32. luku, jossa vietän joulua ja etsin taas asuntoa
Syys-Suvi 2009. Rakastin tuota liivimekkoa.
Nettikahvilat tulivat taas Lontoossa tutuiksi, ai että, onneksi lähikadulla oli yksi.
Sähköposti Ilonalle 5.11.2009:
Hei! Mitä kuuluu? Tänne kuuluu hyvää, lämmintä on semmonen 12, muut kulkee talvivaatteissa ja mä vaihdoin vasta maanantaina kesätakin syksyisempään... Kämppä on ihana, laitan Facebookkiin kuvia sitten kun saadaan oma netti. Nigelin kanssa menee välillä tosi huonosti, mutta nyttemmin taas ihan loistavasti. Kirjotan nyt ihan pikaseen, huomenna pitäs meille tulla oma netti, niin sitten ei enää tarvitse kirjotella kalliissa nettikahvilassa :) Mietin tässä, että voisko jonkun TAKKilaisen laittaa suosittelijaksi näihin työhakemuksiin? En usko, että ne suosituksia kovinkaan todennäkösesti kysyy, mutta jotain nimiä täytys kaavakkeisiin laittaa. Jos englanniks vääntäminen on liian vaikeeta, niin voin vaikka ite kääntää ton työtodistuksen, minkä sain ja lähettää sinne... Riippuu tietenkin vähän mitä ne kyselee, jos kyselee. Mutta ilmottele jos sopii! Nälkä kurnii ja kello tikittää, joten juoksen tästä kotiin! Terveisia kaikille ja kuulumisiin! Suvi |
Pishop's Park, Fullham, kävimme tässä samaisessa puistossa myös katsomassa Guy Fawkesin yön ilotulitukset
Yleisluontoinen sähköposti kuulumisista 16.11.:
Täällä on elämä lähtenyt käyntiin niin sanotusti hitaan kaavan kautta. Ensimmäisen kuukauden ajelin lähes päivittäin metrolla ympäri Lontoota kämppää etsien, lopulta ihana kämppä löytyi, mutta ei ilman suurta paperisotaa, takapakkeja, itkua ja hampaiden kiristystä. Nyt olen kotiutunut länsi-Lontooseen ja nautin elosta ja olosta. Melkein kolme kuukautta saatiin odottaa nettiyhteyttä, mutta nyt Facebookista löytyy kuvia meidän kodista ja Espanjan matkastakin. Runsaan kuukauden ei suihkusta tullut kuin tulikuumaa vettä, joten sekoitin kylpyveteni vadissa keittiössä, mutta onneksi boileri on nyt saatu korjattua, ja kotia voisi melkein sanoa täydelliseksi. Sääkin on suosinut ja pysynyt melko lämpimänä, minusta on niin ihanaa kun ei ole lunta eikä jäätä kulkua vaikeuttamassa!
KELAnkin kanssa olen saanut tapella, kun en saa täältä mitään rahaa, työkkäristä tai muuten, ennen kuin KELAsta tulee tänne tieto Suomesta saaduista tuista. Kävin jo heinäkuussa ennen lähtöä niitä tietoja KELAsta kinuamassa, mutta sieltä silloin väitettiin, etten tarvitse niitä, no ilo on nyt ylimmillään, kun mistäänpäin ei tule rahaa.
Töitä täällä on tarjolla enemmän kuin ehtii hakea, mutta työnhakijoitakin on sitten vastaavasti enemmän.
En ole vielä varma tulenko Suomeen jouluksi, ja liput alkavat oleen melko kalliita, mutta keväällä, toukokuussa, tulen ainakin viimeistään käymään, toivottavasti sillon on jotain mukavaa tapahtumaa tiedossa, jossa voisin poiketa :)
Kuulumisiin ja lämpimiä terveisiä kaikille!
Toivoo Suvi
23.11. sähköposti Hannalle:
Moi!
Ajattelin tässä nyt pikaseen sulle vähän kirjotella. On tosiaan pitäny kirjotella sulle jo parisen kuukautta, mutta kun meillä meni niin kauan, että saatiin oma netti, nyt meil on ollu se kaks viikkoo. Nettikahvilassa aika on niin kallista, ettei voi paneutua tälläseen kaverille kirjotteluun, kun on pakko töitä hakee jne. Nytkin pitäs varmaan mieluummin kirjotella työhakemuksia, mut ei sitä aina jaksa. Toivottavasti jotain löytyy pian, nyt tosin rupeen saamaan täältä työkkäriä, et siinä mielessä olo on parempi, kun rahaa jopa tulee tilille eikä vaan mene.
