50. luku, jossa "valar morghulis"

Vuoden alun olin yskässä ja nuhassa ensimmäisen kerran kolmeen vuoteen. 

6. tammikuuta 2015 aloitin runsaan kuukauden mittaisen, työttömille ilmaisen, kurssin, jossa käytiin läpi etenkin Excelin ja Powerpointin käyttöä, mutta myös Wordin erityistoimintoja. Kurssi oli hyödyllinen, koska kaiken, mitä olin siihen mennessä osannut tietokoneella tehdä, olin opetellut yksin itse. Lukion ATK-tunneilla kirjoittelin lähinnä sähköposteja ja roikuimme chateissa, ei meille opetettu yhtään mitään. 

Nuorten aikuisten ryhmämme oli tosi kiva. Vaikka otin tauoille aina kirjan mukaan, sitä ei tullut juuri luettua, koska minut vedettiin mukaan keskusteluun. Tunsin myös olevani elementissäni päästessäni pitkästä aikaa luokkaympäristöön, ja tuin muita, joille asioiden tajuaminen oli hankalampaa. Tomilta itse kyselin Excelin ihmeitä, ennen kuin homma rupesi itseltä sujumaan. Sitten näin jo uniakin eräänlaisista if statementeistä: jos tietty Game of Thrones hahmo kuolee, kuinka todennäköistä on, että toinenkin kuolee jne. 

Bunny Brida 
Jarnolla oli taas näyttelyssä Lontoossa teoksia, ja kävin avajaisissa Sandran kanssa, ja jatkoin niiden jälkeen vielä pubiin Jarnon ja muiden kanssa. Sain taiteilijan nimmarinkin Vuoden nuori taiteilija 2013-kirjaan, jonka olin roudannut varta vasten paikalle. Täytyy sanoa, että Jarnon energia on yksi mun lemppareista maailmassa, ja on harmi, ettei olla tuon jälkeen nähty.  

Tiinakin poikkesi tammikuun puolivälissä Lontoossa, ja me poikkesimme Tex Mexissä ja Steveä katsomassa Prince Alfredissa, minäkään en ollut ollut siellä  kolmeen vuoteen. Steve kuitenkin tuli heti sound chekattuaan juttelemaan kanssani ja keikka ilahdutti kuin ennen. 

 

6.-8. hemikuuta SF Ball oli ensimmäistä kertaa Southamptonissa. Perjantai-illan bileiden teemana oli Kiviset ja Soraset - the Flinstones. Minä olin Siru Kivinen, kivikoru kaulassa, tietysti. Sirulla oli vihreän mekkonsa kanssa siniset sortsit, minulla parin punnan jegginsit. Ystäväni Mark oli Retu. 

Dalek Doctor Who-sarjata kohtasi Star Trekin hotellin aulassa. 

Vieraina olivat Voyagerin Tom Paris eli Robert Duncan McNeil ja Icheb, eli Manu Intiraymi, joiden komiikka toimi todella hyvin yhteen sekä...

...James Cosmo, joka on tuttu niin Game of Thronesista kuin monesta elokuvastakin. Sun ja Tomin kanssa hengailin koko viikonlopun. 

 

