29. luku, jossa elämä on lähes yhtä juhlaa

Päiväkirja 27.12.2008: 

...Hanna oli Hervannassa Henkan kanssa eilen ja oltiin sit ilta Evellä. Ne kävi ostaan olutta ja siideriä ja tarjos pitkän oluen mullekin. Eveltä sain viä salmaridrinksun ja vaniljasmirnoff cokiksen. Oli tosi hauskaa ja eka kertaa pääsin tutustuun ja jutteleen Henkan kanssaki vähän enemmän, kun Eve ja Hanna oli kokeilemassa vaatteita, kun ne on tätä nykyä aika saman kokosia, vain eri muotosia. Hannalle pääsin jutteleen masennuksestakin, mikä oli vapauttavaa. 

Eve siinä väsy ja halus puol yhden aikaan nukkuun. Helsingin hurjat halus sit viä baariin, niin mentiin Apinaan, et Hanna pääs laulaan karaokee. Hanna laulaa oikeesti tosi hyvin. Laulo Via Dolorosan, Lapin kesän ja Autiotalon. 

Join ehkä vähän liikaa sekasin, mutta tajusin lopettaa ajoissa, eikä tarvinnu laatata. Hanna saatteli mut sitte kotiovelle asti. Voi kun ne asuis lähempänä! Ei ne sit jääny tänne pidemmäks aikaa, halus kotiin rauhottuun ennen alkavaa työviikkoo. 

Siljan kanssa puhuin melki puolitoista tuntia puhelimessa tänään, kun se raukka stressaa niin kovasti Dubliniin muuttoo.. Yritin valaa Siljaan uskoa, et muutto on positiivinen juttu. 

Uusi vuosi 2009 

21.3.2009 lauantai:

Mulla oli uudesta vuodesta kauhee stressi, tietty, kun välipäivät meni niin mukavasti. Minä halusin viettää uuden vuoden Matin, Antin ja Sarin kanssa. Jännää miten elämä menee. 

Kun sit vihdoin saavuin Sarille ja Antille ihan säällisesti 6 aikaan, ne oli jo alkanu kattoon leffaa. Mua vitutti se aika rankasti, mut keskityin sit syömiseen. Oli juustoja, minilihapullia ja katkarapuja. Katottiin Dark Knight loppuun. 

Pelattiin siinä sit sellasta ABC-peliä, oli hauskaa, vaikken tunnetusti pelaamisesta erityisesti tykkääkään. Sit lähettiin ulos kattoon ilotulituksia. Ulkona oli kylmä ja mulla oli aika surkee olo. No, hyvää oloo olikin jatkunu yllättävän pitkään, jouluaaton aatosta asti. 

Oli toisaalta tosi mukava nähdä Hervannan uutta vuotta, edellinen kerta kun Hervannassa palloilin olikin Millenium. :) Mut se ei ollu mukavaa, et kaikki seiso erillään eikä edes halattu kun vuosi vaihtu. Piruako mun pitää aina olla se aloitteen tekijä! Tasan 00.00 tuli Nigelilta viesti, ja silloin tuli myös kyyneleet, mut en viittiny ruveta siinä parkumaan, tuijotin vaan ilotulituksia ja rauhotin itteeni. Autolla ajettiin rundi hiljasessa kaupungissa, poikettiin viä hetkeks Sarille ja Antille. 

Uudenvuodenpäivän iltana menin Satulle, Oisin toivonu, et oltais voitu puhua, niin kuin aina toivon, mut se mies oli siä ja heti yritti parittaa mua ja lässyn lää. Olin Satulla perjantaina kun Satu oli töissä. Oli tosi kivaakin, pelattiin Piirrä ja arvaa -peliä. Illalla olin Evellä saunassa. Lähdin vasta 12 pintaan, paitsi, et mun piti mennä Matin kautta, kun olin taas unohtanut avaimeni ja äiti oli näpsäkästi vienyt vara-avaimen sinne, ettei mun tarvinnu siihen aikaan porukoita herätellä. Jäin tiätty viä Matille istuun. 

Lauantaina katottiin mulla Tummien perhosten koti, kun ei oltu edellispäivänä saatu Even DVD-soitinta toimiin. Aika synkkä ja masentava. Monet suomileffat on liian ahdistavia mun makuun. Kun tytöt lähti, Matin kanssa katottiin viä youtubesta tenavatähtiä ja Matti esitteli omia musiikkisuosikkejaan yms. viiden aikaan päästiin nukkuun. Ja 9 aikaan herätti tekstari, et "onko Kivi valmis kirkkoon?" Juu toki. 

Mä ihan herkistyin kyyneliin siä kirkossa! Ihan pimeetä. Ehtoollisella käytiin isän kanssa. Virret oli outoja enimmäkseen, mut ei se niin haitannu. 

Illalla sitten iski apeus. Koko joulunaika oli ollu sellasta hösseliä, et nyt se vasta oikein ehti kolahtaan, et taas on yks vuosi elämää takana ja toinen edessä. Paljon on taas vuodessa muuttunu, maailmassa ja minussa.

Eve sitten. Onhan se hyvä, et nähdään nyt harvemmin. Sen murehtiminen ja vatvominen ei ärsytä niin pahasti, ja sen työ on nyt kivempi mennä. Oon ollut siä lasagnella, maistellut lihiksiä ja hyviä salaatteja. NAM. Ja vaihtareita tehdään jos ehditään ja jaksetaan. Hyvä ystävä Eve kuitenkin on, paras tän hetkisistä. Paremmin perillä mun asioista kuin kukaan muu. Se joskus harmittaa, kun Even kanssa ei voi jakaa sitä, jos mulla on oikein nätti olo, ei se voi mun ulkonäköä juuri kommentoida. Kaiken muun voinkin Even kanssa sanallisesti jakaa. 

7.1. Kävin allekirjoittaan Tampereen kaupungin kulttuuripalveluissa ekan, kuukauden kestävän, harjoittelusopimuksen. Pomo esitteli mulle heti paikkoja ja näytti mun pöydän ja läppärin. Tuntu heti ihan oikealta työpaikalta, toisin kuin TAKKissa, missä mulla ei ollut edes pöytää. 

8.1. tein tän talven ekan lumienkelin. 

Noin 00.20 pääsin vihdoin meseen Nigelin kanssa, sekä 9. & 10. päivä. Se ei kai sit vissiin enää tollon seurustellu sen naisen kanssa, että se siitä. Ylläri. Arvasin kyllä, ettei se kauaa kestä, kun se sano jo sillon viimeks, et ne on eri mieltä siitä, kuinka paljon suhteessa jaetaan. 

Äidin hiivaleipä on aivan loistavaa juuston, rasvan, hirvenlihan ja sinapin kanssa, Muistele sitä! NAM

10. päivä vietin 6 tuntia tietokoneen ääressä ladaten ohjelmia koneelle ja musiikkia puhelimeen. Epätoivon partaalle se vei kyynelten ja kirosanojen kautta, mut nyt sentään puhelimessa soi hyvä musiikki, pitää vaan ladata siihen toi Koopin uus levy :) . 

 

13.1. oli kyllä varsinainen "onnenpäivä". Aamulla menin työkkäriin ja jonotin siä tunnin, niin että olisin ollu seuraavana, mut oli ihan pakko rynnätä hamppuun, 50min hammaskiven poistoon,auts. Kävelin takas työkkäriin, jonotin taas melki tunnin. Mun asia oli hoidettu parissa minuutissa, mut täti vaan halus selittää mulle, kuinka hyvä tyyppi isä on (oli kans ollu lukion vanhempainyhdistyksessä) ja omasta polvileikkauksestaan (totta kai vammaisena haluan siitä kuulla...). 

