48. luku, jossa pääsen vihdoin kaverin mökille
![]() |
22. tammikuuta kirsikkapuut taas kukassa. |

Taas löytyi uusi lempiravintolaketju, Bill's, jonka kanssa rakkaussuhde on kestänyt näihin päiviin. Tässä lemon meringue cheesecake, sitruunajuustokakku marengilla.
Helmikuun alussa oli taas SF Ball Bournmouthissa, tällä kertaa vieraana olivat Deep Space Ninen Klingonit Gowron ja Martok, Robert O'Reilly ja JG Hertzler, jotka rakastivat Suomea, sekä Marina Sitris eli Deanna Troi, TNG, Uusi sukupolvi -sarjasta ja vielä Chris Barrie Red Dwarf -sarjasta, jonka kanssa puhuin mm. siitä, miksi pidän Englannin säästä Suomen säätä enemmän. Klingonit vitsailivat kuvien oton aikana koko ajan, Marinaa ei naurattanut, koska valokuvausjonot venyivät. Hänen kanssa otettiin vain nopeasti kuva, ei juteltu.


Ball-illaksi pukeuduin siskoni
vanhojentanssimekkoon, perjantai-iltana olin pukeutunut fiftarimekkoon, jonka ostin Hannan häihin.

Sunnuntaina pääsin vihdoin kunnolla livenä juttelemaan Teresan, mahdollisesti maailman ihanimman ihmisen kanssa. Hän on sielunsiskoni ja yksi niistä noin kolmasta ihmisestä maailmassa, joiden kanssa minun on aina helppo olla.
![]() |
Babylon 5 psi corps sormus. |
Lontoon suomalaiset kokoontuvat katsomaan kaikkia leijonien pelejä Famous 3 Kings pubiin, joka sattui olemaan kotini naapurissa.
Tässä hakkasimme USAn olympialaisissa 5-0 ja olimme Tomin kannssa katsomassa.
Henna toi vaahterasiiirappitikkarin tuliaisiksi Kanadasta.
Henna oli muuttanut taas tammikuun lopulla Lontooseen ja asui kuukauden kanssani ennen kuin muutti, tällä kertaa lähemmäksi minua, Hammersmith Bridgen toisella puolelle Barnesiin.
![]() |
Tomin ja Magsin kanssa Tex Mexissä tietyisti. |
Liiketoimintasuunnitelmani oli hyväksytty ja olin saanut helmikuussa yrityslainan, jonka avulla ostin hoitopöydän, maksoin vakuutukset ja perustin Reikiä, äänimaljarentoutuksia ja kivihoitaja tarjoavan yrityksen. Minun piti ensin muuttaa keskikerroksesta vapautuvaan kaksioon, jossa olisi ollut tilaa tehdä hoitoja kotoa. mutta viime hetkellä vuokraisäntä peruikin sopimuksemme ja otti siihen vakavaraisemman pariskunnan. Harmittihan se, mutta, eihän siinä mikään auttanut. vuokrasin kivan huoneen käyttööni kerran viikossa akupunktiohoitolasta Fulhamissa, enempään ei ollut varaa. Vaikka kuinka mainostin netissä ja jaoin käytikortteja ja flaikkuja, joita Hennakin jakoi puolestani, koska monissa lähitaloissa oli portaat oven edessä ilman kaidetta, ei monikaan asiakas löytänyt minua. Olin pian taas masentunut ja ahdistunut. Lontoossa oli liikaa kilpailua, eikä minulla ollut verkostoja. Olisi ollut parempi kasvattaa asiakaskunta hoitamalla kotona siihen asti, että oli tarpeeksi asiakkaita maksaakseni hoitohuoneesta vuokraa, mutta minun asunnossani ei todellakaan ollut tilaa.

5. huhtikuuta oli ensimmäisen First Contact Day -fanitapahtuman vuoro Leicesterin National Space Centrellä. (First contact ihmisten ja Vulcanuslaisten välillä tulee tapahtumaan Star Trek: Ensimmäinen yhteys -elokuvan mukaan 5. huhtikuuta 2063).
Kuten olen kertonut, pelkään siltojen ylitystä jalan, etenkin veden yli. Hammersmith Bridge on yksi pahimmista, koska se on osittain metallinen, se kolisee autojen jylistessä ohi ja sen rakenteista näkee läpi veteen. Tässä uskaltauduin sillalle ensimmäistä kertaa, ja jalat täristen ylitin sen Hennan perässä.

Huhtikuinen aurinko paistoi kivasti tuohon portaalle oveni yläpuolisesta ikkunasta, ja se oli 3-vuotiaan Bridan lempipaikka.
Kaaduin suojatiellä, tietenkin hameessa.
Naapurikyttääjä
Toukokuussa oli taas taisteltava, että sain asumistukea, jota en ollut saanut sitten helmikuun, kun aloin yrittäjäksi.
Tällä kertaa juhlin syntymäpäivääni trekkereiden kanssa Kensington Gardensissa picnicillä. Kuuntelimme läppäriltä kasari- ja ysärimusaa, herkuttelimme ja joimme. Sain tältä porukalta mm. maksetun tilauksen Enterprisen mittatilausuniformuun.
Runsas vuosi Tax Mexin valikoiman testausta ja olin löytänyt lempidrinkkini:
Classic Margarita, frozen
24. toukokuuta kävin katsomassa Elvistä Hammersmith Apollossa. Bändi ja taustalaulajat olivat livenä, Elvis oli valkokankaalla.
Seuraavana päivänä junailin Fudgen kanssa Lake Districtiin mökkilomalle, trek pojat jo meitä siellä odottivat. Suomalaisena oli hämmentävää, että kännykät eivät toimineet siellä ollenkaan. Kavereideni mielestä oli hämmentävää, että pysyin seisomaan sateesta märällä nurmikolla paljain jaloin tehden chi kung liikkeitä, enkä vilustunut, toki siihen auttoi junamatkalla juomamme Finlandia. Maisemat olivat parin päivän lomalla huikean kauniit, vaikkei sää suosinutkaan.
![]() |
Kävimme myös risteylyllä Lake Windemarella |
Surullista kyllä, reissumme jälkeen porukkamme alkoi hajota. Fudge puhui vähän kaikista pahaa, päin naamaa ja selän takana. Siedin hänen ilkeilyään vähän pidempään vielä, koska hän asui lähellä, ja oli etenkin kaksin ollessamme ihan hyvää seuraa. Mutta hän joi aivan liikaa, ja ilmeni, ettei hän muistanut, kuinka olin kuunnellut hänen murheitaan, ja sen perusteella hän piti minua itsekkäänä ihmisenä. Alkoholistille on turha yrittää selittää omaa näkemystään.
29.5. palasimme Tomin kanssa katsoman Royal Albert Hallin Star Trek: Live in Concert, ja toki sinne tuli muitakin tuttuja. Liput olin ostanut jo vuotta aiemmin, ja olihan konsertti upea.
Kommentit
Lähetä kommentti