49. luku, jossa pakenen taas maailmaa avaruuteen

Saippuakuplia omilla portailla heinäkuussa 2014

Yläsängyn tikkaiden puolat käyvät myös laatikosta, tuumi Brida

Kesäkuun 1. vein Tiinan Tex Mexiin. Double trouble in town again!

Brida osasi laiskotella 

Brida oli niitä kissoja, joka auttoi innokkasti lakanoiden vaihdossa.

.Työttömyys ja köyhyysahdistuksessani mietin Miljalle mesessä kuinka: jos mul ei ois Bridaa, niin en tiä kuinka täs jaksasin tai viittisin enää elää,... on tullu tässä mitta aikalailla täyteen...

Normaali aamiaiseni: salamia, banaania ja juustoa leivällä, mikroon. Nauti chilikastikkeen kanssa, söin samantapaista tänäänkin. 

Kesäkuun puolivälissä entinen työkaverini Jarno Vesala (Vuoden nuori taiteilija 2013) tuli järkkäämään teoksiaan näyttelyyn Lontoossa, ja oli ihanaa ja jotenkin kotoista nähdä ja istua iltaa ja jutella syvällisiä pitkästä aikaa. Vain suomalaisen kanssa voi puhua nautinnollisesta synkkyydestä ja yksinäisyyden tarpeesta. 

Juhannuksena juhlimme Tomin ja Markin synttäreitä Old School Yardissa, ei vain tanssien, vaan myös karaokeillen. Oli liian kuuma, jalkoja turvotti ja särki nopeasti enkä jaksanut puhua kenellekään kun kaikki vaan väsytti. 

Tapasin heinäkuun alussa Tax Mexissä mielenkiintoisen tyypin nimeltä Martin. Aloimme jutella ensin mesessä sitten Skypessä tuntitolkulla, neljäänkin aamulla, mutta ennen kuin ehdimme pdemmälle, Suomen kesä kutsui taas. Sieltäkin kyllä soittelin kotiinpäin, koska siitä ei tarvinnut sopimukseni mukaan maksaa ylimääräistä. 

Heinäkuun 12. oli taas LFCC. Ja taas oli Dax Deep Space Ninesta paikalla, tällä kertaa Jadzia eli Terry Farrell. Olen punainen kuin keitetty rapu, koska olen seissyt jonossa ulkona kirjaimellisesti tuntikausia. Sain vasta tekstaamalla Tomille tietää, kun pelkäsin että myöhästyn kuvasta, että liikuntavammaisena minun ei olisi tarvinnut jonottaa ollenkaan, pääsin valokuvausjonoonkin ensimmäiseksi ja siitä kuvassa näkyvä leveä hymy, vaikka jalkojani kivisti ja oli toki hikikin. 

Sitten kävin vielä katsomassa Game of Thrones Talkin, jossa oli useampi sarjan näyttelijä. 

Heinäkuun 21. olin taas Tampereella. Suoraan Pirkkalan kentältä Speakeasyyn siiville tietysti, tarkalleen ottaen 18 extra hottia. Ja sitten Evellä hieronta ja saunaan!

Seuraavana päivänä Hervannan heinäkuu oli edelleen ihana ja kuuma, etenkin Ahvenisjärvi ja Efesin terassi.  

Lempipizzani: salami, jalopeno, paljon valkosipulia

Keskustan kesää kävin myös fiilistelemässä ja lounaalla serkkuni Reetan kanssa. 

Ehdin Hannaa, Saijaa ja Marjoakin nähdä. 

Antti ja Sari olivat uutena vuotena pyytäneet minua neljännen lapsensa, hartaasti odotetun tyttären, kummiksi. Nyt oli koittanut ristiäisten aika. Tässä välissä perhe oli muuttanut Hämeenkyröön. Ehdimme ristiäisiä edeltäneenä iltana päivittää kuulumisia ja grillata. 

Matti oli toinen kummi 

Kummitäti oli tuonut mekon Lontoosta

Seuravaksi suuntana oli Isojoki, ja kissatkin olivat paikalla, ainakin lätystä muodostui sellainen. 

Sieltä matkasin siskoni ja lasten kanssa Helsinkiin, bussilla halki kesäisen Suomen.