Kävelin kurasäässä kotiin, housun puntit oli aivan märät ja taitteissa oli pari kourallista pikkukiviä, jotka levis eteisen lattialle, kivaa, tosi kivaa. Nauhotin DS9 väärälle nauhalle. Tosi hienoa. Ja eka telkassa ei ollu kuvaa ollenkaan ja nettikin pätki, et piti oikein soittaa vikapäivystykseen, Ja sit menkat alko viikon luultua aikasemmin, et sitte särkikin koko kroppa ikenistä keppikäteen, mahaan ja jalkoihin.

Onneks oli saunapäivä, niin siellä mieli suli. Rentouduin kivasti, join oluen ja sitten punkkua, katoin Red Dwarfin. Elämä voi olla ihanaa yksinkin.

Viimeseen työttömään päivään naapurin koira hetätti kello 8. pakko kai sen oli tapahtua, kun ei ollu aikoihin tapahtunu. Tein lihamureketta fetatäytteellä viimeistä vapaata päivää juhlistaakseni, en ollutkaan tehnyt sitä sen jälkeen, kun Nigel asu täällä!

Matilla ollaan katottu Monkkeja, mut viäki on ekaa kautta pari kattomatta, kun työelämä yms. elämä on pitänyt meidät molemmat kiireisinä viime kuukaudet. Matti on ollut täällä viimeks 14.1. kun sitte mun työt alko 15.1. Katottiin, aina yhtä loistava, the Usual Suspects ja syötiin maissilastuhässäkkää. 

2.7.2009 Isojoki: 

Näin toista kesälomapäivää "juhlistaakseni" palaan muistelmieni pariin. 

Töihin meno jänskätti ja itkettikin. Mietin kuinka tuun ihmisten kanssa toimeen ja osaan niitä juttuja, mitä ne pyytää mun tehdä. . 

Matti, Eve ja Nigel lähettivät kaikki kannustavia tekstareita, Nigel vielä seuraavanakin päivänä. 

Päivä oli ihan onnistunut. Sain heti avaimen ja mut opastettiin käyttään omaa, tai siis Teemun läppäriä. Huone oli grafiikkapaja jonka jaoin graafikkopoikien kanssa. Tiesin heti, että Teemun kanssa olis helppo tulla toimeen, se vaikutti heti tutulta. Jarno on hiljasempi, ei heti ottanut niin paljon kontaktia. Musta pipo päässä, pitkä otsis, nätit ripset, vähän erikoisen näköinen. 

Sit huoneessa oli viä toinenkin harjoittelija Hanna. Hannankin kanssa löytyi nopeasti yhteinen sävel, päädyttiin nopeasti siihen tulokseen, et ollaan oltu etanakavereita edellisessä elämässä :). Meidän lähipomo Sirkku oli mukava, niin oli johtavakoordinaattorikin, mutta otteeltaan ihan toista maata.. mut anto ainakin selkeitä ohjeita. 

Eka iso homma oli liimaya Unipointin kevään esitteisiin tarrat oikeilla aukiolotiedoilla väärien päälle. Sellasta leikkaa liimaa hommaa, aika boring, Saatiinpa siinä sitten Hannan kanssa juteltua. Molemmat haikaili takas ulkomaille. 

Samalle torstaille sattu myös ERrin viimesen kauden eka jakso, josssa Brad kuoli. En oo ikinä telkkaria katsoessa ulvonut niin, en edes Love Storyä! Mut oonhan mä kattonu ERriä alusta asti, melki kun ne olis ollu henkilökohtasia tuttuja jo.. nyt sekin on sitte loppu. Onneks Hädän Hetkellä- Third Watch uusintoja tulee vielä, mut siinäki tuli just jakso, missä Taylor kuoli, ja vielä dramaattisemmin kuin muistin, ja taas itkin. Voi minua. 

Töissä käänsin mm. luottamuksellisen kirjeen pomolle englanniksi, tunsin itseni tärkeäksi ja pomo oli mielissään. Maanantaina käänsin vielä toisen kirjeen ja pari nettisivua ja tunsin oloni entistä kotoisammaksi töissä. 

Sain tuolloin myös viimeisimmän Star Trek elokuvan, nauhalle. 

Kun kyläilin Antilla ja Sarilla, sain niiltä pussillisen kirjoja, kun ne tekee tilaa vauvakamalle. Liikutuin ihan kyyneliin kun ne kerto. :) Olin niin tohkeissani ihan pari päivää, etten malttanu nukkuakaan! Voi rakkautta ja vauvoja! Ehkä mä oon oikeesti kasvamassa tytöstä naiseksi, kun nää asiat järkyttää mun sydäntä niin. Ja naistenlehdet ja kauneudenhoitopurnukatkin kiinnostaa! Mut onko tää biologiaa? 

Liityin Social Me:hen Facebookissa. Siinä tägäillään ihmisten kuvia sanoilla "hot" "sexy", "pretty" jne. ja flirttaillaan ja voi lähettää viestiä ottamatta Facebook kaveriksi. Se on mukavaa ajanvietettä ja itsetunnon pönkitystä, kun koko hommna perustuu toisen kehumiselle. Yks Mikko ois ollu valmis ajaa jostain Helsingistä yöllä lumisateessa Tampereelle, että pääsis harrastaan seksiä tuntemattoman kanssa. Musta hyvin jännä. Turkulainen nuorempi jätkä pyytää joskus viekkuun ja jutellaan, mut se ei herätä mussa mitään. Sellanen kanadalainen Sean on ainoo, johon oon paremmin tutustunu. Ja sitte tietty Nick Libanonista, joka väittää rakastavansa mua. Ja se kuuluu Lebanese Christian Resistance -ryhmään ja vihaa kaikkia muslimeja, eikä suostu näkeen heitä yksilöinä, että enpä ite tollaseen jätkään ihastuis. Muuten se on kyllä jees ja fiksun olonen. Hyvää englantia se kirjottaa, kun on opiskellu USAssa. Soittaa metallibändissä ja tekee ite biisejä. 

On siä muutama nainenkin mun kanssa flirttaillu, enimmäkseen ulkomailta. ;) 

Torstaina 22.1. töistä ryntäsin Sarin kanssa leffaan kattoon tositapahtumiin perustuvan Changeling ja sitten pariks tunniks American Dineriin syömään ja jutteleen tyttöjen juttuja. Iskelmäbaariin ei viittitty mennä, kun siä ei ollu tasan ketään, niin päädyttiin uuteen baariin kävelykadulle. Siä oli ihana baarimikko, sääli et sillä oli emäntä odottamassa kotona :). Parin oluen jälkeen Be-popkin olis ollu auki, mut kun Antti odotti kotona, niin lähdettiin kotiin. 

Töissä kuulin, että pääsen muuttaan oman pöydän ääreen Sirkun työhuoneeseen, mutta se oli myös surullista, koska grafiikkapajassa oli valoista, avaraa, kiva tehdä töitä ja hyvä ilmapiiri. Ja etenkin Jarnon tykönä kävi ihmisiä juttelemassa julkista ja kutsuista eri tapahtumiin, et siellä pysy hyvin perillä Tampereen tapahtumista, toisin kuin kaposessa toimistohuoneessa, jossa oli välillä kovin yksinäistä ja seinät kaatu päälle. 