Minulla oli pitkä hoitosuhde Back to Health kiropraktiikkaklinikkaan Ealing Broadwaylla, johon alunperin päädyin alennuskupongilla, mutta jäin vuosiksi asiakkaaksi. Iranilainen Amir hoiti minua yhteensä eniten, ja vaikka yksi hoitokerto ei montaa minuttia kestänyt, ehdimme ystävystyä, flirttailimme ja nauroimme paljon ja juttelimme mm. Ghostbusters elokuvasta ja siitä että hän oli hulluna Harry Potteriin, kun taas minä en ollut kirjoja vielä edes lukenut, tai nähnyt kaikkia elokuvia. Ei haitannut yhtään, että hän oli minua muutaman vuoden nuorempi ja luvattoman komea. Italialainen Francesco hoiti minua välissä, mutta Carolynin asiakas olin pitkään, ja hoidon aikana ehdimme jutella niin Star Trekin, Stargaten kuin Game of Thronesinkin miehistä ja juonikuvioista. Itkin, kun ensin Carolyn lähti helmikuussa 2015 töihin muualle, sitten Amir, mutta Amir tuli onneksi pian takaisin, koska työmatka toiselle klinikalle oli niin mahdoton. Sain tuolla ensimmäistä kertaa kokea myös lihashoitovasaran voiman, minkä hakkaus ei tuntunut mitenkään miellyttävältä hartioissani, varsinkaan viime jouluna joulupukilta saamaamme vasaraan verrattuna. Hoitajiin liittyi 2015 myös Adam, jolla oli myös osteopaatin koulutus ja vähän erilaiset otteet. Oli huikeaa säännöllisistä röngtenkuvista huomata, kuinka selkärankani ja asentoni suoreni ja lopulta emännänkyhmykin katosi. 

Leonard Nimoy, Star Trekin Spock, kuoli 27. helmikuuta 83-vuotiaana.

Lakanan vaihtaja kisu

Game of Thrones Experience at the O2, fanittamani Game of Thrones -sarjan pukuja ja rekvisiittaa oli näytilllä Lontoossa.

Sansa Starkin mekko 

Daenerys Targaryenin mekot 

Mags ja Mountainin broadsword

Jamie ja Cercei Lannisterin asut

Joffrey Baratheonin asu ja jousi 

Tyrion Lannisterin asu 

Stannis Baratheon (ilmeisesti ainoa pitkä ihminen) ja Melisandre

needle oli pieni

Arya Starkin asu

Margarey Tyrellin asu

Jon Snown asu 

Samwell Tardyn asu 

Mags on the Iron Throne, valtaistuimella, John vartioi 

Maaliskuun alussa  Tiia ja Matti tyttärineen ja Tiian pikkuserkku taas avustajanaan poikkesivat Lontoossa ja jälleen tuli neljän päivän aikana käveltyä paljon. Olin aivan rättiväsynyt tuona keväänä senkin takia, että kivut vähensivät nukuttuja tunteja lähes kolmanneksella melkein joka yö. Olin nukkunut jo pitkään todella huonosti. Lihas- ja hermokipu etenkin oikealla puolella kehoa söi naista. Olin huomannut jatkuvan kivun jo vaikuttavan muistiini ja keskittymiseen. Sellaisia huolimattomuusvirheitä tuli tehtyä, mitä ei ollut koskaan ennen sattunut, kävelin jopa kaupasta ulos vanupuikkopurkki kädessä ja huomasin bussissa, melkein jo kotona, etten ollut maksanut sitä. Kuvailin Miljalle mesessä kuinka elämäni kehossani ahdisti: ...ja tää vaivanen kroppa nyt enimmäkseen, mikä vaikuttaa unen laatuun, mikä vaikuttaa mieleen... Aivot toimii hitaalla, kuin veden alla... Ja sit arveluttaa, et miten tästä eteenpäin... mut joo, elämä on, tylsää ja turhaa, kurjaa ja ikävää, tää tiedettiin jo. 

Onneksi lapset vievät paljon huomioita, niin ettei sitä edes huomannut, ettemme Tiian kanssa jutelleet koko aikana juuri mitään. Saimme myös selville, että Lontoon leikkipaikat olivat todella ankeita. Westfieldin ostarilla vietimme kuusi tuntia, ja sen taustahälinä ahdisti hermostoni äärimmiilleen. Jamie's Italian kyllä auttoi. Onneksi löysin juuri tuolloin myös länsi-Lontoosta rauhoittavaa luontoa. Kävimme nimittäin WWT Wetland Centressä Barnesissa. Tämä vesistöalue on monien lintujen, kasvien ja pieneläinten koti ja oli kivoin turistikohteista kaikkien mielestä. 