Ensi töikseni Helsingissä kaaduin katua ylittäessäni ja keppikäteeni sattui kipeästi, kaaduin ikävästi sen päälle, käsivarren hermot tärähtivät ja tuntuivat kyynerpäästä pikkurilliin, ja oikean käden ranne kipeytyi. Ja ei, en mennyt lääkäriin, sattuuhan näitä ceparille. 

Kiersin toki myös Hannalla vaihtamassa kuulumiset. Maria taas näin keskustassa. Oli sydäntäsärkevää jattää etenkin Dahir taa ja jatkaa Tampereen kautta Turkuun. Aurajoen risteily ei varsinaisesti tätä vesikammoista ihastuttanut, mutta turkulaiset siivet kyllä! 

 

Lähdin Suomesta Viking Gracella Even ja Matin kanssa. Meri oli tyyni vaikka ceparin horisontti on aina vino. 

Sen jälkeen, kun olin syönyt laivalla itseni ähkyyn ensin illallisella, sitten aamupalalla, minä jäin Tukholmaan vielä muutamaksi päiväksi kylään Miljalle.

Kävimme Miljan kanssa mm. Hässelbyn linnalla. Djurgårdensbron merikahvilassa aloin jo epäillä, että ruotsalaiset voisivatkin olla minun kaltaisiani ihmisiä, heillä oli listalla pizza, missä oli juustoa, banaania, suolapähkinöitä, ananasta, kinkkua ja curryjauhetta. Täydellistä!

  Näimme myös Annaa ja hänen miestään yhtenä iltana. He olivat myös Lontoossa lomalla tapaamassa Annan perhettä. 

Karlaplanin suihkulähde Östermalimilla oli mukava paikka odotella Miljaa töistä. Parhaat muistot ovat kuitenkin Ressun vanhojen biisejen yhdessä laulaminen Miljan keittiön pöydän ääressä. 

Oli surullista jättää Milja taa. Hän oli masentunut ja sanoi, että joisi itsensä hengiltä. Toisaalta itsekin tein Facebook testejä, jotka kertoivat ikäni kuollessani, 59, tai kuolinpäivän vuonna 2032 ja viestissä sanoin Miljalle olevani ilahtunut, etten ehtisi 50 täyttää. 

Elokuun lopulla kuvailin Antille sähköposteissa kuinka taas vaihteeksi: Mä oon yksinäinen, masentunut, mä en halua tehdä mitään, korkeintaan nukkua, ja mua itkettää harva se päivä. Ja: Tänään pitää taas raahautua työkkäriin ja ilmottautua työttömäks, myöntää, ettei mun muistakaan unielmista tule totta, vaikka kuinka paljon teen töitä niiden eteen. En vois paljon enempää inhota elämääni, ja itteenikin just nyt. Mitä mulla on? Kissa ja koti josta en oikein edes tykkää, ja se turhauttaa.. ei tietoa miten maksan vuokran tässä kuussa...positiivista tässä on se, että ei ainakaan paljon surkeemmaks voi mennä. Että joo, oma paikka elämässä on tässä hakusessa mullakin.   

Pitkästä aikaa minulla ei ollut suomalaista ystävääkään Lontoossa seurana, joka ymmärtäisi suomalaista melankoliaa. Hennakin oli siirtynyt elämässään eteenpäin ja muuttanut Kanadaan opiskelemaan, ikävöin häntä usein.  

Vielä lokakuussa mietin, jäisinkö Englantiin, vai palaisinko taas Suomeen, mutta sitä ennen kävin taas avaruudessa. 

Destination Star Trek 3 oli lokakuun 2.-4. 2014 Lontoossa. Tällä kertaa en ostanut pakettia, vain perjantai- ja lauantai-liput, Jery Ryan talkin ja muutaman valokuvan. 

Robert Picardo, Voyagerin lempihahmoni the Doctor

Nichelle Nichols, Uhura, Star Trek, TOS. Hän rakasti hiusväriäni ja kertoi, että hänenellä oli kaksi punatukkaista siskoa ja kolmas, jolla oli pikimustatukka, kuten hänellä. Eihän valokuvissa olisi saanut niin paljon rupatella, mutta hän oli oikeutettu, ihana mummeli. Nichelle kuoli 89-vuotiaana 30.7.2022. 