Oon nauttinut enimmäkseen olostani ja ollu tosi onnellinen, etenkin kun meidän koti on niin ihana ja tykkään tästä ympäristöstä kovasti, kauppa, posti ja kaikki muu on lähellä, puistojakin ja sairaala, jos telon itteni tai jotain :) Käytiin 6. päivä kattoo hurjan hieno Bonfire night/Guy Fawkes night ilotulitus tossa lähellä puistossa, vaikka sato vettä. Siinä oli teemana 'avaruudesta hyökätään' ja taustalla sit soi kaikenlaista avaruusmusaa, Cool. Spacemäään.... hitto mä inhosin sitä biisiä :)
Nigelin kanssa on menny jo vissiin runsaan kuukauden tosi mukavasti.... sitä ennen riideltiin kyl aika paljon. Mut nyt on talossa rauha. Kai me riideltiin, kun molemmilla oli tästä hommasta, yhdessä asumisesta yms. odotuksia, jotka ei oo kaikki toteunut. Ja kun mä asuin melkein kolme vuotta yksin, oli taas vaikea tottua siihen, että asioista pitää sopia toisen kanssa. Ja kun Nigel reenaan melki joka päivä tuntikausia sinne merijalkaväen testeihin, niin se on aina väsy ja nälkänen, ja sit kun se on huonolla tuulella, niin mäkin oon, ja toisinpäin...
Ei Nigel taida olla mies mulle. Mä vaan tarvin jonkun lämpimämmän, jonkun joka uskaltaa päästää lähelle ja antaa mun tukee sitä... Tunnelma on nyt paljon kevyempi, kun mä oon hyväksynyt sen, ettei se oo mulle sopiva mies. Niin no, paitsi sängyssä... ;) Ei mua kyllä kauheesti haittaa sekään ajatus, etten mä ainakaan hetkeen löytäs ketään, mä tykkään niin olla omissa oloissani, kattoo telkkaa ja lukee... jos kaipaan seuraa, soitan jollekin kaverille. Jos saan vakityön ja jään tänne pitemmäks aikaa, hankin ehkä kissan tai muun elukan, että on joku jota paijata ja josta pitää huolta. Mut jotenkin, kun en oo yhtään varma vieläkään mihin tää elämä mua vie, niin on hankala ajatella ketään kulkeen siihen vierelle. Mut kyl mä sit huomaan jos se tyyppi kävelee vastaan, on mulla silmät auki ja näen kyl ympärilläni upeita miehiä, en vaan Nigelin. Oon ihan hyvillä mielin tästä kaikesta, älä sinä murehdi. Ei meitä kaikkia oo tehty elään perinteistä parisuhde-elämää, asuun lähiössä jne.
Even kanssa juttelin viime viikolla Skypessä, ja muiden kanssa oonkin sitte jutellu Facebookissa.
Sun pitäs hankkia Skype kans, voitas ilmaseks höpöttää vaikka tuntikausia.
Mitäs sun äitille kuuluu?
Mitä sulle muuten kuuluu? Ei kai sulla oo taas vaan syysmasennusta? Sen sanon, et mua masentaa täällä paljon vähemmän, kun on paljon lämpimämpi, eikä oo lunta, räntää eikä jäätä, mitä nyt eilen sato rakeita savupiipusta sisään hetken kun hiukan myrskys... Oot ollu paljon mielessä.
Haliruts ja lämpimiä terkkuja sinne täältä aurinkoisesta ja syksyisestä Lontoosta!
Suvi
Tiina tuli Englannissa käymään työhaastattelussa marraskuun lopulla, yöpyi meillä pari yötä ja värjäsi hiukseni. Koin löytäneeni itseni.
Lähipubissamme oli tanssilattia ja vähän discomeininkiä viikonloppuisin, joten siskokset kuin ilvekset suuntasivat tietenkin sinne, ilman Nigelia.
Sunnuntaina ennen Tiinan junan lähtöä, kävimme syömässä Côte nimisessä ravintolassa ja rakastuimme, hyvää ruokaa kohtuu halvalla. Côtesta tulikin kantiksemme ja olen kiertänyt saman ketjun ravintoloissa pitkin Lontoota ja Englantia ja tutustuttanut monet heidän jälkkärilistaansa, etenkin suklaamousseen.
11.12. Facebook Messenger kuulumisia Marille:
No, totta kai fb päivitykset on aina ihan positiivisia, en mä nyt ikinä kaikelle maailmalle oo kertonut, jos oon allapäin, mulla on imago kato, sellanen positiivinen, you know. Oikeestihan mä oon aika negatiivinen, kyyninen, sarkastinen, pessimismiin ja alakuloon taipuvainen. Ja itken joka asiasta, hyvästä ja pahasta. Mutta ei sitä ihan kaikkien tarvi tietää.