Tammikuussa koditon, ja kuukausia kadullakin jo asunut, Nico oli pari päivää luonani ja pidemmän aikaa, täysin rahattomana, maaliskuussa. Hän oli huonossa kunnossa, alipainoinen ja kulki hitaasti ja aivan vääränä. SDR leikkauksen hyödyt eivät näkyneet enää missään. Hän oli vihdoin tajunnut, että hänen täytyi lähteä kotimaahan. Hänen viisuminsa oli peruttu jo ajat sitten eikä hän ollut oikeutettu mihinkään yhteiskunnan tukiin EU:ssa yhdysvaltain kansalaisena. Hän kieriskeli masennuksessa, itsesäälissä ja -syytöksissä. Vaikka suhteemme ei ollut, ihan paria ensimmäistä viikkoa lukuun ottamatta, koskaan ollut helppo, yritin tukea häntä seuraavissa askelissa parhaani mukaan. Mutta totuus oli, että hänen negatiivinen energiansa sai minut väsymään henkisesti ja fyysisesti niin, että silmäni vuotivat, kun yritin pitää niitä auki. Sinä päivänä kun Nico lähti, tämä tuli sopivasti Facebookissa vastaan: 

Kävin työhaastattelussa osa-aikaiseen respan paikkaan ja tulin heti pomon kanssa hyvin toimeen, hän lupasi jo paikan minulle. Puhuimme Reikistäkin, Reikitin häntä ja lupasin tuoda bisnestä hyödyttäviä kristalleja töihin. Lähdimme yhdessä, koska hän halusi viedä minut kotiinsa, jotta reikittäisin hänen vaimoaan, tulevaisuudessa ehkä monta kertaa viikossa. Ja astuin pahasti ja kaaduin korkeaan kynnykseen. Hän hössötti kävelykepistäni jo aiemmin, eikä tuntunut uskovan, etten tarvinnut kävelykeppiä yleensä sisätiloissa. Reiki-hoidon jälkeen en kuullut heistä enää mitään. Lontoon kokoisesta kaupungista  löytyy aina joku kokeneempi, mutta kerrankin uskoin, että hän tykkäsi persoonastani, kun sanoi näkevänsä itsevarman, päättäväisen ja positiivisen asenteeni. Luulin, että hän olisi uskaltanut antaa tälle vammaiselle mahdollisuuden, taas olin väärässä.  

Lontoon suomalaisella kirkolla kävin pääsiäismyyjäisissä Tomin kanssa nauttimassa makkarasta, muusista ja Lapin kullasta sekä isot pullat jälkiruoaksi. Ei ollut varaa ostaa kotiin kuin ne tärkeimmät, eli vähän salmiakkia, aurajuusto, ruisleipä ja riisipiirakoita. 

Tom, Su ja Mags kävivät myös luonani istumassa iltaa, mikä oli erikoista, sillä luonani ei ollut sitä ennen koskaan ollut kolmea ystävääni samaan aikaan. Bridakin sieti vieraita aika hyvin, ja pienen sähinän ja tassulla läppäämisen jälkeen vahtikissani sai jopa nukahdettua. 

Huhtikuun alussa juhlittiin taas FC Dayta Leicesterissä. Ohjelma oli paisunut jo paripäiväiseksi ja ehdimme myös tutkia Space Centren Davidin, Miken, Tomin, ja Martinin kanssa. 

Vieraana, kukas muukaan kuin Voyagerin Harry Kim, Garett Wang. 

