46. luku, jossa Mansesteril likka pääsee Manchesteriin

Kesäkuun neljäs peitätin uudella tatuoinnilla ensimmäisen tatuointini, kissafiguurin. Se ei ollut alunperinkään sellainen kun oikeasti olisin halunnut. Nyt Ivan taiteili kolmessa tunnissa kissanaisen, jolla oli seksikkäät piikkikorkoiset saappaat, sellaiset, mitä en voisi ikimaailmassa cp-vammaisissa jaloissani pitää, näin minulla oli ne aina.

Kun talvi vihdoin hellitti, alkoivat helteet. Taito laittaa auringossa huivi päähän oli säilynyt, vaikken afrikkalaisten kanssa ollutkaan hengaillut enää vuosiin. Kesääni kuului mm. yrittäjäkurssi ja liiketoimintasuunnitelman tekeminen.

London Film and Comic Convention eli LFCC 2013 oli heinäkuun alussa. Lauantaina vain hengalilin ja fiilistelin fiftari mekossani ja illalla istuimme trekkien kanssa Tex Mexissä. Sunnuntaina olin paikalla Major Kira Nerysinä, koska olin tapaamassa kolmea Deep Space Ninesta tuttua miestä. Tekokuituisessa uniformussa oli kuuma ja jalkoja särki ja ne olivat turvoksissa koko heinäkuun muistaakseni, mitkään kengät eivät tuntuneet hyviltä.   

Koska Aron Eisenberg eli Nog oli niin lyhyt, minäkin sain kumartua ceparisti/ söpösti eteenpäin kuvassa. Näin Aronia vielä pari kertaa muissa tapahtumissa ja hän oli yksi ihanimmista ihmisistä seurata myös somessa. Aron kuoli kroonisen munuaistaudin aiheuttamaan sydänkohtaukseen vain 50-vuotiaana 2019. Rene Auberjonois, Odo Deep Space Ninesta myös, kuoli hänkin loppuvuodesta 2019. Olen onnekas, että sain tavata nämä idolini. 

Alexander Siddiq, Doctor Julian Bashir, tuttu myös Game of Thronesista jne., taputti minua selkään ja sanoi "well done", kuvan jälkeen. En tiedä mitä hän sillä tarkoitti. Se kuulosti hiukan holhoavalta, ihan kuin se, että horjuin kävelykeppeineni paikalle, olisi ollut erityisen suurikin suoritus. 

Koska uniformussani ei ollut taskuja, tulin kuvaan valokuvauslippu kädessä. Avery Brooks, Kapteeni Benjamin Sisko, laittoi sen heti povitaskuunsa, ja kysyi, halusinko kävelykeppini kuvaan. En varsinaisesti halunnut, joten hän kaappasi minut kainaloonsa ja antoi keppini assarilleen. Otimme kuvan ja hän piti minua kainalossaan, kunnes assari toi keppini. Sitten hän antoi takaisin lippuni. Sain aikaa hänen kanssaan moninkertaisesti enemmän, kuin ihmiset, jotka vain kävelivät hänen viereensä ja kuva otettiin. Ihana ihminen! Ja sitten kuvaaja ei ollut yhtään mukana, eikä uniformuani näy juuri ollenkaan, eikä siis keppiänikään olisi näkynyt. Silti, Rakastan tätä kuvaa ja muistoa. 

Maksoin vielä DS9 Talkista, koska paikalla oli muitakin sarjan näyttelijöitä, sillä oli sarjan 30. juhlavuosi.  

Ghostbusterskin oli paikalla. 

Helteet olivat Bridastakin niin rankkoja, että hän ei jaksanut edes kynttä tuolista irrottaa, vaan nukkui tässä asennossa. 

Heinäkuun lopulla matkustin Tomin kanssa Manchesteriin Trekology tapahtumaan. Olin kirjoittanut lukiossa aineen siitä, kuinka unelmoin Manchesteriin matkustamisesta. Siellä kulki mukava metrolink ratikka ja muutenkin kaupunkia hallitseva punatiili ja Irwell joki toivat mieleen Tammerkosken ja Suomen Mansesterin. 

Hotelli oli hämmentävän rähjäinen ottaen huomioon, että se oli aivan Old Traffordin naapurissa, ja varmasti käyttöaste oli hyvä, joten ehkä remppaakin olisi voinut tehdä. Hissejä ei ollut ja portaat sattuivat polviini todella. Matot sattuivat lähinnä silmiini.  

 

Perjantai-iltana kävelimme Irwell joen toisella puolen lähiostarille ja söimme itsemme hullun täyteen kiinalaisbuffassa.

Trekology oli taas fanien järjestämä pieni tapahtuma, ja tämä oli sen viimeinen vuosi. Tapahtumassa oli näytillä paljon fanien omistamia upeita Star Trek pienoismalleja ja esineitä. 

 

Chase oli taas vieraana

Gareth Wang, Harry Kim, Voyger, oli todella hauska vieras ja hyvä puhuja, tosin, oli selvästi kiinnostuneempi juttelemaan niiden kaikista nätimpien fanien kanssa, ei minun. 

Koska olimme molemmat Tomin kanssa vuosia olleet Manchester Unitedin jalkapallojoukkueen faneja, ja koska hotellimme sijaitsi Old Traffordin, joukkueemme kotistadionin naapurissa, otimme tilaisuudesta vaarin ja menimme turistikierrokselle. Erityisherkkää itketti useasti, olihan se ihan huikeaa, että olin siellä. 

The United Trinity, Best, Law, Charlton

Elokuun alussa Babylon 5 sarjan Claudia Christian julkaisi omaelämänkertansa Babylon Confidental. Laskelmoin niin, etten joutunut seisomaan auringossa ulkona jonossa kovinkaan kauan, ja sain nimmarin kirjaan ja kuvan Claudian kanssa ja juttelimmekin rauhassa vähän, hän oli juuri matkustamassa Helsinkiin. Purskahdin itkuun vasta tuubissa matkalla kotiin, tärinä laukesi kun kaivoin kirjan laukusta. Millainen muisto, ja huikea kirja näyttelijän maailmasta ja taistelusta alkoholismia vastaan. Nalle sai tietenkin nimekseen Manu ja museon kolikkokin on  vielä tallessa. 

Minuakin Suomi kutsui, Hanna oli menossa naimisiin ja elokuu on myös ihaninta aikaa olla maalla, kun on sadonkorjuunaika. Brida yritti näyttää, että hänkin mahtuisi mukaan.