Kohtuullisen hyvin menee, kiitos kysymästä. Mutta en edelleenkään yhtään oikeesti tiedä mitä haluan tehdä isona, eikä enää oo rahaa siihen maisterintutkintoonkaan täällä, ennen kuin tekee töitä ja säästää... No, sillä välin elän ainakin elämääni miten tykkään! Asun nyt Hammersmithissä, mikä on aivan ihanaa seutua South East Londonin harmaiden maisemien, varastorakennusten ja tehdashallejen jälkeen. Helpottaa jotenkin sekin, ettei täällä kuule yorubaa kaduilla enkä enää pelkää törmääväni edelliseen elämääni, kun lähden ulos! Länsi-Lontoo on ihan eri maailma! Voisin asua täällä ikuisesti, näissä maisemissa, viktoriaanisissa taloissa, puutarhoissa ja kapeilla kaduilla silmä ja sielu lepää. Ja jos kaipaan elämää, pubeja, ravintoloita, kauppoja ja ihmisiä, kaikki on lähellä, elämä on kaikkialla ympärillä eikä hiljene koskaan. Jos haluan luonnonrauhaan, siihenkin löytyy puistoja ihan naapurista.
Ensimmäinen kuukausi täällä meni siihen. että etsittiin kämppää, sitten se löytyi, sitten takaaja perui mutta löydettiin viimehetkellä toinen. Kämppä on ihan täydellinen, ei tilalla pilattu, tummia huonekaluja, lämpimiä värejä. Nyt on kaikki täydellistä, lämpöä loimuava kaasutakka ja kaikki. Niin, paitsi kämppis. Kyllä se tuli jo aika pian muuton jälkeen selväksi, ettei musta ja Nigelista tässä elämässä paria tule. Ihan ei ole selvää, olenko minä muuttunut niin paljon, vai onko hän, vai onko vain vaatimuksemme parisuhteesta muuttuneet? Selvää kuitenkin on, että tarvitsen jonkun, joka halaa jos itkettää ja haluaa piristää, vaikka pahaan mieleen ei olisikaan loogista syytä.
Mun mielestä ystävien tehtävä on piristää ja rohkaista, Nigel sanoo, että ihmisen on tehtävä se itse. Joskus mietin millasen kasvatuksen se on oikein saanu, kun se ei oo oppinu antaan eikä ottaan vastaan apua. Riitaa tuli aluksi ihan käytännön jutuista, vaikka nyt siitä kun yritin neuvoa miten olisi paras laittaa vaatteita narulle kuivumaan. Nigel ei kaipaa missään apua eikä neuvoja, ja mä kun niin tykkään auttamisesta, tukena olemisesta, sehän on sitä ominta Suvia, myös työpaikoilla jne.!
Sitten sanon asioita väärällä äänenpainolla ja taas se suuttuu... Espanjassa Nigel suuttui tuntikausiksi siitä, että Satu luuli että Nigel pilailee. Nigel ei ikinä pilaile. Just. Mä tarvin jonkun, joka osaa nauraa myös itselleen! Siinä kai ne suurimmat syyt miks tää juttu ei toimi. ...jotenkin tuntuu, ettei me varmaan kauheesti pidetä enää yhteyttä sitten, kun se lähtee sinne väkeen. Rakastan sitä varmaan tavallaan ikuisesti, mutta se on vähän kuin päänsä lyömistä kiviseinään, kun se ei oo viä ees oppinu rentoutuun ittensä kanssa, kuinka se uskaltais päästää toisen lähelle?
Mutta tulipa nyt sitten tämäkin kortti katsottua, ja löysinpäs täältä ainakin paikan, jossa haluan olla eikä enää ole kaipuuta pois, on sekin jotain! Toki on ystäviä Suomessa ikävä, niitä jotka osaa halata ja kannustaa. Täällä mulla on niitä pari, mutta ei niitä ole tullu paljon nähtyä, ne kun taas asuu nyt sitten ihan toisella puolen kapupunkia.
Ja vamhempia miettiessä tulee aina syyllinen olo, itsekkyyttäni kun olen täällä enkä siellä, mikä tekisi niin monet muut iloiseksi, paitsi minut. Ketuttaa sekin, kun neljä viidestä porukoiden lähettämstä joulupaketista on osoitettu sekä minulle että Nigelille. Olisipa kiva jakaa paketteja joskus jonkun kanssa, joka oikeesti haluaa olla 'me'.
Hiukan huolestuttaa, kun asumistuesta ei ole kuulunut, eikä mulla ole rahaa maksaa ens kuun vuokraa. Mutta asiat aina järjestyy parhain päin.