Tässä poseeraamme minä, Martin, Garett, Dale ja Rosie. Garettin kanssa biletin tanssilattialla mm. Rammsteinin Du hastia. Muuten DJ soitti koko illan minulle vierasta ja huonoa musiikkia, niin kuin näissä tapahtumissa usein.
Mitä kuvista ei välity on se, kuinka bussi Leicesteriin oli eksynyt matkalla, joten matka kesti paljon odotettua pidempään ja selkäni huusi kivusta jo perille päästyäni. Kukaan ystävistäni ei ollut vastassa linja-autoasemalla, joten joiduin etsimään hotellini ja raahaamaan matkalaukkuni sinne itse ja olin hangry. Saatuani ruokaa ja juomaa ja pelattuani Cards Against Humanity-peliä oloni parani hiukan. Mutta kehoani särki koko viikonlopun ajan, erityisherkkänä olin ylivirittynyt ja ahdistunut melusta ja ihmisistä, en jaksanut puhua juuri kenellekään tai olla sosiaalinen, mikä loukkasi eräitä.  

Stevellä oli online keikka ja kuvailin Miljalle, kuinka mukavaa sekin oli Prince Alfredin sijaan: ihan sellanen mellow sunnuntain piristys, kattella ny livekeikkaa kissa mahan ja läppärin välissä, juoden rosee pyjamassa sängyssä maaten, tukka rasvasena...

Huhtikuun lopulla aloitin osa-aikatyön kirjastossa. Rakastin joka hetkeä. Hyllytin kirjoja, poistin ja skannasin kirjoja järjestelmään ja palvelin asiakkaita. Ja tapasin kirjailijoita, mm. huikea Ben Aaronvitch, ja sain ilmaisia kirjoja itsellenikin! Lähes itkin onnesta! Työllistämisprojekti maksoi neljäksi kuukaudeksi palkkani, ja koska kerrytin lomapäiviä, heille oli ok, että olin varannut jo loman. 

Siirryin parin työpäivän jälkeen Hammersmithin kirjastosta Church Streetin kirjastoon, koska siellä saatoin opettaa ja auttaa myös lukutaitoryhmässä ja IT drop in- iltojen aikana. Lisäksi, kirjasto oli esteetön ja siellä oli jopa hissi, toisin kuin hyvin vanhassa rakennuksessa olevassa Hammersmithin kirjastossa. Kuvailin Miljalle kuinka: 
Church Street Library on ihan kiva, vaik uusittu onkin. ihmiset kivoja, pomo musta, ihana homomies. Naisten keskustelu-literacy ryhmä on kiva, ja kun ne kokoontuu ma, ke, pe, niin ne tulee oleen mun normit työpäivät. lisäks autan drop in- tietsikkatunneilla, ma ja pe. oppilaat on mukavia ja on pitkästä aikaa kiva kuulla, "hey teacher!" en tiä mitä muut ajat teen, varmaan järjestelen kirjoja hyllyyn, ja skannailen koneelle niin kuin Hammersmithissa. 

Minut heitettiin heti syvään päähän ja vedin yksin lukutaitopiirin. Oli aivan ihana lukea selkokielellä kirjoja naisten kanssa ja keskustella niistä ja englannin kielestä. Tein pitkät päivät siis maanantaisin ja perjantaisin ja lyhyemmän keskiviikkoisin. Kahtena päivänä oli kieliopin ja kirjoittamisen opetusta ja perjantaisin lukupiiri, mutta ehdin myös hyllyttää, korjata kirjoja jne. En ole missään kohdannut yhtä ihanaa, kannustavaa ja inspiroivaa työilmapiiriä. Tosin kuin Suomessa, missä pomoja harvemmin näkee muualla kuin yksin toimistoossaan, jopa pomo tuntui heti läheiseltä ja kaikkien kanssa oli helppo tulla toimeen. 

Vapuksi siis lentelin Suomeen ja viivyin vajaan pari viikkoa. Lunta ei onneksi enää ollut. Edellisistä äidin munkeista olikin vuosia.  

 Hämmennyin, kun tuossa ulkokuvassa mulla ei ole keppiä. En muista, enkö ottanut sitä mukaan, koska äiti halusi tulla kynkäksi, eikä ollut liukasta, vai annoinko sen kuvaa ottavalle äidille, ettei se tulisi kuvaan? 
Se olikin viimeisin kerta toistaiseksi, kun Hervannan hurjat  viettivät iltaa yhdessä.