Pomo oli jo runsaan viikon jälkeen niin vakuuttunut mun työpanoksesta, että sovittiin jatkosta kesäkuulle asti. Lähes päivittäin valmistelin sen kanssa mm. Frankofonian viikkoja ja Hannan kanssa mm. Pääkirjasto Metson kulttuuritorin arpajaisia. 

28.1. kävin Sarin ja Antin kanssa Hookissa siivillä. ;p 

Perjantaina oli Mapuche-näyttelyn avajaiset Unipointissa [nylyinen Laikku] ja koska se oli yhteistyössä Parasta Lapsille ry:n kanssa, Satu ja isä ja muksutkin oli siä sitten illalla. Oli vähän ylimääränen olo, kun siä oli niin paljon muitakin ihmisiä hommissa, ja mun ja Hannan suurin tehtävä oli hommata läppäri paikalle jonkun filminpätkän näyttämistä varten. Käytiin lounaalla Subwayssa, mun eka kerta. Sitten tutustuttiin Chileläiseen Simoniin, joka oli kans joskus ollut harjoittelussa Unipointissa. Joku Aamulehden toimittaja oli juuri verrannut chileläisiä miehiä torilla pyöriviin kulkukoiriin, ja Simon oli siitä tuohtunut oikeestaan koko illan. Me jäätiin sitten avajaisten jälkeen juomaan jämäviinit pois, tosin Hannan mies tuli hakeen sen jo puol 8 pintaan. Minä, Sirkku ja sen poikaystävä, kulttuuritoimenjohtaja, Simon, sen tyttöystävä ja yks chileläinen vaihtari juotiin viiniä ja vielä Simonin viinit ja pieni puollo viinaa. Kitara, tamburiini ja marakassit soi jne. Lähdettiin ennen kymmentä ja jatkettiin siihen viereen Kiveen. Isopomo huolehti ja kyseli, et pärjäänkö minä (Kiveen on pitkät portaat) mutta ite se oli pahemmin humalassa, joten kysyin siltä, pärjääkö se :). Osti se mulle vielä lasin viiniä. Siihen tuli sitten jotain sen kavereita ja jotain draamaa syntyi ja se lähti. Simon pakotti vielä kaiken ton viinin ja vodkan päälle juomaan viskiä. Hyi hitto. Yritin kyllä siinä lähtee taksilla kotiin, mut päädyin viä Simonin ja sen tyttöystävän kanssa niille. Kuunneltiin Pavarottia, torkuttiin ja juotiin vielä vodkaa ja mm. seisoin parvekkeella kymmenessä sentissä lunta katselemassa kaupunkia ilman kenkiä mutta Simonin takki päällä.

01.22. olin lähettäny Matille viestin: olen hyvin hunajrsa. 02.15 korjasin: siis humalassa. 

05.41 olin kotona, ja etsinyt netistä Simonin numeron, johon tekstasin: kiitos kaikesta. Simon itse oli menny alakertaan ostaan pizzaa ja nukahtanut sinne, pizzapojat oli vieny sen kotiin. 

Olin illalla vielä aika huonossa hapessa kun menin Matille, hikoilin, eikä ruoka ollut maistunut koko päivänä. Mutta oli 3 Elvistä Tampere-talossa vaan näkemisen arvosia, ja toivon, et voisin nähdä ne viä joskus uudestaan. Konsertin jälkeen olin jo todella nälkänen ja  ajettiin suoraan Pizza Servicelle Oli meinaan sen verran rasvanen pizza, etten pystynyt syömään kokonaan. Sitte haluttiin vaan molemmat koteihimme nukkuun. 

4.7. 

Sitten helmikuuhun! 

Tiistaina 3.2. menin Sarin ja Antin kanssa syömään siipiweikoille. Ei kyllä niin viihtyisä kuin Hook, eikä yhtä laaja menu, mutta sillä ei tietty ollu niin väliä, kun siipiä vaan oltiin kerta tultu syömään :p Hookin jälkeen edellisellä viikolla käytiin Cafe Europassa, nyt Ale Pup pikajunassa.. Pelattiin pubipelejä ja join Newcastlea, olipas mukavaa! Ja kun ajoissa oltiin liikkeellä, ehdin viä lenkkisaunaan ja kattoon Voyagerin nauhalta ennen nukkumaanmenoa. 

Puol 1 pääsin vasta nukkuun, mut eipä tarvinnyt töissäkään olla kuin vasta yhdeks, kun illalla oli taas avajaiset, tällä kertaa viron kuuluisimpien surrealistien Paranorm Emil-salissa. Oli kiireinen ilta ja juoksin likasia lautasia keittiöön ja sain pomolle näytettyä vähän, et johonkin pystynkin, kun ei se antanut mun edes tuoleja kantaa, kun näyttelyä pystytettiin. No, tuli sitä väsyneenä vähän haikea olo, kun mulla ei ollut siellä avecia ja Hannallakin oli miehensä. Jamil, joka vuokras Unipointin keittiötä, anto mulle hummusia kotiin vietäväksi, kun näki kuinka innokkaasti sitä söin  :p Taide itsessään oli mielenkiintoisempaa kuin Mapuche-näyttelyn amatöörivalokuvat. 

Kun pääsin kotiin, isä oli käynyt pumppaamassa mulle uuden jumppapallon tuoliksi. 

4.2. oli taas iltameno, kun menin Antin ja Sarin kanssa Nokialle katsoon Saijan ohjaaman Pikku Vampyyrin ensi-illan. Satu ja muksut ja Johonna-serkku tyttärineen oli kans katsomassa ja mäkin sain cool-pisteitä, kun tunsin vampyyrit. :)

Perjantai-iltana Santsu tuli mulle hoitoon ja ladattiin jotain musaa sille mun koneelta, vaikka eihän mulla ole mitään uudempaa coolia, kuten jotain Lady Gagaa. Sitten Satu ja Bentsukin tuli Bentsun capoeiran jälkeen, ja Satu lainas multa vaatteita, kun oli laivalle menossa. On se jännä, Satu antaa mulle vaatteita ja mä lainaan sille. :) . Muksut meni taas porukoille, kuten tosi usein. 

Mun viikot oli sellasta haipakkaa, että aina meni lähemmäs yhtä, ennen kuin pääsin nukkuuun, enkä silti ehtinyt tiskata, pyykätä enkä edes käydä kaupassa. Tonakin perjantaina olin siis tosi väsy, mutta lauantaina oli 10-16 työpäivä, kun oli se kulttuuritori Metsossa. 

Oltiin siellä Hannan kanssa arpajaispöydän takana koko päivän ja autettiin neljä kertaa päivän aikana arpajaisissa. Laitoin tutuille viestiä, että sinne tulis porukkaa, Markus tyttöystävineen poikkesivat ja Hannan äiti ja Ilona tyttärineen voittivatkin arvoillaan. Oli niin kiire koko päivän, että ei ehtinyt syömäänkään, saati istumaan. Sitte, kun otin päivän päätteeks julkkia alas, nin kompastuin mattoon ja loukkasin käteni. Tuli tosi surkee ja vammanen olo, verensokerikin alhaalla ja menkkakivutkin päällä, että ihmekös tuo. 