Ensin harmitti kun ei ole rahaa mennä jouluksi Suomeen, mutta ei enää. Joululaulut ja jouluruoat kuulostaa ja maistuu samalta täälläkin, eikä niitä tarvi nauttia yliannostukseen asti! Eilen laskin, että tää on mun kolmas joulu täällä, yks oli Olan kanssa 2003, toinen Annan kanssa 2004 ja nyt on sitten Nigelin kanssa. Nigelilla on peräti kolme päivää lomaa.
Oliko nyt tarpeeks kuulumisia, mitä? Itepä kysyit! Kuulumisiin, ja nauti Afrikasta! Haliruts!
15.12. sähköposti Hannalle:
Hei vaan!
Mitäs kuuluu? Onko sulla jouluna kuinka lomaa ja miten aiotte joulunajan viettää? Tänne kuuluu hyvää. Perjantaina meen taas yhteen rekryfirmaan rekisteröitymään, se on semmonen firma, joilla on monikielisiä paikkoja, eli ne ettis mulle pääasiallisesti sellasta paikkaa, missä voisin käyttää suomeekin. :)
Viime viikolla täyttelin täällä vammaistukihakemukset, ja mun pitäs kohta saada myös Freedom Pass, jolla pääsen kulkeen ilmaseks julkisilla :) Ja lääkärissä kävin eilen, ja nyt odottelen sitten kutsua sairaalaan tutkimuksiin ja jos saisin täälläkin sitten fysioterapiaa, hierontaa jne. mut siihen voi mennä aikaa, ennen kuin ne ottaa muhun yhteyttä.
Itsenäisyyspäivänä käytiin syömään Suomalaisella merimieskirkolla jouluruoat. 10 puntaa vaan, ja saatiin perunaa, silliä, lohta, katkarapuja, perunalaatikkoo, porkkanalaatikkoo, maksalaatikkoo ja rosollia ja tietty kinkkua, ja hyvää kinkkua olikin! Ja tietty joululaulut kävin kans kirkolla laulamassa jo marraskuun lopussa!
Tännekin on tullu talvi, mut on tua ulkona viä muutama lämpöaste, ei pakkasta sentään. Tällee ku pohjakerroksessa asutaan, niin lattianläpi hohkaa kylmä, mut muuten on ihan jees. En kaipaa lunta! Enkä Suomen jouluakaan, Satu just laitto viestiä, et sillä on kauhee stressi lasten lahjoista jne. Satukin vissiin joutuu alottaan verenpainelääkkeiden syönnin, sukuvika. :( Mä en tajua miks ihmiset itte asettaa itelleen joulusta hirveitä paineita. Ei mekään lapsina joka lahjaa saatu, mitä toivottiin, ja onnellisia oltiin silti! Eihän niistä montaa muistakaan! Ei oo ainakaan pahoja traumoja jääny!
Me ostetaan ainakin juustolautanen ja sit mä haluan jonkun paistin, kalkkunaa ehkä. Ja pakkasesta kirkolta ostettu perunaatikko kaveriksi! En mä muista jouluruoista oikein välitäkään! Ja sit juodaan punkkua ja katotaan telkkua niin kuin Suomessakin, toivottavasti täälläkin tulee Lumiukko telkusta :) Joulukuusia haistelen kun kävelen myynnissä olevien ohi, mut ei sellasta viitti ostaa! Sit pitäs ostaa jalka ja koristeet ja kaikki, ei oo niin paljo rahaa eikä intookaan! Kynttilöitä meillä on aika paljon, ja sit oon laittanu vanhoja joulukortteja roikkuun takanreunasta, en oo uusia saanutkaan vielä kun porukoilta. Niin ja keittiön ovessa roikkuu olkinen koriste. Ei sitä paljon tärvi, vähästäkin tulee hyvä mieli ja saa hymyn huulille! Toivottavasti joulukortti on löytänyt perille, aina joku matkalla hukkuu. Mä tykkään aina niitä laittaa, ei se haittaa etten ikinä saa yhtä monta takas! Nyt etenkin, kun eihän kaikilla ole edes tätä osotetta!
Evestä ei oo ny mitään kuulunu. Harmi kun teistä kukaan ei oo netti-ihmisiä! Välillä on kova ikävä ystäviä, mut onneks facebookissa on yleensä aina joku jolle purkaa jos tarve vaatii.
Oon mäki välillä tosi väsy ja vetämätön, kait tää kaamos muhunkin vaikuttaa, vaikka on täällä vähän pidempään päivällä valosaa kun siellä.
