45. luku, jossa SF Ball ja Stonehenge ihastuttavat

Helmikuussa 2013 matkasin Tomin kanssa ensimmäiseen SF Ball - tapahtumaamme. Tapahtumaa oli järjestetty jo 18 vuoden ajan, ja oli helppo harmitella, etten ollut aikaisemmin tapahtumasta tiennyt, vieraina oli ollut paljon lemppareitani televisiosta. SF Ball oli pienempi, fanien järjestämä tapahtuma, joka pidettiin jossakin etelä-Englannin hotellissa aina helmikuussa. 

Tällä kertaa teemana oli Quarkin baari Star Trek: Deep Space Nine tv-sarjasta, olihan vieraina Quark, Rom ja Leeta, siis Armin Shimmerman, Max Grodénchik ja Chase Masterson. 

Pääohjelmassa vierailevat näyttelijät kertoivat työstään ja valokuvasessiot olivat aina eri tähtien kanssa vähän erilaisia. Vierailijoina oli usein myös kirjailijoita. Muutakin ohjelmaa oli niin paljon, ettei viikonlopun aikana yleensä ehtinyt hotellista poistua, eikä ollut tarvettakaan, paitsi jos halusi syödä muualla tai yöpyä halvemmassa hotellissa kuin tapahtumahotelli. Oli pubi visa, con dance workshoppeja, ja iltaisin kisailuja ja tietovisoja osallistujien kesken sekä mm. cosplay kilpailu, taidekilpailu ja huutokauppa, jossa kerättiin vuosittain rahaa Teenage Cancer Trustille. Tom osti minulle tuolta yhden Babylon 5 jakson käsikirjoituksen. Hotellissa on aina myös tori, jossa on kaikenlaista myytävää vaatteista ja koruista leluihin ja figuureihin. Puuhaihminen kaiken takana oli B, joka teki työkseen grafiikoita suuriinkin elokuviin ja sitä kautta tunsi paljon ihmisiä ja saa paljon mainoskamaa ja propseja eri elokivista huutokauppaan ja gold coctail partyn lahjapussukoihin. 

Perjantai-iltana oli Gold Cocktail party niille, jotka olivat ostaneet peruslippua kalliimman kultalipun, sekä mahdollisuus jutella kuuluisille vieraille. Hiukan syötävää ja mm. suklaasuihkulähde. Max istui vieressämme ja jutteli kanssamme pitkään. Emme tietenkään uskaltaneet pyytää kuvaa. Lahjapussukassa oli kuitenkin tämä nalle, jolle annoin tietenkin nimen Max. Pullo oli propsi, joita sai sunnuntaina tapahtuman päätyttyä ottaa salista mukaansa. 

Lauantai-iltana oli aina Ball: kolmen ruokalajin illalliset ja ohjelmaa. Ensin sai otattaa itsestään kuvan, jos haluaa. Totta kai Tomin kanssa halusimme. Ahtauduin viimeistä kertaa vanhaan goottimekkooni. Kävelykeppi tietysti asun värin mukaan. 

Saliin astuessa kaikkien nimet kuulutettiin ovelta ja kättelimme B:n ja muut järjestäjät. Söin mozzarellasalaatin, lohta ja banoffee pie -jälkiruoan, tiedän tämän, koska valinnat tehtiin etukäteen ja siitä on muistona sähköposti. Iltaohjelman aikana Chase ainakin lauloi.

Kotiin palasin seuraavaksi kriisiksi töissä. USA:n puolen tuottajamme otti loparit. Nico taisteli tiiminsä hyviä ideoita vastaan joka käänteessä, ja vaikka kuinka tiimi, jolla oli kokemusta filminteosta toisin kuin Nicolla, yritti sopia yhdessä asioista, Nico muutti niitä kertomatta muille. Sitten myös Peter käyttäytyi hyvin epäammattimaisesti ollessaan kentällä kuvaamassa, ja menetimme paljon rahaa. Kun yritimme maaliskuussa tavata kasvotusten jatkuvien sähköpostisotien sijaan, Nico valitti, että eksyy ja kaatuu matkalla, vaikka oli tullut eri toimistoille yli vuoden sujuvasti vain kerran erehtyen eri paikkaan kuin me muut, ja kylmäkin oli ja voi voi. Toki, ei Nico kaikessa liiotellut, talvi oli tavallista pidempi myös Lontoossa, vielä huhtikuun alussa pyrytti lunta ja suomalainen talvitakki oli tarpeen. Huhtikuussa ainoa jäljellä ollut USAn työntekijämme kertoi jättävänsä projektin toukokuun lopussa, mutta toukokuun 13. saimme kaikki yllättäen tietää, että Nico oli käyttänyt kirjaimellisesti kaikki rahansa, ja olisimme kaikki työttömiä kesäkuun kymmenes. Sen pituinen se, eikä yli puolitoista vuotta tekemämme kansainvälinen filmi aikuisista CP-vammaisista koskaan valmistunut.  

Onneksi työstressin vastapainoksi kevät oli täynnä ihania uusia ystävyyksiä ja reissuja Englannissa. Sekä järkevää rahankäyttöä: tein yhden elämäni parhaista teoista ja tilasin itselleni vihdoin paremman, memory foam, patjan ja hyvät tyynyt ja aloin käydä säännöllisesti kiropraktikolla. Röntgenkuvista näkyi pian huikea kehitys selkärankani ja niskani asennossa. Emännänkyhmy katosi ja kävelyasennon muuttuessa kenkäni alkoivat, ensimmäistä kertaa ikinä, kulumaan tasaisemmin! Muutos oli aivan uskomaton! Uusia vaatteita ja etenkin kenkiä piti ostaa. 