Muistan, että kroppaani, etenkin selkään ja jalkoihin, sattui suunnattomasti. Nyt tiedän kokemuksesta, että lihakseni ja hermostoni olivat sellaisessa hälytystilassa, että pyörtyminen tai oksentaminen oli taas lähellä, oikeastaan oli hyvä, että kaaduin, koska pitkään seisomisen aiheuttama kiputila laukesi hiukan. 

Mun oli tarkotus mennä Heinin ja Even kanssa syömään, mut en mä niitä sitten kiinni saanut, kun kerkesin soittaan, ja kun Heini vihdoin vastas, se oli tosi tyly ja tuli viä kurjempi olo. Ne halus vasta kuudelta syömään ja mun oli kyllä pakko saada ruokaa heti. Olis tänki pitänyt sopia etukäteen. Mut ei ne sit vaivautunu edes sinne Metsoon käymään. Siinä mulla kaverit. :( 

Laitoin sitten Evelle viestiä, etten varmaan jaksa nähdä ketään, kun kotiin pääsen. Söin kotona pahaa pastaa, itkin ja reikittelin. Menkatkin siinä sit tietty alko. Saunassa olo parani niin paljon, että menin kuin meninkin Evelle Reiki-piiriin. Ne oli sit sillä välin käyny kaksin Pranzossa. Heini pyysi anteeksi, kun oli ollut niin tyly. Mua kyllä sitten reikitettin kaikista pisimpään ja olin kotona vasta kahden pintaan ja katoin sit vielä Red Dwarfin nauhalta, joten pääsin nukkuun 3.30 mutta en kyllä herännytkään ennen yhtä, kun särkylääke lakkas toimimasta. Fyysisten särkyjen, uutena käsi, lisäksi ahdisti rahapula. Kaikessa kiireessä olin unohtanut tehdä hakemuksen sossuun. 

En kyllä tajua millä jaloilla kävelin Evelle ja kotiin vielä tuon päivän jälkeen, ja miksi en vaatinut, että tytöt tulee minun luokseni Reiki-piiriin. Toki, vieläkin minulla on tapana useimmiten joustaa muiden tahdon ja aikataulujen mukaan, enkä ainakaan nostaa kipukorttia esiin, vaikka se olisi kuinka oikeutettua. 

Seuraava viikko oli töissä lähes yhtä kiireinen kuin edellinen, mutta ei sentään ilta- eikä viikonlopputöitä. 

Keskiviikkona 11.2. oli 80-luvun kabareen ensi-ilta Cinolassa. Osittain hyviä biisejä ja ihan hauskaakin. Olin siis Even ja Matin kanssa katsomassa ja vähän laulettiin Even kanssa mukanakin. Torstai-iltana poikkesin taas Antilla ja Sarilla. 

Perjantaina 13. päivä ei ollut epäonnenpäivä. Sain paljon aikaseks töissä ja sit mentiin Hannan kanssa Joulupuun kautta Hookkiin syömään. Niin ja sitä ennen Hanna osti mullekin suklaamunan. Jutut oli kyllä aika villejä ja kälätys kova, vaikka Hanna joi vaan pari lasia viiniä ja mä yhden tuopin olutta. Ja taidettiin jopa juustokakkua syödä. Oli kyl älymukava ilta. Jatkoin sieltä suoraan Evelle perjantain viettoon. 

Hannan ja mun välillä oli paljon "etananamaista telepatiaa" ja laitettiin toisillemme viestiä usein samaan aikaan, sitten varsinkin kun töissä muutin pysyvästi eri huoneeseen.

Lauantaina 21.2. olin Satun ja muksujen kanssa leffassa kattoon Boltin. Oli muuten sairaan hauska, nauroin ehkä eniten koko teatterissa. 

Katoin Patrick Swayzen haastattelun, vitsi että itkin! Sillä on siis parantumaton haimasyöpä. Vitsi se on on mahtava ihminen ja sillä on ihana parisuhde sen suomensukuisen Lisan kanssa. Oli entistä merkityksellisempää, että sain nähdä sentään yhden suurimmista idoleistani ja ihannemiehistä Guys and Dollsissa livenä. 

Unohdin 23. ja 24.2. avaimet kotiin, 24. vielä työavaimetkin! Sitä jo tiistaina toivo, että olis perjantai, että olis viikonloppu aikaa nollata päänsä. 

Viikonloppuna olin Satulla lapsia vahtimassa, kun Satu oli viihteellä. Se oli tuonu mulle laivalta purkkaa, pullon punkkua ja Salt pastilleja. Katottiin muksujen kanssa Pelkokerroin ja Survivor, ihan lepponen ilta. 

5.7. 

 Ja maaliskuuhun. Sunnuntait oli yleensä rauhallisia Suvi-päiviä. Luin lehtiä, katoin Gilmoren tytöt jne. 

Frankoviikkojen valmistelut piti kiireisenä töissä. Emilissä avajaisissa oli ehkä paras tunnelma, viinin ohessa oli tarjolla jopa pähkinöitä. Sekin tietty autto, että afrikkalainen musiikki soi taustalla. Jarnon kanssa ei tykätty juurikaan valokuvista, sitä samaa vanhaa Afrikka-kuvastoa maaseudun köyhistä ihmisistä. Outi Kasurin maalaukset oli paljon vaikuttavampia Unipointin puolella. 

Tuossa vaiheessa pojat eli kameraisäntä ja julisteisäntä olivat jo saanet Hannalta ja multa lempinimet Kumpi ja Kampi, että Kumpi ja Kampi tappeli, kumpi voitti? tai Kumpi voitti. tai välillä Kampi. :)  

Vanhojen valokuvien inspiroimana laitoin Turtolan lapsuuden parhaalle kaverilleni Teemulle Facebookissa viestiä, kun yks sen niminen löyty ja tutulta näytti. Ei tienny missä sen koira-käsinukke oli, ei sen puoleen, en mäkään tiedä missä mun Pikku-Nalle on. Juttu kuitenkin luisti sen verran hyvin, et pyysin sen kylään kattoon Babylon 5tä, toi DVD:t mukanaan, sekä viiniä ja tummaa presidenttiä, että alku oli lupaava. Mut ei mistään saanu jutun juurta, ei edes lapsuuden valokuvista. Sitten se dissas yhteiskuntatieteitä ja -tutkimusta tajuamatta, että se on mun alaa. Sitten se joi kahvin muttei mitään muuta, vaikka olin vartavasten kantanut kaupasta muistaakseni fanipaloja ainakin ja sipsiä. Hiukanko tunsin itseni possuksi kun niitä yksin söin B5:tä katsoessamme.

Perjantai 13. päivä ei ollut epäonnen päivä taaskaan. Työpäivän jälkeen kävelin Tiinaa (uus ystävä, sykyllä Helsingissä tutustuttiin yhteisen tutun läksiäisissä) vastaan linja-autoasemalle. Tiina tuli mun kans kattoon Koop Arposen kiertueen ekaa keikkaa Emmaan. Ysin jälkeen jo paikalle ehdittiin, bändi, Arposen poika mukaan lukien, siellä vasta sound checkas. Olipas se jännä nähdä, vaikka kuinka yritin itelleni selittää, et se on vaan Joukjen veli, ei sen kummempaa. Tuli ihan ujo ja teini olo, noloo. 

Laitoin sit Joukjelle viestiä ja se oli itekin tulossa paikalle, nähtiin ja juttua riitti, tietysti. Joukje myös ihanasti kannusti mua tekeen valintoja ja elään omaa elämääni, enkä muita varten. Tosi ystävä hän, vaikkei juuri nähdä! 