...En mä nyt muuta tähän väliin keksi, jouluodotusta ja kuulumisiin!
rakkauvella, Suvi
21.12. satoi jopa lunta, meidän porttimme oli tuo vasemmalla. Talvisäissä on Englannissa huonoa se, että vaikka pääkaduille saadaan usein suolaa, sivukadut kuten meidän katumme, olivat usein silkkaa jäätä, eikä hiekoitushiekkaa ole täällä keksitty. 2009-2010 talvi oli kylmä, ja lunta satoi itseasissa monta kertaa.
Moi! Kiva, kirjotin sulle just kirjeen ja nyt tää rakkine ei lähettäny sitä ja kadotti sen... no kirjotetaan uudestaan. Kuulinkin tosta sun äitis jutusta porukoilta, kun juteltiin puhelimessa pari päivää sitten. Rukoilen ja lähettelen hyvää energiaa täältä teille molemmille! Elämä on sitten kummallista. Mut ei Jumala anna ihmiselle isompaa taakkaa, kuin se jaksaa kantaa, niinhän se on. Toi kuntonyrkkeily kuulostaa niin sun lajilta :) Even kanssa juttelin viime viikolla pari tuntia Skypessä :) Nyt kun toi Skype pelittää, yritetään ainakin Even kanssa jutella useammin, on se ihan eri kuulla ääni, kuin lukee vaan sanoja! Helposti sen tekin saisitte netistä ladattua! Täällä oli lunta ihan valkosenaan eilen illalla, mut tänään kaikki taas suli pois, kun aurinko paisto päivällä. Mut on täällä talvisen raikas sää silti, nollan tietämillä, ihan tarpeeks kylmä siis mulle. Mäkin oon saanu muutaman joulukortin, jopa sellasen missä oli tosi hyvä joululaululevy mukana! Ne kortit piristää tossa takan reunalla, ja joululauluja oon laulanu tosi paljon, joululauluvihosta tai levyltä. Sitte kuuntelen netistä jouluradioo, ja Tiia lähetti mulle Celine Dionin joululevyn netin kautta :) siitä tulee niin vanhat ystävät mieleen! Mun asumistuen kanssa on joku ongelma, meen sitä viä huomenna selvittään, et hyvää joulua vaan mulle! :( En nyt viitti ruveta masentuun ja itkeen asioita, joihin en voi vaikuttaa, kun mä en oo niitä sössiny. Rahaa ei juuri ole, mut hyviä ruokia oon sentään ostanu, ja tunnelmahan se on tärkein! Kynttilöiden loiste ja rauhaisa olo! Nigelille ostin Kylmänringin toisen kauden joululahjaks kun ensimmäisen ostin sille synttärilahjaks ja se on kohta katottu :) voi niitä aikoja kun Suvi katto Kylmää rinkiä korkkipotkassa... Ei kai täältä nyt muita uutisia ole tällä kertaa, jotta kuulumisiin! Hyvää ja rahaisaa joulua sinne, ja Onnellista Uutta Vuotta! Halauksin, Suvi |
Jouluaaton suomikynttilä
Suomesta tulleet lahjat avasin aattona, muut joulupäivän aamuna, niin kuin Briteissä tapoihin kuuluu.
Jouluaaton aterialla herkuteltiin lemppareillani sormisyötävillä.
Joulupäivänä oli tarjolla suomalaista, brittiläistä ja ranskalaista juustoa sekä rakastamaani graavilohta.
Paistoimme myös itse kalkkunan ja tein sille raakamakkarasta täytteen sekä kastikkeen. Kalkkunan kanssa söimme brittiläiseen tapaan lohkoperunoita sekä pekonia, joka oli paistunut maukkaaksi kalkkunan päällä.
6.1. Nigel kertoi, että halusi, että muutan pois. Mielestäni meillä oli juuri ollut tosi ihana joulu ja uusi vuosi, ja tämä käsky tuli puun takaa, vaikka syksy ei ollut ollutkaan helppo ja olin nukkunut vuodesohvalla iskiakseni kipeäksi, mikä siis vaivaa kroonistuneena edelleen. Ja, jos totta puhutaan, Nigelin seura ahdisti minua niin paljon, etten pystynyt edes kakalla käymään silloin kun hän oli kotona!
