47. luku, jossa edetään kesästä taas jouluun

 Suomen elokuu 2013. Omenapuussa oli runsas sato. 

...satoa pitää kerätä siihen astiaan, mikä sattuu olemaan mukana. 

Huomaa hienot valokuvista maalatut kivikissat portailla. Hermanni oli jo 20- vuotias, hän ei ollut enää pitkään aikaan hypännyt tai kiivennyt korkealle, rakas naperoni oli lopulta kuurokin ja hutipissailukin oli alkanut. Aukusti oli pari vuotta nuorempi, mutta oli helpompi päästää heidät yhdessä pois. Tiesimme, että tämä tulisi olemaan kissojen viimeinen kesä. 

Hermanni tykkäsi auringosta, Roni ei.  

Aukusti nukkui melkein missä vaan.

Kummini poikkesivat maalla, äitini koristelu oli varsin kekseliäs, Suvi 31v. 3kk. 

Hannan polttareilla morsiamella ja toisella kaasolla oli yllättäen naimamekot, siis samanlaiset. 

Kun olimme käyneet Haraldissa syömässä, ilo oli jo taksissa ylimmillään. Hannan siskolla saunoimme, ja osa porukasta lauloi karaokea ja tanssi, kaksi jälkimmäistä jatkuivat luonnollisesti Hervannan Kultaisessa Apinassa. 

...mutta sitä ennn juotiin morsiamen neitsytveri...  eiku. 

Entiset kämppikset 

Olin surullinen, kun minua, häitä rakastavaa ystävää, ei oltu taaskaan pyydetty kaasoksi. En ollut saanut olla edes mukana, kun Hanna osti hääpuvun, vaikka olin ollut Suomessakin viikkotolkulla. Sain kuitenkin olla edellisenä iltana koristelemassa hääpaikkaa ja ennen vihkimistä hikipäässä nyörittämässä pukua Hannan päälle. ...Ja juoksin taskukukat alttarille, jossa sulhanen ja bestman odottivat, kun saavuimme kirkolle myöhässä morsiamen kanssa. Harmitti, että puheohjelma venyi niin, ettei loistava bändi ehtinyt kauaa soittaa, ennen kuin ulkona tuli liian pimeä, paras muisto on Saijan kanssa valssaaminen, ja märällä

lavalla pyllähtäminen!

 

Reissuun mahtui vielä yksi ihana Hanna ja yksi ihana kissa, Aaro. 

Terapiani oli päättynyt toukokuun lopussa, kun terapeuttini siirtyi yksityiseksi, eikä minulla ollut hänen palveluihinsa enää varaa. Henkisesti tunsin voivani ihan hyvin, kun ei tarvinnut enää päivittäin olla Nicon kanssa tekemisessä. Halusin nyt käyttää rahani paisuvan vyötäröni hillitsemiseen ja helpottaa oloani jumisessa kropassani. Otin yhteyttä eri kuntosaleihin siinä toivossa, että jostain löytyisi hyvä personal trainer, joka ymmärtäisi spastista ja cp-vammaista kroppaani. Ensinnäkin, suurimmalla osalla saleista ei ollut ilmaisia kokeilukertoja tai alennuksia työttömille saati vammaisille, toisekseen, monet  salit olivat erittäin esteellisiä, yleensä hissittömän talon yläkerrassa. Ainoa itseään esteettömäksi mainostava kuntosali oli kaukana itä-Lontoossa. Kolmanneksi, juuri kukaan ei edes vastannut kyselyihini. Tapasin lähisalillani kuitenkin erään PT jäbän, joka väitti ymmärtävänsä cp-vammaa, yhden entisen asiakkaansa perusteella. Hän paljasjalkakengissään ehdotti minulle samanlaisia kenkiä ja paleo ruokavaliota. Aloin itkeä kun hän sanoi, että minun pitäisi luopua juustosta ja leivästä, puhumattakaan siitä, kuinka herkkä jalkapohjieni hermotus on, eivätkä paljasjakengät tulisi missään tapauksessa kysymykseen. On sanomattakin selvää, ettemme nähneet toiste. 

Kiropraktikolla kävin edelleen, ensin kolme kertaa viikossa ja joulukuusta lähtien kerran joka toinen viikko. Minua käsittelivät Back to Healthissä Ealingissa monet kiropraktiikan ja osteopatian ammattilaiset, he todella tiesivät, mikä oli keholleni hyväksi. 

6. lokakuuta oli WINTER LFCC:n vuoro. Poikkesin paikalla vain saadakseni kuvan Nicole De Boerin, Deep Space Ninen Ezri Daxin kanssa. Koska olin taas työtön, ei ollut varaa koko ajan värjätä tukkaa ja tajusin, että lunnollinen värini on aika kiva. 

Anna oli yksi neljästä ihmisestä, jotka Brida hyväksyi, asuihan Anna hetken luonamme, kun Brida oli pieni. 

Sillä välin, kun olin Suomessa, vuokraisäntäni oli asentanut Bridalle kissanluukut kaikkiin kolmeen oveeni ja vielä alakerran naapurini Sandran oveen. Nyt hän oli todellakin koko talon valtiatar. 