Olin jättäny kävelykeppini tuoliin nojaan ja kukapas sen muu kaatom kuin Koop itte, kauheella kolinalla. Vähänkö se näytti syylliseltä, kun se nosti sen takas pystyyn. :) Joukje huikkas sen sit siihen ja esitteli mut hyväks ystäväks yliopistolta. Koop oli et: "vau, moi mä oon Koop" ja halas kuin vanhaakin ystävää. Just, ihan ku en tietäs, et se on Koop! Oli se pitkä, miehekäs ja tuoksu törkeen hyvälle. Joukje otti meistä kuvan. 

Oli hauska keikka! Koop veti vissiin kaikki uuden levynsä biisit ja pari muuta. Oltiin ihan sfääreissä Tiinan kanssa koko viikonloppu. Enpä oo ikinä menny kattoon ketään keikalle (no, Kummelit... ja Kaija Koo laivalla, mut ei se oo sama ), mut kerta se on ensimmäinenkin!

Lauantai 6.7. 

Lauantaina 14.3. käytiin Tiinan kanssa Pranzossa syömässä ja sitten kävin Vapaa valinnassa ostaan uusia alkkareita, kun vanhat alko oleen jo aika kauheessa kunnossa. Illalla Eve tuli meidän kanssa viettään iltaan, ne oli mm. Tiinan kanssa seurustellu saman jätkän kanssa. ;D

Sunnuntaina olinkin sitten flunssassa, oli jo saunassa ruvennut lauantaina kroppaa särkeen ja Even hieronta vielä kiihdytti asiaa. Viikonloppu oli TOSI mukava ja rentouttava, en muista koska olis ollut niin kivaa, joten sunnuntaina fiilikset teki todellisen mahalaskun ja tuli kurja olo kun kuume nousi korkeelle ja kroppaa särki vietävästi. 

Joten kauan odotettu frankoviikko sai alkaa ja mennä ilman mua, vähänkö tuli syyllinen ja surkee olo sen lisäks, et sai yskiä ja niistää rinnan, kurkun ja nenän ihan kipeiks. Tiistai-iltana ei ollut enää lämpöä mutta keskiviikkona ei ollut sitten ääntä, ei sellasena voinut mennä kulttuurikahvilaa pitään ja kaupunkia edustaan. Lääkärille ei tietty päässy, mutta keskiviikkona sain sairaanhoitajalta vielä ke-pe saikkua. 

Isä kävi ostaan mulle Koopin levyn kun se julkastiin ja kuuntelin sen heti kolme kertaa, ja tuli parempi olo. Torstaina edelleen yskin ja niistin, ei toivoakaan, että olisin päässyt ranskalaisten bändien konserttiin ja siis kaiken muunkin, luennot jne. missasin. :( Tasan ei käy onnen lahjat. Tietenkin piti olla kivalla ja mielenkiintoisella viikolla kipeenä, kun en ollut ollut yli kolmeen vuoteen. 

Tuo oli elämäni eka ja vika saikku tähän mennessä. 

Vielä lauantaina yskin ja niistin, mutta olin silti Satulla lastenvahtina. Katoin A.I.;n. itketti sekin, mutta mikä mua nyt ei itkettäis. 

Töihin mennessä sain kuulla, että pomo oli sanonut, että: "tällä viikolla töihin tultais vaikka pää kainalossa." Selvä. Keskiviikon sosiaalinenmedia-seminaari meni ihan hyvin. Seminaari oli mielenkiintoinen ja puhujat hyviä, etenkin iltapäivän puhujat olis ansainneet enemmän yleisöä ja keskusteluja. 

Etenkin Joukjen kanssa keskustelun jälkeen mun ajatukset oli selkiytyny ja varmistunut ja 27.3. uskalsin Nigelille laittaa, et 95% varmuudella muuttaisin loppukesästä takas Britteihin. Laitoin sillon kesän 2006 kuvia albumiin, ja siinä sen tajus hyvin voimakkaasti, et sen mä koin kodiks, sinne mä ikävöin. Sinne mun täytyy mennä, jos halauan onnen löytää! Tulin jo päätöksestä tosi onnelliseks ja tuli tosi hyvä olo! Jännää on, mut mukavaa ajatella tulevaisuutta, kun on varmuus polun suunnasta, sitä kulkee paljon reippaammin, rohkeammin ja iloisilla mielin. 

Sunnuntaina 29.3. alko taas formulakausi :) x7. Mut sääntömuutokset on saanu aikaan sen, et Brawn talli, puikoissa Button ja Barichello, rulettaa ja Ferrarilla ja McLarenilla menee surkeesti. 

1.4. oli erilainen päivä töissä kun vahdin kolme tuntia 8 kuukautista vauvaa, kun sen taiteilija äiti ripusti tauluja Unipointissa. Isompi tyttö olis vaan halunnut koko ajan tanssia ja pyörähdellä Emilistä kuuluvan musiikin tahtiin. Pienempää kävelytin ja yritin nukuttaakin, mutta oli liian jännää nukkumiseen. Helppoja lapsia, tosin niiden isä oli helppoudesta vähän eri mieltä, kun sen kanssa torstaina avajaisissa vähän juttelin. Mut joka tapauksessa se vauva teki mut rauhalliseks ja onnelliseks. 

Tortstaina 2.4. aamusta menin Saaralle parturiin, tukka värjättiin ja sain Tarot-luennankin. Tulos itketti ja nauratti. Sekin kannusti mua lähteen, luenta varmisti mun päätöstä entisestään. 

Illan avajaisissa edustin uudessa tukassa ja Madeiran tuliaispaidassa, oli kaunis, itsevarma ja tajuttoman hyvä olo, ihan kuplin! 

Sain sitte rohkeutta kertoo porukoillekin päätöksestäni. Isä mietti heti köytännön puolta, kamojen laittamista varastoon jne. äiti vähän pahoitti mielensä, mutta ymmärsi kyllä. Ainahan lähtö kirpasee enemmän niitä, jotka jää. 

Fyssari alko tossa 6.4. taas. Ryhmäkin oli jo niin tuttu, että siellä kyllä läppä lensi! Oli mukava kuntoilla, nähdä fyssari J.P.:tä ja heittää sen kanssa läppää pari kertaa viikossa. Ihana mies sekin. Vitsi kun ihania miehiä onkin paljon! En ole ennen huomannut! Ja vielä suomalaisia!

Satu ehti 11.4. viettään mun kanssa tyttöjen iltaa. Käytiin saunassa, juotiin viiniä, syötiin pizzaa ja katottiin Vikatikkiä. Aivan täydellistä. 

Tiistaina pääsiäisen jälkeen joku hakkas mattoja 6.43. PRKL! Enpä sais tollasta herätystä Lontoossa. 

Annalle Lontooseen soittelin. Muuton suunnittelu tekee kaikesta muustakin elämässä jotenkin mukavampaa ja helpompaa. Kun ei tosta Nigelista saa aina selvää, niin päätin että teen omat suunnitelmani ja sovin jo Annan kanssa, että muutan Annan huoneeseen kun Anna lähtee vapaaehtoiseksi Keniaan. Ihan kivalta sekin ajatus tuntuu, ettei asuttais yhdessä Nigelin kanssa, On jännempi nähdäkin, jos ei jaeta arkea ja kaikkea siihen liittyvää, olla toistemme silmissä koko ajan. No, Nigel oli tietenki miettiny, et asuttais yhdessä, mut se nyt ei tietty voinu pyytää mua asuun sen kanssa. Annan kämppä ei nyt ilmeisesti ole mikään loistopaikka, uuni ei toimi eikä suihkua taas ole. Sanoin Nigelille sitten, että mielelläni asuisin sen kanssa, jos jotain sopivaa ja parempaa löytyis. Pääasia on nyt kuitenkin, että mulla on joku katto varmasti pääni päällä, kun sinne muutan. Lennen sinne myöhään 17.8., 18.8.yöllä oon Lontoossa. 