18.1.2010 sähköposti Reiki masterilleni:
Hei hei! Ehdin jo kyseleen, et mihin oot hävinny, kun huomasin ettei sun ihania olotilapäivityksiä näkynyt mun sivulla, eikä sitten koko naista bookissa. Saitko mun jouluviestin? Lähetin tekstarin, ne ei aina ilmeisesti tule perille. En nyt voi sanoa olevani ihan onnellinen, aikanaan kaikkeen elämässäni, mutta edelleen olen iloinen, että olen täällä enkä Suomessa. Olen kotonani tässä ympäristössä, tykkään kaupoista, palvelusta, ihmisistä jne. ja erityisestí säästä. Tossa kun oli muutama päivä lunta ja jäätä, pysyttelin enimmäkseen sisällä, onneksi ei ollut pakollisia menoja pahimman sään aikaan! Etin töitä. Tänään menen työkkäriin tapaan mun vammaisneuvojaa, aivan hulvattoman kova höpöttään, ihana homomies! Sen pitäs auttaa mua töiden etsimisessä jne. Muuten käytännön jutut on hvyin reilassa. Tän viiden kuukauden aikana on se tullut selväksi, ettei me Nigelin kanssa kuuluta yhteen. No, kavereina toivottavasti pysytään, vaikka välillä sekin tuntuu epätodennäköiseltä. Me ollaan erilaisia kuin yö ja päivä! Mä oon puhelias, haluan jakaa kaiken, huomioin ja analysoin koko ajan kaikkea ja kaikkia. Nigel ei juuri halua jakaa eikä puhua. Meidän tyylit keskustella on ihan erilaisia ylipäätään. Musta on hirveän outoa, ettei se reagoi mun puheisiin, ja siitä on outoa, että mä kommentoin ihan kaikkea. :) Mä oon lämmin ja haluan olla tukena ja auttaa. Ja haluan myös, et mun ystävät tukee mua, kun mun on paha olla, vaikka ne ei tietäis mistä syystä. Nigelin mielestä on yksin ihmisen itsensä tehtävä piristää itsensä, jos on masentunut. Ja Nigelhan ei tarvi koskaan eikä missään ketään. Mä en halua elää sellasessa maailmassa, jossa ihmisen surua ei tarvi ottaa huomioon, paitsi jos kyseessä on kuolema tai joku muu iso surullinen asia! Yksinkertaisesti sanottuna, mä tarvin jonkun empatiakykyisen, lämpimän ihmisen elämääni, jotain ihan muuta kuin Nigel on. No, osaa tietenkin Nigelkin olla huomaavainen ja varsin rakastettava edelleen halutessaan... Mutta kun se ei halua mun rakkautta niin ei sitten. Ja mitä ihmettä mä asun ihmisen kanssa, jota ärsyttää kaikki mun tavat ja luonteenpiirteet? Eli, olen päättänyt muuttaa pois meidän yhteisestä kodista mahdollisimman pian. Viime viikot oon enimmäkseen nukkunut olkkarin sohvalla, niin on molempien ollut helpompi hengittää. Ihania, lämpiä ja empaattisia hmisiä sieltä Suomesta on tietenkin ikävä, Eveä ja perhettä erityisesti. Mutta edelleenkin, olen mieluummin täällä kuin siellä. Täällä saan olla vain minä, enkä niiden roolieni vanki, joissa ihmiset minut Suomessa näkevät. Siellä yritän olla aina niin hyvä tytär (ja tunnen syyllisyyttä kun olen työtön ja vanhemmat 'joutuu' auttaan välillä vamman takia, ja murehtimaan yleensäkin jne. kun tiedän että niilläkään ei oo rahaa, eikä varsinkaan isän terveys ole paras mahdollinen) ja hyvä ystävä (ja tunnen syyllisyyttä jos haluan itsekkäästi vain olla ja lukea kirjaa kotona enkä kuulla sadatta kertaa samoja ihmissuhdemurheita) ja hyvä täti (ja tunnen syyllisyyttä kun en näe muksuja tarpeeksi usein, enkä kyllä siskoanikaan). Tietenkin täällä koen syyllisyyttä siitä, etten ole Suomessa, jos ja kun minua tarvittaisiin, mutta ovathan ne ihmiset ennenkin ilman minua pärjänneet! Tuon täältä sitten kivoja Lontoon tuliaisia kaikille kun tulen käymään, ja tovottavasti olen taas hyvä tytär, ystävä ja täti! Jahka nyt töitä löytyy ja rupean kunnolla tienaamaan! Muutaman rekryfirman haastattelussa olen ollut, mutta mitään ei ole vielä löytynyt. Täällä on niin paljon työnhakijoita, ja mulla niin lyhyt työhistoria, enemmän työtöntä aikaa kuin työllistä, että ihmekös tuo. Mut eiköhän mulle joku paikka löydy, ainakin todennäköisemmin kuin Suomesta! Kuulumisiin! Ja hyviä energioita! :) Suvi 27.1. sähköposti isälle:
|
Mutta hei, tukka hyvin, kaikki hyvin, joten 3.2. kävin Hammersmithin metroaseman Super Cutsissa parturissa.
Ja sama luonnollisella laineellani.
11.2. Sähköposti Hannalle:
Hei!
