37. luku, jossa saan uuden tatuoinnin, kämppiksen ja silmälasit
16.-19.6.2011 Saija ja Marjo tulivat ottamaan kaiken irti Lontoon kesästä kanssani. Tosin sää ei ihan suosinut ja Saija paleli. Hokemaksi muodostui "Strawberry Shrubbery," jonka näimme kyltissä St. James's parkissa.
Trafalgar Squarella on aina yksi vaihtuva taideteos, tällä kertaa laiva pullossa
British Museum oli yliopistoni lähellä ja vietin erityisesti kellarikerroksen Afrikka galleriassa paljon aikaa opiskeluvuosinani. Vein toki tähän huikeaan ilmaiseen museoon aina kaikki vieraat, vaikka ryövättyjen kulttuuriaarteiden ihailu on arveluttavaa, se myös sivistää. Nämä ovat Beniniläisiä patsaita. 
Toki tytöt piti Camdeniin viedä.
Princess Diana Memorial Fountain on todella iso.
The Long Water
Pelikaaneja St. James's Parkissa
Äitejä ja poikasia
Buckingham Palacella
Uusi suosikkiravintolani oli libanonilainen Kaslik. Viikonloppuisin siellä tanssi napatatanssijakin.
Hyvissä fiiliksissä illan ei halunnut vielä päättyvän, joten kävimme öisellä turistikuvauksella St Paulin katedraalilla
Toinen lempimuseoni on Natural History museum, koska sen arkkitehti halusi rakentaa kirkon, jossa palvoittaisiin luontoa. Luonnon ihmeissä näkyy parhaiten myös minun jumalani.
Viimeisenä iltanamme Lontoossa minä vein tytöt Côteen, tietysti. Tällä kertaa Bayswaterin. Kävin läpi Côten koko menua, tällä kertaa söin elämäni ensimmäistä kertaa ankkaa kirsikkakastikkeella, huikean hyvää!
Lättyjä!
Omenapiirakkaa!
Mahat täynnä oli onneksi lyhyt matka kävellä Prince Alfrediin kuuntelemaan Steveä ja nähtiin Miljaakin. Ilta ei ollut pelkkää iloa, Milja heitti drinkin erään nuoren miehen päälle, joka oli loukannut häntä taannoin, ja nyt oli ruvennut hengailemaan Prince Alfredissa, vaikkei häntä ennen ollut siellä näkynyt.
Maanantaina puoleltapäivin olinkin sitten jo Hervannassa. Kavereiden kanssa kokoonnuimme siiville Speakeasyyn ja Texas Pete shotit ruoan päälle naamariin!
Siskon perhettäkin ehdin nähdä Tampereella, ennen kuin Isojoki kutsui. Näin maalla Anttia ja Sariakin ja heidän keväällä syntynyttä toista poikaansa.
Bentsu tuli kavereineen myös maalle juhannusta viettäämään, ja sain cool täti pisteitä, kun etsin heille puhelimellani jalkapallon pelaajien tietoja. Milja oli siis antanut minulle hienon touch screen HTC Google puhelimen, jonka oli saanut töistä, kun Nokian ExpressMusic- puhelimeni ei kahden huollossa olo kerrankaan jälkeen enää jaksanut toimia.
Isä ja pojat nostivat lipun, tuolloin meillä oli vielä oma lipputanko. Äidin tekemä linnunpelätin oli upea.
Oli sen verran kylmä, että minulla oli ulkona paksut mustat sukkahousut fiftarimekon kanssa, joten en tuntenut hyttysen puremia. Niitä löytyi sitten, kutinan lisääntyessä, kehostani yli 40. Suvi lukee Suomessa suomalaisia lehtiä aina kun ehtii.
Hermanni ja Aukusti
Seuraavaksi oli suuntana Helsinki, jossa näin Hannaa ja ensimmäistä kummipoikaani Konna-punakorvakilpikonnaa.
...sekä Tiinaa ja Viola-koiraa.