27.4. maanantaina oli Reiki-lähetyspiiri Johannalla. Piti sinne muitakin tulla, mutta yllättävää, oltiin TAAS kaksin Even kanssa.  

Tiistaina oli kiinnostava maahanmuuttajille tarkoitettu keskustelutilaisuus Unipointissa ja keskiviikkona siellä avattiin Kiinalainen pop up- kulttuurikahvila. Tosi hyvää ruokaa, nuudeleita ja dimsumeja ja teetä. 

Torstaina menin suoraan töistä fyssariin ja sieltä junalla Turkuun vapun viettoon. Tiia ja Matti oli haalareissa ja valkolakeissa mua vastassa ja käytiin pyörähtään vapputorilla. Heti torin kulmalla törmättiin Matin veljen perheeseen ja ne lahjotti meille avatun skumppapullonsa, kun ne meni syömään. Nautittiin sitä Matin kanssa sitten, kun Tiia ajo. Vähän siinä torilla käytiin, mut tori kun tori, eikä mulla tosiaan ollut rahaa ostaa mitään, junaliputkin oli ihan tarpeeks. Mut ei se tunnelmaa haitannut. Väkeä oli paljon. 

Sitte mentiin Paraisille niiden uuteen kotiin. Syötiin tortilloja, juotiin punkkua ja jännästi katottiin mm. jääkiekkoa.  

tiistaina 7.7. 

Vappupäivänä oltiin piknikillä Vartiovuorenmäellä satojen muiden valkolakkien kanssa. Aivan loistava fiilis ja aurinkoinen sää! Yliopilaskunnan kuoro laulo irkkubiisejä, orkesteri soitti iskelmää ja dj drum&basea mutta myös evergreenejä. Musa kyl kivasti autto oikeen fiiliksen löytymisessä. Oli ihanaa olla osa suurta valkolakkien merta! Ensi kertaa tunsin, että sillä lakilla oli sentään joku merkitys! Juomaks meillä oli simaa ja  mansikkakuoharia. Tiia oli tehnyt valtavan sammion kinkkujuustopastasalaattia. Sari toi pienemmän kipon kanapastasalaattia ja aivan ihanaa, vielä lämmintä, kinkkupiirakkaa. Oli paljon muutakin syötävää: patonkia, tuorejuustoa, popcorneja, karkkia, alueella jaettavaa ilmasta limsaa ja jäätelöjä. IHANAA! Viltillä tarkeni istua hyvässä seurassa tuntikausia! Illalla katsottiin taas jääkiekkoa ja tuli tosi suomalainen olo. 

Lauantaina pyörähdettiin paikallisella nähtävyydellä, malmikaivoksella, ja Paraisten keskustan kävelykadulla, ihan söpöö joo. Sitten mentiin grillaan, ja oli aivan mahtavaa, meren rannalla, Söpöt möyräkoirat sai mut kyyneliin. Illalla laulettiin Biisikärpäsen tahtiin ja katsottiin jääkiekkoa. Perkules Suomi meni häviään rankut Valko-Venäjälle 2-1. :( 

Kotiin ja arkeen ei ollut mukava palata. 

Suomi voitti vielä Kanadan MM-kisoissa, mutta siihen se sitten jäikin. Ei päästy edes pronssiotteluun, hävittiin USAlle 2-3. Aina meillä on hyvä joukkue, mut ei päästä loppuotteluun. Taas muistin, miks lopetin lätkän kattomisen. 

Tortaina oli leffassa 5,50€ päivä (hinta noussut, älytöntä) niin että halusin kattoon Wolverine -leffan ja Sari ja Antti innostu tuleen mukaan. Hugh Jackman on ihana mies ja etenkin wolverinena. Käytiin eka tankkaan Siperian Speak Easyssa 40 hottia siipee vartissa kolmeen pekkaan.  

Perjantaina 8.5. menin yksin kattoon uuden Star Trekin. Lähdin töistä puoli tuntia aikasemmin, että ehdin kolmen näytökseen ja olin yksi ensimmäisistä, jotka näki elokuvan Suomessa. Liputkin oli vaan 6.80€ päivänäytökseen. 

Nigelille vitsailin: "I am by a mile the best looking person in the audience. Some probably haven't been outside since the last Trek movie". Olin luultavasti ainoa, joka myös itki nomeen kertaan. 

Äitienpäivänä kävin mm. isän kuoron konsertissa katsomassa, kuinka isäni lauloi pikkutytöksi pukeutuneena. 

11.5. olin Linnassa (yliopiston uusi rakennus) Hilman seminaarissa, aiheena siis vammaiset maahanmuuttajat. On se hyvä, että tollanen tukikeskus on olemassa vaikka uutta asiaa ja keskustelua oli liian vähän. 

Tiistaina, keskiviikkona ja torstaina mulla oli fyssari. Kaks ryhmää ja yks yksityinen siis. Kyllä sitä pikkusen taas kevään aikana mun kunto koheni. Ei sillä, ihan tykkään ja hyväksyn kroppani, ison pyllyn ja paksut reidetkin. Maha vaan roikkuu, ja se vaan pitäis saada pienemmäks, että vaatteet mahtuis ja istuis paremmin päälle! Piru kun Suomessa ollessa mulle on tullut ainakin 12kg painoa lisää!  No kai ne taas Lontoossa lähtee... sopii toivoo.

 

14.5. oli paljon puhutut Trondheim- näyttelyn avajaiset. Olin kääntänyt mm. taiteilijoiden norjan ja ruotsin kielisiä ansioluetteloita suomeksi näyttelyä varten. Pomo ei ollut Suomessa, joten Hannan kanssa hoidettiin ne kaksin. Hyvin meni, oli vaan harmittavan vähän yleisöä. Näyttely oli mielenkiintoinen ja Emilin tila oli käytetty hyvin. Mä hoidin taas viinin kaatelun, kun Hanna jutteli enemmän taiteilijoiden kanssa. Yhden taiteilijan, Hillevin, kanssa juttelin Lontoosta, kun sekin oli asunut siellä. Hanna, Jarno ja taiteilijat lähti sitten Telakalle suunnitellusti syömään. Koska pomo ei ollut missään vaiheessa sanonut, että mäkin voisin mennä, en sitten viittinyt, vaikka yks pääkoordinaattoreista sanokin, että olisin voinut. Sitä paitsi, jonkun piti jäädä siivoon paikat. Ja ne oli jo varauksesta myöhässä, niin että ne olis kuitenkin kävellyt aivan liian nopeesti mulle. Ja kun olin siinä pöydän takana pari tuntia seissyt, niin en olis mitenkään pystynyt kävelemään Telakalle asti. :( Ne läks ja mä jäin. Join sentään vajaan punkkupullon vaivan palkaks ja synttärilahjaks. 