Sun posket varmaan kuumotti, kun Even kanssa susta just eilen puhuttiin, Eve on kuulemma tulossa käymään. :)
No mäkin voin sitten aloittaa kuulumisten kertauksen joulusta ja uudesta vuodesta, kun säkin kerta alotit.
Joulu oli kyllä elämäni parhaiden joukossa! Ensinnäkin, joulu tunnelma kesti monta päivää, koska se alko aattona Lumiukolla, siis sillä piirretyllä niin kuin asiaan kuuluu :). Päivä jatku vissiin Shrekillä vai olikohan se Ice Age kakkosella vai Madagaskarilla... joka tapauksessa tuli paljon piirrettyjä katottua joulunaikaan. :) illalla herkuteltiin, joskin ei jouluisesti, kun jouluateria syötiin brittiläiseen tapaan vasta joulupäivänä. Meillä oli pullo viiniä, sormisyömisiä, siis juustojalapenoja, kanaa jne. Aukasin siinä aattona sitten jo pari lahjaa, Satulta sain Tampereen palolaitoksen mieskalenterin :) ja sitten Antilta, Sarilta ja Matilta aivan mahtavan muistitikun, täynnä musiikkia mm. Lauri Tähkää, Olavi Virtaa, Juicea ja Irwiniä sekä valokuvia Jere-vauvasta ja lumisesta Suomesta, yhteisistä muistoista jne. arvaa parkusinko :) fazerin suklaalevyjä sain yhteensä neljä ja Eveltä salmiakkipussin :)
Joulupäivänä katoin Pingviinien matkan, vitsi, se on loistava elokuva! :) Sähän tykkäät kans pingviineistä. :)
Tein kalkkunan täytteen sipulista ja makkarasta ja hyvää tuli, ei meillä siis kokonaista kalkkunaa ollu, sellanen vaan, mistä oli otettu sisälmykset ja maha pois jo valmiiksi.
Sitten meillä oli kaikenlaisia pekonijuttuja: mininakki kääritty pekoniin, juusto kääritty pekoniin, lihapulla kääritty pekoniin...eli sika kuuluu täälläkin jouluun, vain eri muodossa kuin Suomessa! Sitte tietenkin kastiketta, lohta ja oliskohan yhdeksää eri juustoa :) ja lohkoperunoita. Ruokaa riitti viä seuraavakskin päiväks. Ja viiniä taas vähän nautittiin.
Sain sit viel Nigelilta joululahjaks Star Trek boxin, porukoilta lakanan ja pyyhkeen ja joulupipareita... siinä kai se.
Uutena vuotena ei tehty oikein mitään, kun ei ollu rahaa. Syötiin taas sormisyötäviä kun ne oli lähikaupassa tarjouksessa... juotiin pullo viiniä, katottiin varmaan Trekkejä ja sitte telkasta keskustan ilotulitukset. Turhaa sinne keskustaan ois ollu lähtee, varsinkin kun syksyllä näin jo yhden ilotulituksen läheltä.
Laitan sun äitille kans taas Reikiä.
Mä oon pysynyt terveenä, mitä nyt mielenterveyttä välillä epäilen, kun mielialat heittelee ja elämä tuntuu hetkittäin kovinkin vaikealta. Mutta eteenpäin menen koko ajan ja kohti positiivisempia oloja! Asumistukiasiat on selvinny, ja saan nyt ihan hyvin rahaa. Vammaistuesta en vielä tiedä, enkä siitä Freedom Passista, jolla pääsisin ilmaseks noilla julkisilla.
Ei oo tielle sattunut ihania miehiä, paitsi homoparturi, joka leikkas mun tukan, oli kyl ihana :) Uusi tukka, parempi mieli, aina kun on elämän muutoksia, niin tukankin pitää muuttua! Oli se vähän haikeeta, kun oon kuitenkin kasvattanu tukkaani 8 vuotta, mutta kyl se on nyt paljon terveemmän ja paksumman tuntunen, kun siitä lähti joku 10cm. Jo oli aikakin, en ollu puoleen vuoteen käyny parturissa! Se on kuitenkin vielä tohon hartioille.
Etin tosiaan asuntoa, 8 oon jo nähnyt, nro. 9 näen tänään. Kaikissa asunnoissa on ollu jotain hyvää ja jotain huonoa. Etin sellasta, minkä sijainti on hyvä, bussipysäkki ja kauppa lähellä jne. monissa ei ole uunia, vain parin levyn hella tai sitten ei ole kunnon sänkyä, vain vuodesohva, eikä sellasella kyllä kauaa nuku, , paitsi että oon nukkunut sellasella täällä olkkarissa nyt jotain kuukauden. Nukun paremmin yksin, eikä Nigelin aamutoimet, vatsalihasliikkeet ja paidan silitys, herätä ja ärsytä mua heti aamusta, ne kun on PAKKO tehdä makkarissa. Viikonloppusin nukun Nigelin vieressä, kun molemmat valvoo ja nukkuu pidempään, niin ei eri rytmit häiritse niin kuin viikolla.
