa. Kapakka sijaitsee tuon goottisen raatihuoneen pohjakerroksessa.
Seuraavan päivän aloitimme hitaasti, minäkin torkuin yhteentoista!! Lounaalle kävelimme vain lyhyen matkan F-Hooneelle, jota meille oli suositeltu, ja ymmärsimme pian miksi. Kuvissa yhteinen alkupalamme ja ceasarsalaattini, join raparperilimsaa. Tunnelmakin oli aivain ihana!
Jälkuruoaksi kävimme syömässä vegaanista jäätelöä naapurissa La Muussa, johon Juho oli saanut 10 euron lahjakortin Bob W.:ltä syntymäpäivälahjaksi sekä alkoholitonta kuohuviiniä.
Sitten pari aivan huikeaa näyttelyä Fotografiskassa. Kun näytin vammaiskorttia, jostain syystä me molemmat pääsimme sisään ilmaiseksi. Siinä missä ensimmäisenä päivänä tuli kävelytyä kymmenisen kilometriä satamasta Telliskiveen ja pitkin kaupunkia ja paikallista ostaria, toinen päivä oli sateisempi ja kilometrejä tuli vain noin viisi.
Seuraavana aamuna maistelimme kahvia, joka oli jauhettu paikallisessa kahvipaahtomassa silmiemme edessä. Paikallisessa suklaassa taas seikkailee kissahahmo, ja käärepaperista opin myös tärkeän lauseen viroksi: tule läbi, mul on peal kass, "eli tule sisään, päälläni on kissa".
Juhon syntymäpäiväaterille ajelimme bussilla Teletornille.
Vain silloin satoi, kun söimme. Alkupaloiksi blinejä mädillä ja kylkeen vodkashotti, pääruoaksi helmikanaa ja perunamuusia, jälkiruoaksi suklaafondant, jäätelöä ja marjoja. Juomaksi paikallista raparperiviiniä, aivan täydellistä!
Viimeisenä kokonaisena päivänä Tallinnassa kävimme mm. kirjakaupassa nimeltä Literaat syömässä loistavat pizzat. Ostin toki myös kirjan.
Vähän olen ilmeisesti kävellyt, en käsilläni, mutta kepittäen. Tämä Camdenista ostettu hanska tuli reissussa tiensä päähän.
Viimeisinä päivinä satoi ja tuuli hyisesti, mutta meistä on hauskaa muutenkin istua ratikoissa ja ajella ristiin rastiin. Tähän ratikkaan oli ihan järjettömän vaikea ponnistaa kyytiin. Osa ratikoista on matalalattiaisia.
Maistoin myös vohvelia sinihomejuustojäätelöllä, jäätelö oli hyvää vohveli ei.
Paluumatkalla Suomeen en jaksanut enää muuta tehdä kuin istua ja lukea kirjaa. Meri keikutti laivaa ihan kunnolla. Rokotustodistuksia näyttämällä pääsimme aika sujuvasti terminaalin jonoista, eikä testiä tarvittu. Kiva kokemus oli myös käyttää terminaaleissa varustamon pyörätuoleja, niin ei tarvinnut väsyttää itseään kävelyllä.
Tampereella tervehti luminen tienoo, kun myöhään illalla saavuimme kotiin.
Kipu-webinaarin innoittamana varasin meille Neurosonic-hoidot yhdessä Juhon kanssa. Ei se ainakaan pahaa tehnyt kivuilleni tai spastisille lihaksilleni, eikä meidän molempien nukkumisongelmille. Varasin meille muutaman kerran lisää.
Seuraavana päivänä sain tosin migreenin, vaikka päähäni ei oltukaan osoitettu hoidossa värinää. Seuraavien kertojen jälkeen päänsärkyä ei tullut, keho tottui nopeasti.
6.11 juhlittiin luonani Even nelikymppisiä ja vähän Juhonkin, sekä sitä, että olin palauttanut gradun ensimmäisen version vihdoin ohjaajalleni. Vieraita kävi kaikkiaan 9, Juhon siskokin, ihanaa, mutta huhhuh.
13. marraskuuta Huuhkajat voitti Bosnian 3-1, Leijonat Tsekin 4-1.
14. marraskuuta juhlimme äitini 80-vuotissyntymäpäivää. Meistä otettiin perhepotretti, mihin tietenkin piti mennä kamalalla kiireellä, mikä vaikutti hermostooni heti. Juhokin sai olla kuvassa mukana, ja tuntui ihanalta että hän oli siinä, takanani. Jalkojen, selän ja issiaksen huuto ei niinkään antanut minun hymyillä rennosti.