Halusin pitää läksiäis-synttärit omassa asunnossani ennen kuin luovuttaisin sen pois. Vanhoilla ystävillä oli elämässään kuitenkin jo tärkeämpiä ihmisiä kuin minä, ja taas sain lisää syitä ajatella, että kuuluin muualle. 

Maanantaina tappelin Heinin ja Hannan kanssa siitä, kun ne olis halunneet Akin ja Henkan tulevan mun synttäripäivänä Antikaan. Mä taas olin kutsunut sinne vain mulle läheiset tyttökavarit, Even, Saijan, etana-Hannan ja Marjon, Heinin ja Hannan. Siis pojille oli ok, et ne hengais sen pari tuntia keskenään. Piru, aikuset ihmiset ja hyvät  kaverit vielä, kai ne nyt pariks tuniks keksis Tampereella tekemistä ilman naisseuraa. Mut Hannan mielestä ei ollut REILUA, et ne tulee sieltä asti ja sit pojat ei pääse syömään. No, kyllähän ne mun puolesta ois voinu tulla vaikka Antikaan syömään, vaan ei kabinettiin, koska sinne mahtui vain 8 ihmistä. Jos kaikki olis saanut tuoda kumppaninsa, mä olisin ollut päivällisellä ainut ilman, se vasta oliskin ollut REILUA MUN synttäreillä! Ja piruko niillä oli oikeutta tehdä vaatimuksia mun synttäreistä? Itepä ne järjestin, kukaan ei tarjoutunut auttaan, maksaan, ei mitään. Ne ei vaan enää muista, kuinka tunnelma muuttuu ja jutut on ihan eri kun miehet on paikalla. Tää tyttöjen juttu sovittiin Even ja Heinin kanssa helmikuussa.meidän Reiki-iltamissa. Ja kun kaikille oli saatu paha mieli ja ainakin minä olin itenyt, niin saatiin asia sovittua. Sekin ärsytti, et Saija meni mieluummin Euroviisu-bileisiin kuin tuli mun luo, mutta tuli kuitenki Antikaan mukisematta. Tuntuu, etten seuraavina vuosina kutsu välttis montaakaan samaa ihmistä, kuin tänä vuonna.   

Perjantaina kävin töiden jälkeen kaupassa ja meni niin paljon rahaa, että itketti. Ostin boolitarpeita, kun Matti ehdotti. Alkoholi on kallista! Ei ihme, etten paljon juo omaan laskuun, ei olis varaa! Kaljaa oli myös, sit sipsiä, keksejä, tuorejuustoo jne. Alkoi jo kaduttaa, miks mä hommaan ryhdyin, järjestään ittelleni juhlia, eihän mulla ole vuosiin ollut rahaa muuhun kuin laskuihin ja ruokaan! Mutta toisaalta, kerran se vaan kirpas, ja kyllähän yhdet bileet piti siinä kämpässä pitää ennen kuin Suomesta lähdin!

16.5., selkeesti mun synttärin kunniaks, ManU varmisti Valioliigan mestaruuden. 

Antikan kabinetin olin varannut kolmeksi. Vain Saija! oli ajoissa. Kylläpäs kaikki arvosti mun järjestelyjä... Eksymisen jälkeen, paikalle löysivät puolen aikaan myös etana-Hanna ja Marjo. Even kävin hakeen siitä vierestä Sykkeeltä, se kun oli ollut vielä crossing maratonilla. Hanna ja Heini ehti neljäksi paikalle, Heinillä oli krapula. Oli vähän noloo, kun omistaja kävi noin 10 kertaa muistuttamassa, että kabinetti oli varattu taas kuudeksi. Olin luvannut olla 17.30 pois, lopulta lähdettiin 17.35, ei paha mutta NOLOO, kiitos vaan kaverit tästäkin. No, itse ruoka oli tietenkin tosi hyvää, läppä lensi ja muutenkin oli mukavaa. Toisella puolella pöytää istui mustapaitaiset, toisella aniliininpunaiseen paitaan pukeutuneet, ei mitenkään sovittu juttu. Meitä käytiin hyssyttelemässä, kun salin puolella pidettiin puheita. Ehkä oltiin liian nuoria sinne, mutta sinne mennään, missä on paras ruoka! Antika on hieno paikka pellavaliinoineen ja kristalleineen ja mua hävetti suunnattomasti seurueeni puolesta.

Ekat vieraat, Antti ja Sari, ja Matti tuli mun luo puol 8 pintaan. Matti sekotti boolin. Kyllä me aika kauan oltiin Alkon tädin kanssa aineksia mietitty, mutta tosi hyvää se oli: vodka, valkkari, sprite, raparperilikööri. Raikas, ei liian makea, just hyvä!

Hanna ja Marjo kävi, Satukin kävi jonkun ihme häiskän kanssa, kaikkiaan 15 vierasta, aika paljon kaksiossa! Juteltiin, katottiin Euroviisuja. Kivaa oli ja kaikki kehu. :) Hanna ja Henkka tais puhua enimmäkseen toisilleen, muut sekoittu sujuvasti.

Muut lähti ennen kuka minnekin, Mut minä, Aki, Heini, Markus ja Olga jäätiin seuraan Euroviisut loppuun. Typerä Norja voitti. En viitti edes kirjottaa sen nimee tähän, ettei ala taas soimaan päässä. 

Sit katottiin viä Pasilan jakso ja Mattikin ehti jo tuleen takas.

 niin että vasta 2 aikaan ehdittiin Apinaan Heinin kyydillä. Ehdittiin viä tyttöjen kanssa tanssiin kympillä ysärihittejä, niin kuin ennen vanhaan, ennen kuin Apina meni kiinni. 

Voi! Olispa ilta päättynyt siihen! Mutta oli niin hyvä fiilis, että teki mieli jatkaa ja Hannan ja Henkan kanssa päädyttiin Huumaan. Päästiin sentään ilmaseks sisään, kun oli mun synttärit. No, musa oli paskaa, jonkun pellen kanssa taisin tanssia viimesen hitaan, huhhuijaa. 

Pilkun jälkeen kun lähdettiin, niin helvetti pääsi valloilleen. Sekaisin juomisen seurauksena tms. jotkut epävarmuudet pääsi ulos, ja mun suuhun laitettiin sanoja, mitä en missään tapauksessa olisi voinut edes sanoa. Ja välejä selvitettiin niin, että Hervanta raikui huudosta ja itkusta. Sen sanon, että humalan rippeet häipyi ja jäljelle jäi typertynyt olo ja paha mieli. Tuon surkean lopun jälkeen suhtauduin alkoholin vaikutuksiin ensi kertaa pelolla, mitä en ellut ennen tuntenut. 

Nigel soitti mulle synttärionnittelut lentokentältä, oli juuri laskeutunut Lontooseen. Sen äänen kuuleminen oli ihana synttärilahja. Synttärilahjoista puheen ollen Hanna, Eve ja Heini anto mulle hopeisen kaulakorun kaiverruksella HEH, nauru ja tytöt sydämessä. Hannan vanhemmilta aivan ihanat pronssiset kissanpääkorvikset. Muuten sain paljon suklaata, salmiakkia, viiniä ja vartalonhoitotuotteita. Satu vei mut ja porukat Yioppilasteatteriin katsoon Kielipuolipotilas, oli kyllä hauska!