Alotin tän kirjottamisen viime perjantaina (5. päivä), mutta tässä on ollut niin hösseliä, että nyt vasta jatkuu. 9. kämppä toden sano! Vuokraisännän kanssa tulin heti juttuun, höpötettiin heti kuin vanhat tutut. Se on asunu 14 vuotta Ruotsissa. Asunnon sijainti on loistava, eikä oo kun puolen tunnin kävelymatka tänne, siis jos joskus vielä haluan tulla Nigelia moikkaan.
Kämppä nyt ei oo mitenkään modernisti rempattu, mutta kaunis se on, sellanen viktoriaaninen talo taas. Mulla on oma keittiö, missä on uus hella, pesukone ja jääkaappi. Siellä on jopa keittiönpöytä, yleensä se on briteissä olkkarissa, mutta sitähän mulla ei ole. Kylppärissä on amme, ja sellanen halpissuihku,mut kai siihenkin tottuu. Makkariin noustaan sitten parit portaat. Siellä on kerrossänky :) alapeti on levee, yläpeti yhdelle, että sinne on sitten hauska laittaa Suomen vieraat, siis ne, joita en kelpuuta mun viereen. :)
Huone ei oo iso, mut siellä on kaikki tarpeellinen, kirjahylly, vaatekaappi, hyllykkö, ja sit aikas rähjänen beessi samettisohva, jonka peitän jollain kankaalla. Saatan kyl haluta sen sieltä poiskin, kattoo nyt.
Nettitikun hankin jo, niin ettei tule yksinäistä, kun aina voi jutella jonkun kanssa vähintään mesessä tai bookissa tai Skypessä. Bookissa on kuvia mun uudesta tukasta, ja laitan sitten uudesta kodistakin, jahka saan sen järjestykseen.
Nigelin kanssa on aallokkoa. Viikon oli taas melkein niin kuin silloin kauan sitten, olitiin kuin parhaat ystävät, juteltiin, kävin kattoon kun se pelas rugbyä jne. Ja sitten taas toissapäivänä sanoin yhden väärän sanan ja se loukkaantu, ja asiaa puidaan vieläkin. Se ei ymmärrä mun huumoria, takertuu joka sanaan, ja on niin herkkänahkanen että, sitä ei sais ollenkaan arvostella. Mä oo joskus tylyyteen asti suora, mutta tällänen mä oon aina ollu, enkä tarkota sillä pahaa! Ja kun kyse on kulttuurieroista ja siitä ettei englanti ole mun äidinkieli, sen pitäs mun mielestä miettiä ja kysyä ennen kuin raivostuu. Ja mä en kestä konflikteja, sitä et joku on mulle vihanen. Haluan selvittää asian heti, kun taas Nigelin tarvii miettiä aina asioita päivän pari, ennen kuin ne voidaan selvittää. Ihan tuskaa mulle asua noin erilaisen ihmisen kanssa! Mut enpä asukaan kuin kaks kokonaista päivää enää. ystävänpäivänä muutan, sopivaa sinänsä. Juhlin itsenäisyyttäni enkä ystävyyttä!
Töitä ei oo löytynyt, mutta kävin tossa viime viikolla työnhakukurssin, ja sitten siel on ihmisiä, jotka ettii mulle töitä tai harjottelupaikkaa. :) Tosin, ei tässä kauheesti ehtis töihin, koko kevään täällä ramppaa vieraita! Tiia tulee ens viikoks, sitte Tiina, sitten Nea (lukiotuttu) poikkee maaliskuun alussa, seuraavaks tulee Silja Dublinista tänne muutamaks päiväks ja sitten Hannele ja Eve... Mitähän siitä vierailusta tulee... Mukavaa varmasti, mut toivottavasti ne nyt löytää jonkun muunkin mukaan silmiksi!
Täällä on puhaltanu tosi kylmä viima tällä viikolla, on ollu ihan talvi, luntakin on satanut, muttei oo jääny maahan sais kevät tulla jo!
En mä nyt tähän väliin muuta keks, mut tuli tähän nyt 'vähän' :) kuulumisia.
Uusi osoitteeni on muuten
35 Auriol Road
West Kensington
W14 0SP London
UK
Haliruts, hyviä vointeja ja energioita! Suvi :) terkkuja Ritva-tädille.
Kommentit
Lähetä kommentti