Tampereella kävin sen verran, että ehdin ottaa tatuoinnin vasemman, vammaisemman jalkani pohkeeseen. Pohkeeseen siksi, että olin aikuisiällä inhonnut ja hävennyt alikehittyneitä pohkeitani. Nyt pohkeeni oli cool, ja saatoin jättää sen peittämättä ja piilottelematta. Lempinimeni Kivi on siitä hauska, että kivijalasta voi heittää ties mitä vitsiä ja filosofista pohdintaa. Vasen koipeni on kiviriippa-jalka, mutta myös identiteettini perusta.
Seuraavaksi suuntasin Turkuun, Keskiaika-markkinoille, siiville sekä tapaamaan Matilda-vauvaa, jolle oli ollut ihana ostella kivoja mekkoja Primarkista.
sydänsärkyyn auttaa uusi tukka
Miljan kanssa nautittiin taas Richmondista
Suomen loma oli pinnalta hieno, mutta kuten Siljalle mesessä kuulumisia päivitin 17.7. sunnuntaina:
...paitsi että raskaskin, kaikki se matkustaminen ja toisten murheiden kuunteleminen, kun ite käyn terapiassa ja oon masennuslääkkeillä. Lääkkeet tuplattiin, kun tulin takas, 'masennuspisteet' oli menny ylöspäin vakavaan, eikä alas. Kaikkihan mua kuormittaa Suomessa, äidistä lähtien. Olen kaikkien psykiatri, kaikki ei edes muista kysyä, mitä mulle kuuluu, ne on vaan niin ilosia, että ne voi avautua aina vahvalle ja ymmärtäväiselle Suville.
Kun Silja kysyi, miksi masennus oli nyt voimaakkaammin päällä, vastaus oli: Nigel, sillä:
Nyt keskiviikkona sain tietää, et se saa lapsen sen naisen kanssa, jonka kanssa mua petti. Paitsi ei Nigel kyllä mitenkään onnellinen ole, tai rakastunut. Edelleen vihjaili mulle, et ois se kiva jos niil ois avoin tai polyamorous suhde, et mekin voitas sit tulevaisuudessa olla yhdessä. Voi vittu, sanon minä. Kaikista hauskinta tässä on se, että melkein tasan 10 vuotta sitten Tony teki mulle saman. Eli siis viel vehtas munkin kanssa, kun sai toisen naisen raskaaks. Ja sit ku olin juurikin tiistaina puhunut terapiasta mun perheen kaipuusta, jota mulla on siis ollu jo vaihtelevasti 10 vuotta. Tosi hienoa, et Nigel nyt sit ns. elää mun unelmaa toisen naisen kanssa. Ei siinä mitään, mut mäkin tässä ehdin keväällä ystävystyä sen naisen kanssa. Hän oli mun synttäreilläkin vielä toukokuussa. Valehteli, et oli laihiksella, eikä sen takia juonut alkoholia. En mä nyt sit enää sitäkään kestä nähdä. Eli Nigelin lisäks menetin senkin ystävän. Ja kaikki ne unelmat ja meidän lapset, joista oon viimeset 6 vuotta haaveillu...
Osa musta haluis olla Nigelin kanssa tekemisissä, mut en mä voi. Sattuu aivan liikaa. Keskiviikkona, kun se tuli täältä hakeen viimeset kamansa, mä vaan aloin itkeen, kun näin sen. sisälmykset menee solmuun, ja päässä sumenee. Mä tiedän ettei se ole hyväks mulle, eikä tee mua onnelliseks, mut rakastin mä sitä silti pitkään.
Nigel jotain horisee, et riittää kun lasta rakastetaan. just joo. Pitäs senkin tietää, avioerolapsena varsinkin, et vanhempien suhde ja asenne lapseen vaikuttaa, ei rakkaus riitä. Ei se mitenkään siihen naiseen sitoutunut ole, ja lapsi tarvii vielä enemmän sitoutumista. En mä oikeesti usko, et se pystyy siihen. Ja miten se kohteli mua, kun en ollut sellanen kun se halus... lapset on viel epätäydellisempiä! Lapsi parka... Ei se, et kattoo Super Nannya telkasta tee susta loistavaa isää... Kiva kun Kornelia viel keväällä valitti sitä, et Nigel ei oikein käytä niitä kortsuja... ja me kaikki käytiin sukupuolitautitesteissä... Mä niin tiesin, et tää tapahtuu!! Mä oon deletoinut jo molemmat mun Facebookista ja puhelimesta.