Borg assimiloi minut Jeri Ryanin, eli Voyagerin Seven of Ninen kanssa. 

Tim Russ, Voyagerin Tuvok. 

Iltajuhlassa kävin katsomassa Tim Russin ja Deep Space Ninen Vic Fontainen, James Darrenin huikeat laulukeikat. Kyyneleet valuivat. Anteeksi videon laatu, kuvasin sen vanhalla HTC google puhelimellani. 

Erityisherkkkänä uuvuin tapahtuman hälinästä enkä jaksanut juurikaan olla sosiaalinen, mitä kaikki eivät tajunneet. En kuule puhetta enkä pysty prosessoimaan, kun kipu ja väsymys on mennyt tietyn rajan yli. Ajelin yksin tuubilla kotiin yöksi, koska en saanutkaan luvattua kyytiä kotiin. Viikkoa myöhemmin vituttivat samat tyypit, koska minulle valehdeltiin, ettei yksiä synttäreitä ollut, ja sitten näin sieltä valokuvia Facebook feedissäni. Minua ei vaan haluttu paikalle. Sellaisia kavereita ne. 

Lauantaina oli vielä kahden kuvan vuoro, Anthony Montgomery, Enterpisen Travis Mayweather, oli innoissaan Enterprise uniformustani, niin minäkin. Siinä oli käteviä taskuja!

Vasemmalta oikealle: John de Lancie, Q, TNG, VOY, DS9, elder, Siskoni on noita, Simmons, Stargate; Michael Dorn, Worf, TNG, VOY; Colm Meaney, O'Brian TNG, DS9; LeVar Burton, TNG; Brent Spiner, Data, TNG; William Shatner, Kapteeni Kirk, TOS; Sir Patrick Stewart, kapteeni Picard, TNG; Gates MacFadden, TNG; Denise Crosby, Yar, TNG. Kuvassa oli alunperin Marina Sirtis, mutta hän lähti menemään, kun kuva piti ottaa uudestaan, ja aikataulu oli jo todella myöhässä. Minua ei haitannut, olihan minulla jo kuva hänen kanssaan.   

Elämäni oli pitkälti netissä, päivitin enimmäkseen kuulumisia Miljan kanssa. Tom, joka seurusteli tahollaan ja Martin, jonka kanssa minä olin deittaillut heinäkuusta, ja joka asui Gosportissa, kävivät Lontoossa noin kerran kuussa. Etsin taas epätoivoisesti ja ahdistuneena työttämänä töitä. Minuun oli valettu uskoa yritysideani toimivuudesta ja nyt kaiken tarkoitus oli taas hukassa. Nukuin kolmenkin tunnin päikkäreitä, nukkuessa vältteli elämän masentavuutta kivasti. Etenkin lonkka- ja iskiaskivut tekivät unesta rikkonaista. Mietin jopa, että jos tappaisin itseni, olisiko Bridan parempi kuolla kanssani vai jäädä Sandran kissaksi. 

Vanha lukiokaveri Nea toi minulle ruisleipää Suomesta ja hänen äidin tekemät villasukat, vaikka ei oltu oltu miissän yhteydessä, Facebook kaveruuden lisäksi, neljään vuoteen, kun hän viimeksi kävi Lontoossaja luonani. Ihana ihminen. Sitten en enää Neaa nähnytkään, hän kuoli syöpään noin vuotta myöhemmin. 

13. joulukuuta teimme taas trekin Winter Wonderlandiin. Edellisvuodesta viisastuneena join Tex Mexissä ensin vain kaakaota ja sitten yhden Mud Sliden. 

Ositin sekä itselleni että karvalapselleni joulukalenterit. Brida söi yhden, hän kun söi ihan mitä vain kämmeneltäni, mutta totesi sitten, ettei kyllä tykkää. 

Koin ensimmäisen englantilaisen joulun Martinin äidin luona Gosportissa, siihen kuului Paahtopaistia! Sain lahjaksi mm. ensimmäiset Star Trek pokkarini ja Kindlen.