Koronankin takia paikalla oli vain päälle parikymmentä sukulaista ja äidin ystäviä. Silti melua ja energioita oli minulle liikaa, väsyin aivan heti, enkä jaksanut puhua kenellekään. Juhlien jälkeen tarvitsimme kahden tunnin päiväunet.
20.11. kävimme virittäytymässä jouluun Teiskon mieslaulajien konsertissa Hannu-setäni kyydillä.
21.11. oli kaikkien Kaapeli-valmennuksien yhteinen juhla, mikä tarkoitti hyvää ruokaa eri kulttuureista kuten sambuseja, mikateja, kebabia ja egyptiläisiä herkkuja. Hyviä keskusteluja ja syömistä kaksi tuntia. Näin myös Eliaksen, joka oli kamerunilainen tuttu 20 vuoden takaa. Maailma on kuitenkin aika pieni.
23.11. oli VTS:n strategia-ilta, Hotelli Tammerissa. Sijainti oli mahdollisesti Tampereen huonoin. Toki, esteetönkin sisäänkäynti pyörätuolin käyttäjille löytyy jostain hotellin päädyltä, mutta hotellin edessä sinne ei ohjaa mikään, enkä lähtenyt jäisissä oloissa pimeässä seikkailemaan, päivällä oli ollut plussalla mutta auringon laskettua pakasti. Taksikuski auttoi minut portaita pääovelle. Kaiteet sisällä, ylös kokoustilaan mennessä, eivät jatku portaita aivan alas asti, joten niitä pääsee alas tällainen huonotasapainoinen joko onnella tai pyytämällä apua. Tämän lisäksi kokoushuone oli aivan liian pieni meidän porukallemme, etenkin, kun meidän piti sirtyä pöydästä toiseen. Sentään yksi pöydässäni oleva tyyppi oli hereillä, ja haki minullekin vettä, siinä ryysiksessä olisin loiskuttanut kaiken ennen kuin olisin päässyt takaisin istumaan.
Sitten kun ideoimme asuntoihin hyödyllisiä lisävarusteita, ehdotin seinään taitettavaa suihkutuolia. "Eihän sitä kaikki tarvitse", oli erään VTSn työntekijän kommentti. No, itse asiassa kuka tahansa voi loukata jalkansa tai olla vaikka sairaudesta heikko ihan missä iässä tahansa ja olla hyvinkin kiitollinen, kun voi istua suihkussa. Toisekseen, eipä olisi minunkaan asuntooni tullut vesivahinkoa, jos yläkerran naapuri olisi istunut suihkutuolilla suihkuun sammuesssaan, eikä maannut lattiakaivon päällä.
Otin Facebookkin alla olevan kuvan, kun odotin hotellin edessä taksia, ja kommentoin:
Mjoo. Vajaa 40 ihmistä webinaarissa 3h aamupäivällä on paljon kivempi, kuin vajaa 40 ihmistä huutamassa toisilleen maskin läpi 2 ja puoli tuntia huoneessa, missä on huono akustiikka.
Ja oikeesti toi kaidehan on tossa vitun kätevä meille liikuntarajoitteisille, etenkin kun sen blokkaa alhaalta auto ja ylhäältä kaksi jättimäistä kukkaruukkua. Miten meni niin kuin omasta mielestä #radissonblugrandhoteltammer
— feeling exhausted at Radisson Blu Grand Hotel Tammer, Tampere.
Portaiden toisella puolella seinässä on myös kaide, mutta sen blokkaa vielä parkkilippuautomaatti. Ja ei, en olisi päässyt sitä ramppiakaan ylös ilman tukea, ei siinäkään kaidetta ollut.
Sään puolesta oltiin taas siinä vaiheessa, että aamulla oli niin liukasta, että isä vei minut autolla fysioterapiaan ja äiti talutti kotiin, Juho nouti minut hänen luokseen saunaan ja yöksi, olin taas menettänyt itsenäisyyteni ties kuinka pitkäksi aikaa. Sellaista on ceparin elämä Suomessa.
Minä ulkoa uusissa monitehosilmälaseissa, ja minä sisältä: tykkään olla kotona.
28.11. oli ensimmäinen adventti, joten sopiva aika koristella kuusi ja asunto jouluasuun. Podin myös nuhaa ja fibromyalgiasärkyä, joten lähinnä luin ja katselin Nalan maailma -kirjasta tuttujen Nala-kissan ja Deanin videoita Youtubesta.