Sen sanon, et jos mulla ei ois ollu tätä mun kissavauvaa täällä tällä viikolla, en varmaan enää ois hengissä.
Kun lapsi syntyi laskin, että hän oli mitä luultavammin saanut alkunsa minun luonani Family day-viikonloppuna, vaikka Nigel muuta väitti. Tyttö sai myös sen nimen, mitä olimme Nigelin kanssa lapsellemme suunnitelleet antavamme. Totta kai. En ole tuon heinäkuun puolen välin jälkeen 2011 kuullut kummaltakaan suoraa mitään. Kornelian Facebook kuvissa näkyy isänsä näköinen tyttö, mutta ei tämän isää.
Todellakin, sain kissa-vauvan, mikä oli todellakin olosuhteisiini nähden parempi vaihtoehto. Tuona keväänä hiiret alkoivat elellä liian kotoisasti makuuhuneessani, juosten kolosta seinässä sänkyni alta lattian yli takkaan ja savupiipun kautta katolle ja takaisin, kun katselin vaikka illalla pimeässä televisiota. Universumi järjesti niin, että vuokraisäntäni kissa oli silloin viimeisillään raskaana, ja vuokraisäntä lupasi minulle pennun. Ostin hänen laskuunsa ensimmäiset hiekat ja ruoatkin. Vuokraisäntä toki yritti ensihätään häätää ja myrkyttää hiiriä, mutta hiiret siitä viis veisasivat.
Pennut syntyivät huhtikuun lopulla, mutta lupasin ottaa pennun vasta Suomen lomani jälkeen. Muutenkin olin ehdoton, ettei yhtään pentua saisi edes antaa alle 14-viikkoisena eteenpäin. Tietenkin vuokraisäntä luuli, että raja oli 8 viikkoa. Hän kuitenkin toi pennun, pahnanpohjimmaisen ainoan nartun, kun se oli vain 11 viikon ikäinen. Kun Brida tuli, hän ei mennyt piiloon itkemään, niin kuin kaikki aikaisemmat pennut, vaan nukahti heti syliini. Seuraavat vuodet olimme yhtä. Hän nukkui päälläni ensimmäisestä yöstä lähtien.
Brida, Paolo Coelhon kirjan mukaan. Aluksi Brida asui makkarissani, ja seikkaili sen ulkopuolelle vain minun kanssani. Pian vuokraisäntä asennutti minun asuntoni oviin ja alakerran naapurin oveen kissanluukut, joiden kautta hän sai enimmäkseen kulkea vapaasti talossa. Onneksi kaikki naapurit olivat kissaihmisiä. Ensin minun oli tosin näytettävä Bridalle, että luukut toimivat molempiin suuntiin. Nippuside oli ihan paras lelu.
Pyysin Miljan tuhoamaan tuon Nigelin Jim-nuken, joka istuu tuossa takan reunalla. Ensin meinasin lähettää sen pariskunnalle palasiksi leikattuna.
'
Tämä maailman halipulaisin kissa tuli elämääni juuri okeaan aikaan, sai nauramaan ja nuoli poskiltani kyyneleet. Brida piti minut kirjaimellisesti hengissä, koska hänelle piti ostaa ruokaa, ostin samalla itsellenikin, vaikka asunnosta ulos lähteminen olikin välillä tosi vaikeaa, ahdistavaa ja pelottavaakin.
Harrodsilta ostamani Louie-jagulaari oli Bridan mielestä todella epäilyttävä.
Pikku Myy ja Brida. Myy katosi jonnekin lähes heti, koki ehkä, ettei pennun leluna ollut kovin hauskaa.
Olin pyytänyt omalääkäriltäni lähetteen silmäpolille, josko tekniikka olisi kehittynyt ja karsastustani saisi korjattua. Chelsea and Westminster sairaalan lääkäri suositteli herkkiin silmiin märällä pyyhkeellä hankausta, jotta kyynelkanavat aktivoituisivat, ettei siinä oltu hirveän edistyksellisiä, mutta pääsin silmäleikkausjonoon. Näköni oli toki myös huonontunut taas, ja valitsin samalla sairaalan optikolta uudet silmälasit.
Kommentit
Lähetä kommentti