Brida jalkojen välissä, läppäri toisella jalalla, näin me yleensä aina olimme. 

Bitstripeillä pystyi kuvaamaan elämää. 

Piitkä kisu

30. lokakuuta Lontoossa alkoi vihdoin tuntua vähän syksyiseltä.

14. marraskuuta oli lähikadulla jo oikeasti syksyistä. 

Milja oli saanut Lontoosta tarpeekseen ja muutti loppusyksystä Tukholmaan, toiseen lempikaupungeistaan, missä oli ennenkin ollut töissä. Hän antoi minulle tavaroitaaan ja mm. värikkäitä kaulahuivejaan, hän halusi tästä lähtien pukeutua vain mustaan. 

Makuuhuoneessani tunsi ensimmäiseksi, koska oli laitettava lämmitys päälle. 

Lontoossa on tapana trimmata puut talveksi.


Myrskyt ovat joulukuussa Brittein saarilla tavallisia. Brida pysytteli kaukana kolisevista ikkunoista ja katosta, minä pysyin vedolta lämpimänä peiton, läppärin ja kissan alla. 

Tom kävi Lontoossa noin kerran kuussa, mutta ei ollut enää alkukevään jälkeen yöpynyt luonani vaan hotellissa. Kävimme syömässä ja leffassa ja katsoimme mm. Farscapea luonani. Usein viikonloppuun mahtui myös Trek-porukan tapaaminen Tex Mexissä. 

Marraskuussa kävimme tassimassa the Old School Yardissa. Kaikki kuvat minusta ovat epätarkkoja, koska olin monta tuntia liikkeessä, jos olisin pysähtynyt, jalkojen kipu olisi ollut suunnaton, ja olihan se, seuraavat päivät. 

Sekä Ghosbustersia katsomassa, osa tapahtumista näyteltiin teatterissa livenä.

 Kävimme 7. joulukuuta Hyde Parkin Winter Wonderlandissa, joulukuuksi puistoon rakennetussa huvipustossa, jossa laitteiden lisäksi oli kaikenlaisia herkkukojuja. Siellä oli erityisherkälle aivan liikaa ihmisiä ja ääntä. Myöhemmin Tex Mexissä join aivan liikaa sekaisin. Join ensin sivistyneesti vain viiniä, mutta sitten pojat ostivat minulle shotteja. Krapula oli sen mukainen.  

Aloin käyttää Naked Wines viinisivustoa viinin tilaamiseen, sen sijaan että olisin tilannut viinin tavallisesta supermarketista kotiin kannettujen ruokaostosteni mukana, niin kuin siihen asti. Naked wines myi itsenäisten pientuottajien viinejä ja heidän kanssaan saattoi sivustolla keskustella jne. Jos tilasi 12 pulloa halpaa viiniä, sain 13. pullon kallista viiniä ilmaiseksi. En tietenkään juonut niitä yksin, vaan Anna, Tom ja naapurini Sandra kävivät auttamassa, ja silti yhdessä laatikossa meni aina vähintään pari, kolme kuukautta.  

Saija tuli Suomesta viettämään joulunaikaa kanssani ja maistelemaan ensimmäisiä nakuja viinejä.
  

Muuten Brida sähisi ja murisi Saijalle, myös kylpyammeen laidalta kun Saija oli kylvyssä, mutta jouluaattona oli heilläkin joulurauha. 

Kävimme Saijan kanssa jouluyön kirkossa St Mary Abbotsissa High Street Kensingtonilla. Se oli mielenkiintoinen kokemus kaikkine rekvisiittoineen, suosittelen. Kaikki toivottivat toisilleen hyvää joulua ja tunnelma oli yhteisöllinen. 

Myrsky rymisi läpi yön ja tuo, alla kuvassa näkyvä, makuuhuoneeni oven yläpuolella oleva ikkuna räsähti rikki, kun kattotiili tai muu lensi sen läpi, mutta Saija vain nukkua tuhisi. Yläkerran egyptiläiset sedät imuroivat ja siivosivat lasinsirut pois, etteivät kissa tai ihmiset satuttaneet tassujaan. 

Välipäivinä seikkailimme mm. Tate Moderniin ja Tequila Tex Mexiin, jossa tosiaan saa cocktailien ja shottejen lisäksi myös ruokaa. Yksi lemppareistani oli fajitat, joiden liha ja kasvikset tarjoiltiin kuumassa pannussa. Salaatti, kastikkeet, kermaviili ja juustoraste tarjoiltiin eri astiolla.  

 

28. joulukuuta risteilimme Westminsterin laiturilta Greenwichiin asti. 

London Eye

Houses of Parliament

the Tower of London 

Tower Bridge

Cutty Shark

Lentelin Saijan kanssa Suomeen uudeksi vuodeksi ja myöhemmin tammikuussa takaisin Lontooseen, valukuvia en juuri ottanut. Suomessa oli mustaa ja ikävää paitsi lähtöpäivänäni, tietysti, jolloin oli sekä aurinkoista että lumista.  

Vuokraisäntä ei ollut tällä välin korjannut jouluyönä hajonnutta ikkunaa.