3. joulukuuta sain nukuttua lähes kivuitta melkein kymmeneen!
Seuraavana päivänä kävin Juhon kanssa katsomassa Lumiukko-animaation Tampere-talossa liveorkesterin ja upean solistin tahdittamana.
Ja illalla minulla olikin sitten migreeni.
7. joulukuuta Kävelin L8lle keskutelemaan suomalaisuudesta ja olin ulkonakin tärkeän kysymyksen äärellä: miksi asun maassa, missä ilma sattuu kasvoihini? Ja hikiset hiuksetkin jäätyvät. Pakkasta -22 astetta.
Seuraavana päivänä kävelin fyssarin jälkeen ensin Juholle aamukahville, sitten Hervannan kampukselle koronarokotukseen, vain kuullakseni, että minun piti vielä odottaa muutama päivä ennen seuraavaa rokotustani, vaikka kuinka olin riskiryhmää. Mutta oli ihana kävellä auringon paisteessa 18 asteen pakkasessa lumen narskuessa kenkien alla. Myöhemmin jalat olivat kyllä hyvin kipeät.
10. päivä perjantaina matkasin taas Tiian ja Matin perheen luo, käytyäni ensin 5 kertaa vessassa, ai, minäkö jännitän rutiinin muutosta! Ilta meni niinkin jännästi, että katsoimme televisiota ja Aapo-koiran kanssa makoilin.
11. kävimme laulamassa kauneimmat joululaulut Maarian kirkossa ja vielä mustikkaglögeillä Sokos Hotellin kattoterassilla.
Oli ihanaa, kun Juho oli vastassa kun palasin kotiin ja taas vieressä yön!
Netistä lisää kauneimpia joululauluja sekä Steve Youngin Sunday Service.
Maanantaina podin lähinnä kovaa lonkka- ja käsisärkyä ja nukuin parit päikkärit. Keskiviikkona särki sitten fysioterapian jälkeen myös alaselkä ja oikea polvi. Torstaina olikin sitten oikean puolen migreeni.
Sunnuntaina kävimme vanhemmillani jouluruokailemassa, koska he olivat menossa siskolleni Helsinkiin jouluksi.
21. joulukuuta fyssarin jälkeen olin menossa jonottamaan Hervannan pop up-rokotuksiin. Paitsi, että kun pääsin sinne, rokotteet olivat jo loppuneet. Ei hätää, pop up -rokotebussi olisi keskustorilla. Hyppäsimme isän kanssa ratikkaan, ja menimme keskustaan vain tajutakseni, että bussi ei avaisi oveaan vielä moneen tuntiin. Olin nälkäinen, joten menimme joulutorille ja päädyimme erittäin herkullisille kuplavohveleille. Pakkasta oli -14 mutta tuulen kanssa tuntui kuin -22. kävelimme, kävimme Tampere-seuran kaupassa ja Tokmannilla lämmittelemässä välillä. En tiennyt, että odotusnumeroita jaettiin jo puoli kolme, joten varttia vaille sain sellaisen numeron, että piti vielä odottaa 45minuuttia. En päässyt vammaiskortilla jonon ohi, en vaikka kortissa on merkki, jolla pitäisi päästä jonojen ohi ja olin riskiryhmää. Mutta pirulauta, en halunnut antaa periksi! Ylihengitin aivan paniikissa kun pääsin jäätyneillä jaloillani vihdoin kiipeämään bussiin ja piti ottaa takki ja paita tietenkin pois.
Illalla juhlmme yulea ja talvipäivänseisausta parhaassa porukassa. Tilasimme Haitarista pizzat ja katsoimme mm. Teekkarikuoron Suomen paras kuoro-esiintymiset 2011, joissa Juhokin siis näkyi. Kuuntelimme myös Even kappaleita ja itkimme Miljaa, tietysti. Seuraava yö oli totta kai paska, mutta Juhon vieressä on aina parasta.
Meille tuli Roni 12v. jouluvieraaksi.
Kuvassa jouluaaton mustavalkoista Hervantaa. Kävimme ensin katsomassa Hervannan kirkolla Hervannan joulunrauhan julistuksen ja kävelimme sitten Juhon äidille jouluaterialle. Katsoimme erilaisen jouluelokuvan, Kristiinan lempparin Tokyo Godfathers.
Kommentit
Lähetä kommentti