20.5. otettiin, luvan kanssa, Hannan kanssa varaslähtö pitkään viikonloppuun ja käytiin kulttuuripalvelun työntekijöinä museokortilla Tampereen taidemuseossa ja Sara Hildénissä, missä Alex Kaiz oli kyllä vaikuttava, paljon värejä ja selkeitä linjoja, VAU. Harkitsin elämäni ensimmäisen taidekirjan ostamista. Särkkä oli paljon muuttunut sitten viime näkemän, 14 vuotta sitten! Seuraavalla viikolla, Hannan viimeisenä työpäivänä, käytiin vielä Werstaalla ja Vapriikissa ja sitten Hookissa syömässä ja elokuvissa. 

Vapaan helatorstain kunniaksi Teemu toi mulle viimesen kauden Babylon 5 -sarjaa, kun olin jo muut katsonut, ja katsottiin sitä sitten yhdessä 7 jaksoa, ei haitanut vaikkei juttu vieläkään oikein luistanut. 

Sain tietää että Nigel asui Annalla noin viikon, ennen kuin löysi oman asunnon. Vitutti, ettei kumpikaan ollut sitä heti mulle rehellisesti kertonut. Mutta kävihän se järkeen, Nigel ei halunnut kertoa perheelleen, että oli jo maassa, eikä sillä oikein ollut kavereita. Päiväkirjassa päivittelin, kuinka sinisilmäinen Eve oli miesten kanssa, mutta itse olin yhtä tyhmä. 

Toukokuun lopulla oli tähän astisen kesän lämpimin aika, 30.5. +25 astetta ja olin lähes alasti koko päivän ja sulatin pakkasen, mikä viilensi kivasti. 

 

Torstaina olin katsomassa Enterprisea kun Satu ja muksut tuli käymään, Bentsu näki Mayweatherin ruudulla, ja Bentsu sanoi, et telkkarissa on Nigel ja sen kaverit. :) 

5.6. Töissä mm. purettiin Trondheim, mikä oli haikeaa, mutta autoin enimmäkseen Teemua ja muisteltiin Alkio-opistoa, missä oltiin opiskeltu eri aikoina, mikä oli hauskaa. 

Illalla edustin meidän tiimiä Jarnon näyttelyn avajaisissa, kun muut ei päässy. Olin peloistani huolimatta ekana paikalla ja kannustin Jarnoa, joka oli ihan väsy, kun sinne oli pitänyt tulla muuta ja se oli edellisyön vääntänyt sitä työtä. Installaatio oli todella cool ja jotenkin en olis odottanut mitään tollasta. Ja sepäs vasta jännää olikin, et galleriaan ei mennä sisään, se  on auki 24/7 ja taidetta katsellaan ikkunan takaa. Me sit lipitettiin tonkkaviiniä ja otettiin naukkuja Jarnon viskipullosta. Tumput ja pipo oli ihan tarpeen, sää oli meinaan muuttunu vitun kylmäks. Vähän autto, et katoksen suojassa saatiin seistä. Kuudesta kahdeksaan me siä seistiin ja laskeskelin, et kolmisenkymmentä ihmistä siinä ainakin kävi, tosi hyvin kyl. Jarno piti mulle enimmäkseen seuraa, kun muilla sen kavereilla oli seuraa toisistaan ja mä olin ihan orpo. Oli sen kaverit sen verran kivoja, et mielellään lähdin niiden kanssa vielä Sohoon. Koska mä ikinä muuten olin keskustan baareissa?  Simonkin kävi viime tingassa ja tarjos anisviinaa. Jarnolla humahti yhtäkkiä päähän ja se horju pahemmin kuin minä kun lähdettiin liikkeelle, otti kiitollisena mun kepin hetkeks käyttöönsä :D 

Istuttiin yllättäen vierekkäin ja juttu luisti edelleen, vakuuttelin, et tykkäsin Jarnon työstä ja muistakin, mitä olin löytänyt netistä ja puhuttiin niistä ja siitä kuinka eri aisteilla voi arvostaa taidetta. Seuraavaan baariin Jarno jo sitten melkein nukahti, niin sen paikalle saapunut tyttökaveri vei sen kotiin. Sain tyttökaverille ja parille muullekin selvittää illan aikana mun vammasta. On se jännä kun keppi tekee musta selvästi harmittomamman (sinkku)naisen, kun mä muuten olisin... 

Jatkettiin siitä vielä Grooveen kun se oli vielä auki. Ensin oltiin ylhäällä, mutta sitten mentiin alas tanssiin, kun siellä oli parempi musa. Oli kiva nähdä suomimiestenkin tanssivan. Mut ne mukavimmat oli tietty varattuja ja mieluusti mä olisin tanssinut vaan oman porukan kanssa, mutta tietty siihen tuli sellanen tansanialainen mies tanssiin, enkä millään saanut sitä karistettua kannoiltani, oli liian hyvä fiilis.Mutta se täytti just 25 ja sen kyllä huomas, kuka brassailee sillä, kuinka paljon kaljaa voi juoda? 

Sunnuntaina oli Bentsulla futisturnaus Hervannassa ja me oltiin kaikki katsomassa. Edelleen oli kylmä tuuli, mutta aurinko paisto niin, et mun rinta alko punottaan. Peli oli aika kaoottista, mutta äitikin innostu niin, et hyvä kun ei kentälle rynnännyt! Bentsu oli selvästi yks joukkueeen parhaista pelaajista ja sen numero oli 7, niin kuin Beckham ja Christiano Ronaldo. 

Siitä kävelin äänesteen Eurovaaleissa Jyrki Kasvia. Fiksu, ajaa oikeita asioita. Sillä on sivut sekä selkokielellä että klingoniks :) Ei se kyllä läpi päässyt, mutta Vihreiltä sentään kaks Heidi Hautala ja Satu Hassi, hyvä näin. 

Antilta, Matilta ja Tiialta sain nimipäiväviestit. Porukoilla kävin viä syömässä Suvin päivää. 

12.6. oli Intiaani-seminaari Vapriikilla liittyen illalla avautuvaan Istuva Härkä -näyttelyyn. Hyvä, mutta ihan pintaraapasu. Välissä kävin yksin syömässä Al Caponen vaihteeksi Speak Easyssa ja palasin Vapriikille kuudeksi. Näyttely oli niin laaja, että puolessatoista tunnissa ehdin käydä just ja just läpi historiaosuuden, nykypäivä jäi lähes huomiotta. Kotiin pääsin lähteen puol ysin pintaan. Kotona olin niin rättiväsynyt, että menin suoraan nukkuun, aamu seittemästä ysiin olin painanu, pitkä päivä! 

Lauantaina mä vietin päivän Sarin kanssa, kun pojat oli Peten polttareissa. Katottiin Twilight, tosi hyvä leffa, en olis arvannut, pitää kyllä ostaa itellenikin ja katsoa seuraava osa. 

Tiistaina menin Satulle lapsia vahtiin ja innostuin leikkiin Bentsun kanssa legoilla, tosin mun roboteilla ei ollut mitään mahdollisuuksia Bentsun robotteja vastaan. :) 

Jatkoin sieltä Leena-tädilleni syömään ja saunaan, viimeks olin ollu siä Nigelin kanssa jouluna 2005. Hyvää ruokaa ja keskusteluja, kerroin Leenalle mm. mun cp-vammasta, se oli yhtä yllättynyt kuin kaikki muutkin. Ja taas se sama kommentti,: "oot sentään älykäs" :) Joop. Ihan kuin liikuntavammaisuus/ cp-vamma ja älykkyys ois yleensä toisensa poissulkevia asioita.