Ritari Dahir oli juuri täyttänyt 3-vuotta. Taustalla Suomi voitti Norjan 5-0. 

Täti rakenteli linnoituksen ja lautan legoista sankarin päikkäreiden aikana.

Marin kanssa kävin herkuttelemassa Viikinkiravintola Haraldissa taas. 

Tässä karamelisoitua kotijuustoa valkosuklaamoussella, lakkahillolla ja lakritsikastikkeella.

Ehdin myös nähdä vuoden täyttävää kummityttöäni ja juhlia äitini kanssa äitienpäivää. Reissaaminen, kohtaamiset ja erot olivat rankkoja, ja itkin paljon. Äidin kanssa soittelin joka sunnuntai ja Even kanssa usein Skypetin, mutta muista en kauheasti kuullut muuta kuin Suomen lomilla. 

Onneksi Lontoossa oli odotettavissa taas syntymäpäivä-picnickini. Ei ollut yhtä lämmintä kun edellisvuonna, mutta yhtä mukavaa. Naapurini Sandrakin kävi paikalla sekä uudet ystäväni Su ja Mike. Toki siirryimme Tex Mexiin illaksi. 

Vain osa lahjoista. Suomalaista hämmensi, kuinka aikuisellekin annettin joka vuosi paljon lahjoja. 

Sandaalini kestivät 13 vuotta, tuntikausia tanssimista clubeilla Suomen kesien aikana, 29-vuotissynttärini, SF Ballin 2015, mutta eivät enää 33. synttäreitäni. 

Rosien antamat kukat olivat upeat vielä kaksi viikkoa myöhemminkin. 

Oli ihanaa, että Magsista olin vihdoin löytänyt kaverin Briteissä, joka seurasi Euroviisuja! Kokoonnuimme hänen kotiinsaa jo toista vuotta peräkkäin niitä seuraamaan. 

Olin saanut helmikuun lopulla lääkäriltä ibuprofeenigeelireseptin ja muutaman kerran fysioterapiaa, mutta se oli samaa venyttelyohjeiden netistä tulostusta kuin viisi vuotta aikaisemminkin Englannissa fysioterapiassa käydessäni. Oikaisin aina hautausmaan läpi fysioterapiaan Charing Crossin sairaalalle kävellessäni. Kuinka sopivaa. Usein oli aika kuollut olo mennen tullen. 

10.6. pävitin kuulumisia Antille: 

Itte mä itelleni picnicin synttäriks järjestin, kaverit vaan tuli paikalle. :) Osti ne kyllä mulle kivoja lahjoja, mikä on jännää, kun tässä maassa tosiaan aikusetkin saa pyytää ja odottaa lahjoja synttärinä. :) 

Mun elämän pääasiat tällä hetkellä: Kirjastontätinä on tosi kivaa, vaikka minimipalkka takaa sen, et mulla on oikeastaan vähemmän rahaa tilillä nyt, kuin työttömänä. Kroppaa särkee, enimmäkseen jalkoja, eikä niihin oikein auta mikään. Sosiaalinen elämä on mukavaa, sillon kun siihen on energiaa ja aikaa... esim. viime viikolla kävin sirkuksessa naapurini Sandran kanssa ja huomenna meen kattoon suurta Elvis näyttelyä, kaikkee sen henkilökohtasesti omistamaa Gracelandin kamaa. Martinia näen kerran kuussa tai harvemmin... mut  tällä hetkellä se sopii mulle ainakin enimmän aikaa... Kattoo nyt tuleeko mun oma koti- haaveista ikinä totta... Ens torstaina ois työhaastis kirjastontätiks yhden yliopiston kirjastoon, et olis vähä parempi palkka... ja kunnon lomatkin, et ehtisin Suomeenkin ehkä paremmin. :) Et ens viikon torstaina puolilta päivin vaan peukkuja pystyyn kiitos!