Helmikuun 16. uskaltauduin Destination Star Trekissä olleiden fanien kokoontumiseen Lontoossa, vaikka Tom ei vielä uskaltanutkaan tulla kanssani, enkä tuntenut ketään. Ajattelin, että ainakin sijainti oli kiva länsi-Lontoon Notting Hillissä, jos en viihtyisi, pääsisin nopeasti yhdellä bussilla kotiin.

Tequila Tex Mexistä tuli kuitenkin lähes olohuoneeni tuota päivästä lähtien. Vähintään kerran kuussa istuimme siellä isommalla tai pienemmällä porukalla puolilta päiviltä aamuyöhön, söimme, joimme ja juttelimme. 

Metodologinen kun olen, aloin käydä läpi kaikki menun cocktailit, toki niin, että vodkapohjaiset yhdellä kertaa, toisella kertaa tequilapohjaiset, kolmammella ne, missä oli maitoa jne. Tämän nimi oli Cactus Banger. 

Alla Alien Urine Sample 

Kaslikissa poikkesimme vaihteeksti Tomin kanssa ja muistin ottaa kuvankin ennen kuin kaikki oli syöty. 

Brida oli kaikessa mukana. Tässä auttoi hiusten värjäyksessä.

Troutissa shotteja ja naisten välistä sympatiaa. 

Uudet silmälasit, uusi tukka. 

Maaliskuun puolivälissä kohtasimme taas Tomin kanssa ns. matkan varrella, tällä kertaa Doncasterissa, viikonlopuksi. Kävimme mm. elokuvissa katsomassa Wreck-it-Ralphin. 

Suomalaista järveen menemisen kieltävä kyltti hiukan hymyilytti. Järven nimi oli hämmentävä Lakeside Lake. 

Maaliskuun lopulla juhlimme kolmen Trekkien synttäreitä, kävimme keilaamassa ennen Tex Mexiä. 

Vappuherkkuja Lontoon suomalaisella kirkolla jo huhtikuussa.

Seuraavaksi tapasin Tomin huhtikuun lopulla Yorkissa. York on kaunis, pieni historiallinen kaupunki ja sieluni lauloi koko viikonlopun. Kävimme Twilight eli  iltaruskon risteilyllä Ouse -joella, jonka varrella hotellimmekin oli. Kiersimme kolme museota, mukaanlukien antropologisesti mielenkiintoinen viikinkimuseo, jossa oli vitriinissä jopa kakkaa, sekä kodin museo, josta löydin oman Lontoon keittiöni kaapit. Kävimme paikallisessa Côtessa syömässä suklaamousset ja elokuvissa katsomassa Iron Man 3 elokuvan, josta tuli heti suosikkini. 

Yorkshiren museossa oli esihistoriaa ja luonnontieteitä. 

York Minster

Kolmen museon ja Minsterin jälkeen Tomilla oli kengänpohjassa iso reikä ja omat jalkani olivat todella kipeät, joten  ettemme kiivenneet Clifford's Towerille, portaat eivät varsinaisesti näyttäneet ceparille mukavilta myöskään. 

hauska kadun nimi Yorkin lyhimmällä kadulla, ilmeistesti kartoissa jo ainakin 1505 

9. toukokuuta kävin Trekkie tuttuni Fudgen kanssa katsomassa uuden Star Trek: Into Darkness -elokuvan. Myöhemmin kävin katsomassa sen vielä Tomin kanssa hänen paikallisessa elokuvateatterissaan ja Peterin ja Rachaelinkin kanssa Lontoon keskustassa. Pidin etenkin elokuvan musiikista... ja sen alusta ja lopusta. Khanin ja klingonien ulkonäöstä en niinkään. Toki tilasin myös DVD:n itselleni ennakkoon.

Tequila Tax Mexissä juhlimme syntymäpäivänäni puoli seitsemästä lähtien Annan, Miljan ja Tomin kanssa. Trekkieistä tuli paikalle lähellä asuva Fudge. 

House Special oli monen mielestä liian pahaa juotavaksi, mutta, koska se oli salmikkista, join ainakin yhden shotin joka kerta kun Tex Mexissä olimme ja noilla synttäreilläni ainakin 8. 

Toisaalta, pidin myös tästä Naga chili vodkasta, muut eivät juurikaan. Toki se oli parempaa colan tai inkiväärioluen kanssa kuin shotteina! 

25.5. lauantaina retkeilimme Miljan kanssa keväisessä Englannissa. Ensin turistibussimme vei meidät Stratford-Upon-Avoniin, William Skakespearen synnyinkotiin. Meidän piti nähdä myös matkalla enemmän Cotswoldia, mutta jumitimme pitkän aikaan ruuhkassa, joten pysähdyimme vasta Bathissa, jossa oli vapaa-aikaa käydä syömässä, ennen kuin kiirehdimme Stonehengelle ennen kuin se suljettin päivältä. Kiersimme turistimassan mukana ja kuuntelimme henkilökohtaisista laitteista paikan historiaa. Valokuvista ei näe, kuinka vaikuttavia kivet olivat.